Gloria Patrin alkumuodot

Gloria Patri eli pieni kunnia lauletaan liturgisesa käytössä olevien psalmien lopussa. Näin se liittyy läheisesti liturgiseen hermeneutiikkaan, josta olen aikaisemmin jo puhunut. Se asettaa kolminaisuusopin psalmien loppuun, todistaen: sama juutalaisten Jumala, jolle ja jonka kansalle näitä psalmeja laulettiin ennen, on myös meidän, todellisten juutalaisten eli kristittyjen Jumala, pyhä Kolminaisuus, Isä ja Poika ja Pyhä Henki.

Toistaiseksi minulle itselleni on epäselvää, mistä lähteestä Gloria Patri nousee. Niin kuin kaikessa vanhassa liturgisessa kielenkäytössä, mitä luultavimmin se on lähtöisin kreikasta, johon Wikipedia meille kertookin, että alkuperäinen kreikkalainen muoto oli:

Δόξα Πατρὶ καὶ Υἱῷ καὶ Ἁγίῳ Πνεύματι,
καὶ νῦν καὶ ἀεὶ καὶ εἰς τοὺς αἰῶνας τῶν αἰώνων. Ἀμήν.

Lännessä latinalainen liturgia on tietenkin muuttanut tätä, aivan niin kuin tehtiin 150 isän tunnustukselle, tekemällä lisäyksiä. Latinalaiseen versioon (jonka alkusanoista pienestä kunniasta käytetty nimikin johtuu) onkin lisätty sanat "niin kuin oli alussa" (sicut erat in principio). Sen lisäksi, että latinalainen Gloria Patri todistaa palvonnan kohteen historiallista samuutta, se painottaa näiden kolmen iankaikkista muuttumattomuutta, sillä kunnia on alusta asti kuulunut näille kolmelle persoonalle. Vasion (paikallinen) synodi vuonna 529 päätti, että Galliassa käytetään tätä latinalaista versiota, jossa on tätä lisäystä käytetty areiolaisuutta vastaan. Muoto on ollut yleisesti käytössä lännessä seitsemänneltä vuosisadalta, tietää kertoa meille Wikipedia.

Gloria Patri, et Filio, et Spiritui Sancto,
Sicut erat in principio, et nunc, et semper, et in saecula saeculorum. Amen.

Tämä on ensimmäinen Gloria Patria käsittelevä viesti, mutta jatkoa Gloria Patrista seuraa!

Psalmien tulkinnan periaatteita: Liturginen hermeneutiikka

Mikä on avain, josta lähtee psalmien tulkinta? Historiallis-kriittinen raamatuntutkimus on etsinyt psalmin Sitz im Lebeniä, "missä se istuu elämässä" - eli siis paikka, jossa psalmia on käytetty alunperin. Eksegeetit ovat löytäneet kaikenlaisia erilaisia käyttötapoja, on puhuttu "Kuninkaan valtaistuimelle nousun psalmeista" ja kaikenlaisista muista.

Mielestäni historiallisen Sitz im Lebenin etsiminen on hyödyllistä, mutta toissijaista. On toki hyvä tietää, kuinka juutalaiset itse ymmärsivät psalmit, joita lauloivat. Psalmien merkitys on kuitenkiin radikaalilla tavalla muuttunut, kun Kristus tuli lihaksi. Kristuskeskeisen lukutavan mukaan psalmit eivät ole vain yleisesti juutalaisten lauluja, vaan erityisesti erään juutalaisen, nimittäin Kristuksen lauluja. Tämä onkin tärkeä tulkinta-avain moneen psalmiin, mm. psalmiin 2.

Kristillisessä perinteessä psalmeja on laulettu lähinnä liturgisissa tilanteissa, messussa ja hetkipalveluksissa. Mielestäni tämä onkin kristuskeskeisen tulkintatavan keskus: kristittyinä meidän tulee tulkita psalmeja Kristuksen ja Kristuksen Ruumiin eli seurakunnan kautta, ja erityisesti juuri seurakunnan keskuksen, jumalanpalveluksen kautta. Psalmien tärkein laulupaikka on ilman muuta messu, jossa on läsnä alttarin sakramentti.

Itse pyrin tulkitsemaan psalmit juuri liturgian kautta. Sitä tarkoitan puhuessani liturgisesta hermeneutiikasta. Kun tulkitsemme psalmeja liturgisesti, esimerkiksi Psalmin 34 lause "Maistakaa, katsokaa Herran hyvyyttä!" viittaa aivan selkeästi liturgian keskukseen, ehtoolliseen.