Toisen blogin siirto tänne

Siirsin toisen blogini, Pseudo-Juhan, sisällön tänne. Sen sisältöä voi tarkastella nyt tägistä pseudojuha. Aloitin blogin aikoinaan huhtikuussa 2014 gradutyöskentelyn aikana, ja kirjoittelin siihen lähinnä 2014 ja 2015, estetiikan opintojen ollessa kuumimmillaan. Se ei siitä koskaan erityisemmin enää noussut, joten ajattelin, että siirrän tekstit tänne - ovatpahan jossain tallessa!

Kritiikki Aistimuksen blogissa

Kirjoittelinpa kritiikin Maria ja Tommi Matikan (TogetherForeverStudio) näyttelystä Galleria AARNI:ssa. Sen voi lukea Aistimuksen blogista.

Ajasta ja ikuisuuksista

Pohdin yhdessä vaiheessa, että lähtisin tekemään jatkotutkimusta ajan teologiasta tai filosofiasta. Siihen en nyt luultavasti ole etenemässä, mutta joitakin ajatuksia minulla on siitä huolimatta. Ajattelin kirjata niitä vähän ylös, ja samalla jakaa; contemplata aliis tradere.

Filosofin(kin) katseesta

Humanistinen ja teologinen optiikka on minusta hirveän kiinnnostavaa. Kyse on siis katseesta ja siitä, miten katse toimii, mitä se tarkastelee, miten se tarkastelee, mitä se tekee kohteelleen, ja niin edelleen.

Kielen tuomisista ja viemisistä

Pohdiskelen tässä kirjoituksessa kahden erilaisen kirjoitustyylin lähtökohtaisesti eriävää tapaa suhtautua kirjoitukseen merkityksiä välittävänä toimintona. Paremman puutteessa nimitän näitä tyylejä definitiiviseksi ja evokatiiviseksi tyyliksi.

Kohti postmodernia suvaitsevaisuutta

Satuin törmäämään Facebookissa tällaiseen tekstiin. Se on kirjoitettu amerikkalaisessa kontekstissa. Sen keskeinen huomio on, että siinä, missä moderni suvaitsevaisuuskäsite salli sen, että "hyväksyttiin persoona, mutta ei hänen näkemystään tai toimintaansa", niin postmoderni suvaitsevaisuuskäsite ei enää salli tätä erottelua.

Aioin jakaa kyseisen tekstin Facebookissa, mutta kirjoittaessani päivitystä kävi ilmi, että tekstistä tulisi kovin pitkä, joten siirsin sen tänne blogin puolelle. Suosittelen blogini lukijaa lukemaan ko. tekstin ennen alla olevan tekstini lukemista.

Virallisesta pönötyksestä

Kaikki papit saavat osansa niin sanotusta pönötyksestä. Pappia teititellään, pyydetään aloittamaan kahvipöydässä, pyydetään siunaamaan ruoka ja kaikenlaista muuta. Pappi luo jo virkansa puolesta ympärilleen tietynlaista herranpelon auraa, erityisesti niille, jotka eivät jokapäiväisesti ole pappien kanssa tekemisissä.

EuroDIG: Interconnected Spaces

The problem with remote participation is that of linking the physical space and the virtual space into a single space. When it comes to EuroDIG and IGF, during the conference the physical space has always been primary and I believe this is not about to change. However, what can be changed is the connection of the virtual space into the physical space.

EuroDIG 2015: New Media

I am currently again remote participating in Internet Governance. EuroDIG 2015 is being held in Sofia, Bulgaria. I was listening (via WebEx) and twitter-commenting on the plenary 1, Media in the digital age.

Saarna: Rakkaus luo ykseyden

Saarna Lähetyskirkossa 17.5.2015 klo 14.00

Evankeliumi (Joh. 17: 18-23)

Siihen aikaan Jeesus rukoili ja sanoi:

”Isä, niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät. Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä.

Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.

Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.”

Yhteisöllisyyden asteet

Kirjoitin vastikään kielen ja taiteen rooleista yhteyden (tunteen) kokemisessa. Ajattelin nyt kirjoittaa jotain yhteisöllisyydestä. Yhteyden tunne liittyy jonkinlaisen yhteisön jäsenenä olemiseen, jaetun jäsenyyden tunnistamiseen ja tunnustamiseen. Toisaalta, erilaisilla yhteisöillä on hyvin erilaisia yhteisöllisyyden malleja.

Pohdintani taustalla on viime vuosina aina sillöin tällöin esiin herätetty ajatus siitä, että kirkossa tarvitaan lisää yhteisöllisyyttä. Mitä tämä oikein tarkoittaa?

Raamatun käyttämisestä

Ainakin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa tuntuu vallitsevan edelleenkin riita eksegeettien ja systemaatikkojen välillä. Riidan keskeinen aihe on Raamatun käyttö. Eksegeetit käyttävät Raamattua historiallisena lähteenä, kun taas systemaatikot käyttävät sitä aivan eri tavalla.

Yhteyden etsintä sanoista ja niiden ohi

Ihminen - ainakin tämän kirjoittaja - kaipaa yhteyttä muihin ihmisiin. Välillä tunne yhteydestä kuitenkin katoaa. Esitän tässä lyhyessä pohdinnassa muutamia ajatuksia sanojen ja aistien välisestä erosta yhteyden etsinnässä.

Perustavanlaatuinen väitteeni on, että tunne yhteydestä toiseen ihmiseen voi syntyä lyhyellä aikavälillä jaetun esteettisen objektin kautta, kun taas sanat murentavat tämän yhteyden.

Jumala on Valo

Vuosi 2015 on kansainvälinen valon vuosi. Kyseessä on YK:n julistama juhlavuosi, jonka tarkoituksena on juhlistaa valoa ja valoon liittyviä keksintöjä. Valo on kuitenkin myös tärkeä hengellinen teema. Eräs tuttu teologi mainitsi kerran myös sanaparin hengellinen optiikka.

Olenkin päättänyt vuonna 2015 kirjoittaa mahdollisimman paljon hengellisestä valosta. Tällä kertaa ajattelin ottaa aiheeksi Jumalan nimen Valo.

Kirkon oppi ja ajattelu

Kirkko on yhteisö, joka toimii, ja erityisesti sen toimintoja ovat rukous (ja muu liturginen toiminta) ja moraali. Näiden toimintojen lisäksi kirkolla on oppi, joka koskee näitä toimia. Sitten on vielä tämä asia, jota nimitämme teologiaksi. Se on yleisesti ymmärrettävä yritykseksi ymmärtää uskoa ja uskontoa.

Mutta kuka teologian subjekti? Entä mikä on teologian ja opin ero? Täytyykö opillisen yksimielisyyden varjolla hyväksyä kokonainen teologinen ajattelumalli? Lähtökohtainen vastaukseni on: ei tarvitse. Tarkastelen tässä tekstissä joitakin oppiin, teologiaan ja kirkon yksimielisyyteen liittyviä asioita. Tämä kirjoitus on myös hieman kokeellinen luonteeltaan.

Blogisaarna: Joulun lahja

Joulu on lahjojen aikaa. Myös kristinuskon sanoma muistuttaa meitä jouluna siitä, että syntyvä lapsi on Kristus, Jumalan lahja meille.

Yhtäkkiä

Cf. Pseudo-Dionysius Areopagita, Epistula 3.

Kun käännän silmäni sisäänpäin,
löydän puutteen,
sen, etten näe itseäni,
enkä tunne minua.

Kun käännän silmäni sinuun,
näkyni on niin ylitsevuotava,
etten löydä siitä sinua,
vaan jäät tuntemattomaksi.

Mutta niinä hetkinä,
kun katsomme yhdessä televisiosarjaa,
tai kun laulamme yhdessä
kauniista maasta tai siunatusta naisesta,
tai kun syömme ja juomme,
tunnemme yhden ja saman aistimuksen.

Siinä kokemuksessa ja hetkessä kohtaamme toisemme,
näemme lopulta sielusta sieluun,
yhtäkkiä,
ja voin paljastaa itseni itselleni,
enkä ole enää tyhjä,
vaan täynnä valoa,
myös sinulle.

Laskettu aika

Menneisyys, mahdollisuuksien äiti.
Tulevaisuus, mahdollisuuksien isä.

Isä kuoli kun olin puolivuotias,
ja nyt huomaan, että tämä aika on murhannut vastasyntyneet
ja jättänyt itsensä vaille perijää.

Tänään, menneen ja tulevan risteyksessä,
olen solminut ne kaikki solmuun, eikä uutta aikaa ole.
Olen menettänyt unelmani.

Pelko tuhoaa huomisen.
Tahtoisin rakastaa, sillä rakkaus poistaa pelon,
koska rakkaus toivoo,
odottaa näkymättömän ja toivotun ilmestymistä:
se näkee menneisyyden olevan raskaana
ei lihan himosta, ei miehen tahdosta, vaan ikuisuudesta.

Ehkä jostain, sydämeni sivukammioista tai aivon etulohkoista,
löydän unia, jotka voisin haudata maahan kasvamaan
tulevaisuuden maailmanpuun.

Hetkellinen hyppy hengelliseen

Maallista ja hengellistä ajatellaan usein toistensa vastakkaisia "sfääreinä", alueina. Jos jokin on maallista, se ei ole hengellistä, ja päinvastoin. Maallinen koskee sitä, mikä on jokapäiväistä elämistä, hengellinen puolestaan jotain ikuista. Hengellinen on uskonnollista, maallinen on ei-uskonnollista.

Pelko

pelko,
pahan tulevaisuuden odotus

pimeällä tiellä otettu askel
johtaa joko ojaan ja allikkoon
tai päin ajavaan rekkaan

pelko edetä,
koska tämä, nyt, tässä
riittää vielä

pelko edetä,
koska matkan kulkeminen
voi olla parempaa kuin ansaitsen

iltojen vanha tuttu on liian tuttu jo
oi, sydämeni!
miksi olet vajonnut?

pelko,
pahan tulevaisuuden odotus

kenen rakkaus poistaa pelon?
sinun? vai minun?
vai meidän?

sydämeni sykkii tässä hetkessä
yritän opettaa itseni elämään
nyt