Psalmi 3: Jumala on uskollinen

Kirjoitin tämän alunperin Auran seurakunnan internet-raamattupiirin tekstiksi. (En ole tietoisesti käyttänyt tässä mitään niistä periaatteista, joista olen täällä kirjoittanut. Ehkä pitäisi kirjoittaa assosioivasta tulkinnasta jonkin verran...)

Psalmi 3 on on toisaalta ahdistuneen avunhuuto - mutta tämä avunhuuto perustuu tietoon siitä, että Jumala on auttanut ennen ja auttaa edelleenkin. Jaettakoon psalmi kolmeen osaan.

I Ahdistettuna (jakeet 2-3)
Psalmin rukoilija on ahdistunut. Häntä ahdistetaan joka suunnalta. Kaikkien mielestä hän kuuluu siihen kansan kuonakerrokseen, joka on Jumalankin siunauksen ulkopuolella. Yhteiskunnan äärirajoille joutuneena rukoilija on joutunut myös Jumalan siunausten äärirajoille. Hänellä ei ole enää puolustajaa, siispä hän huutaa Jumalaa. Saman tyyppinen oli Jobin kohtalo: hän oli Jumalan suosiossa, mutta sitten joutui ahdistukseen.

Ensimmäistä kertaa psalttarissa löydämme pienen sanan "sela" tässä. Se on jonkinlainen esitysohje, josta tieteilijöillä ei ole varmuutta. Kreikankielinen Septuaginta, jossa sela on käänetty kreikaksi termillä "diapsalma". Se saattaa tarkoittaa kertosäettä, tai ehkä toistoa, tai taukoa. Yksinkertaisesti tietoa tästä ei ole. Tässäkin asiassa, niin kuin monessa muussakin, jäämme vaille varmuutta. Tämän psalmin rukoilija on kuitenkin varma Herrasta.

II Varmuus Herrasta (jakeet 4-7)
Samalla tavalla kuin Job, myös tämän psalmin huutajalla on kokemusta siitä, että Herra on hyvä. Ennenkin hän on huutanut Herraa ja Herra on muistanut häntä. Muisto Jumalan lupauksesta ja siitä, että Herra on uskollinen, kantaa myös tätä rukousta. Ihan turhaahan olisi rukoilla, jos ei uskoisi, että Jumala auttaa. Rukoilijalla on varmuus Herran avusta, koska hän on saanut sen ennenkin. Hänen luottamuksensa perustuu kokemukseen. Enää hänen ei tarvitse riiputtaa päätään häpeässä, vaan hän saa nostaa päänsä, sillä hän on turvannut Jumalaan, joka antaa rauhan.

Yö on aikaa, jolloin pahuus on voimakkaimmillaan. Ilman valoa ei voi tehdä yhtään mitään, joutuu juoksemaan sokeana. Mutta rukoilija ei pelkää yötä eikä pimeyttä, sillä hän on varma siitä, että Herra on kuullut hänen rukouksensa. Hän luottaa Jumalan uskollisuuteen - eli siihen, että vaikka ihminen ei aina pidä lupauksiaan, niin Jumalan lupaukset ovat pysyviä ja varmoja.

Kiinnostavana yksityiskohtana on tässä tämä Jumalan pyhä vuori, jolta Jumala vastaa. Vuori on todella kiinnostava teema ja viittaa niin moniin eri vaiheisiin. Liiton vahvistaminen tapahtui vuorella, Elia kuuli Jumalan huminassa vuorella, Kristus kirkastui vuorella, ristillä hänet korotettiin vuorella. Kristittyinä voimme ja saamme huoletta tulkita kaikki psalmit Kristuksen valossa: siispä "Jumala vastaa pyhältä vuoreltaan" tarkoittaa meille, että Kristuksen kirkastumisessa ja ristinkuolemassa meillä on vastaus meidän ahdistukseemme. Kristuksen kirkastuminen osoitti opetuslapsille, että hänellä on valta. Niinpä apostolit ymmärsivät kirkastusvuorikokemuksen (ks. Matt. 17) ansiosta, että Jeesus antoi itse itsensä uhriksi, eikä häntä kukaan pakottanut. Hänellähän on kaikki valta.

III Pyyntö (jakeet 8-9)
Alussa rukoilija on rukoillen tuonut Jumalan eteen ahdistuksensa. Hän on muistanut, kuinka Jumala ennen auttoi. Nyt hän pyytää Jumalaa auttamaan myös tänään. "Tule avukseni, Herra" käytetään hetkipalveluksissa muodossa "Riennä avukseni, Herra." Rukoilijan hätä on suuri, hän tarvitsee Jumalan apua. Siksi hän jättää suuret ylisanat ja tuo ahdinkonsa suoraan Jumalan eteen: "Riennä avukseni, Herra." Yksin Jumala voi häntä auttaa, siispä hän kääntyy Kaikkivaltiaan puoleen ja tuo huutonsa hänelle.

Minua ihmetyttää tämä "Jumalan käskeminen" (eli siis se, että käytetään käskymuotoa). Se selittyy rukoilijan hädällä ja Jumalan uskollisuudella. Jumalan uskollisuuteen ja lupauksiin vedoten voi rukoilija käyttää näin rohkeaa kieltä ja lähestyä lähestymätöntä, jotta saisi tältä avun.