Armon kokemuksen valossa psalmi 59

Tänään nukkumaan mennessä koin ilmeisesti Jumalan vaikutuksesta armon. Kävin ajattelemaan menneisyyttäni ja pohtien kaikkea mennyttä, eri tilanteita ja henkilöitä piirsin mielessäni ristin jokaisen yli. "Herra, tämänkin sinä olet antanut anteeksi." "Herra, tuohon sinä johdatit minua." Jotenkin tämä kokemus vertautuu armeijassa kokemaani äärimmäiseen johdatuksen tunteeseen, jonka muistan edelleen: kävelin Hoikankankaalla kohti sotilaskotia ja tunsin, että johdatus on vienyt minut tähän asti niin, että kaikki on kohdallaan.

Kuuntelin tämän kokemuksen vallassa psalmia 59 ja tahdon jakaa siihen liittyvät pohdinnat nyt kanssanne. Tämä on sitten lähinnä minä-muotoinen hartausteksti, koska se niin liittyy tämäniltaiseen kokemukseen. En ole jäsennellyt hirveästi. Toivottavasti tästä kovin henkilökohtaisesta psalmitulkinnasta on jotain hyötyä myös blogin lukijoille. Tämä ei nyt kuitenkaan ole mikään "tiskatessani tuli mieleen" -juttu...

Psalmin 59 tulkintaa, ja rukous Jumalalle
Kasotaanpa ensimmäistä jaksoa, jakeesta 1 selaan asti eli jakeen 6 loppuun. Kuka on tämä vihollinen, joka käy kimppuun? Se on menneisyys tai Syyttäjä, joka tahtoo muuttaa kiitoksemme suruksi. Niin psalmissa rukoillaan: suojele minua, Jumala, armollasi, kun syyttäjät käyvät kimppuuni. Kyse on paitsi Saatanasta, niin myös omista ajatuksistani. Ne ahdistavat minua nurkkaan, sillä tiedän, että Jumala on Vanhurskas, ja tiedän, että Jumala on Rakkaus.

Pelasta minut pahantekijöiltä, pelasta murhamiehiltä. Murehtiva mieli tekee pahaa. Itse helposti käyn itseäni vastaan ja murhaan itseni vaatiessani itseltä liikaa, täydellisyyttä myös anteeksiannetun menneisyyden suhteen. He vaanivat henkeäni, heti ottaakseen sen pois ensimmäisestä synninteosta; heti kun rikon sinua vastaan omat ajatukseni tulevat ja syyttävät minua sinun lakisi edessä, ja ne ovat väkivahvat, en voi vastustaa niitä. Kuitenkin sinun sanasi on tehnyt minusta puhtaan, en ole rikkonut, enkä tehnyt väärin; koska sinä Herra, olet poistanut rikkomukseni ja tahrani. Sinä, Herra, olet tehnyt syyllisestä viattoman, mutta ajatukset syöksyvät kimppuuni ja yrittävät tarrata minulta onneni. Tule siis sinä, Herra, auttamaan minua ja lohduttamaan minua, vahvistamaan minua armollasi. Tule auttamaan! Herää, herää minussa, ja nouse jo, nouse jo sydämeni pimeyden keskellä olevalta valtaistuimeltasi ja puhalla yli koko olemukseni. Tuomitse minut itseni tuomitsemisesta, oi ainut Tuomari, ja vapauta minut! Tuhoa ajatukset, jotka ahdistavat minut nurkkaan!

He tulevat joka ilta, joka ilta minä käyn itse syyttämään itseäni. He kiertelevät kaupungissa, minun muistoissani, ja yhä uudelleen nostavat tilanteita, joissa olen rikkonut ja tuhonnut, vaatinut ja murskannut. Syytös sivaltaa minuun, koska minä tiedän, että olen syyllinen, mea culpa, mea culpa, mea maxima culpa. Silloin, kun olen ahdistunut itseni kanssa, luulen, ettet kuule; syntini ovat kadottaneet sinut.

Sinä naurat minulle, minun typeryydelleni, hyväntahtoisesti. Sinä pidät pilkkanasi minua, joka teen itsestäni tuomarin. Nyt minä ymmärrän, Herra; sinä annat minulle voimaa sanoa syytöksille: ei, Jumala on armahtanut minut. Tänään minä söin armosi, Jumala, ja minä olen armoa täynnä, jopa ylitsevuotava. Sinä olet taivaallinen ruoka, joka voimistaa minut käymään taisteluun.

Sinä kuljit edelläni, oi Kristus, ja näytit, että synti tuhotaan, poistetaan ja pyyhitään. Ylösnousemuksesi kirkkaudella sinä näytit, minkä tahdot antaa minullekin. Sinä annat minun nähdä syyttäjän kohtalon; se heitetään pois!

Kuitenkin vielä jätät minuun, Herrani, syyttäjän, joka varoittaa minua tekemästä syntiä sinua vastaan. Kiitoksen kansa mielessäni ei saa unohtaa sinua, ja silloin, kun syyttäjä on voitettu ja nujerrettu ja lyöty maahan, se näkee voiton lipun. Sinä olet ajanut hajalle suurella armollasi ja anteeksiannollasi minun mielestäni pahat ajatukset, olet heittänyt ne mieleni kuuteen eri kolkkaan.

Tee minua vahingoittavista mielenliikkeistä loppu, Herrani! Hävitä heidät! Jumala, sinä hallitset myös minua, joka olen petturi, sinä hallitset koko maata, niin hyviä kuin pahoja. Sinä annat anteeksi minun menneisyyteni ja tahdot minun turvaavan sinuun tulevaisuudessa, yhä uudelleen ja uudelleen, joka aamu ja ilta. Taas ja taas pahuus nousee, ja jos en ruoki niitä, syytöksiäni itseäni vastaan, ne etsivät ja sanovat: syntiä olet tehnyt, syntiä varmasti, syntinen kun olet! Synti on kuitenkin katoavaista ja armo katoamatonta.

"Mutta minä laulan sinun voimastasi
ja ylistän sinun uskollisuuttasi joka aamu,
sillä sinä olet turvani,
pakopaikka hädän päivänä."

Siunaa, Herrani, menneisyyttäni ja kaikkia sen henkilöitä. Johdata heidän elämäänsä. Ole heidän kanssaan. Puolusta, pelasta, armahda ja varjele heitä, Jumala, sinun armollasi.

"Jumala, minun voimani, sinulle minä laulan, sillä sinä olet turvani, uskollinen Jumalani."

Kunnia Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen!

Tulkinnan yhteenvetoja
Tänään psalmi kertoi minulle siis minusta itsestäni. Viholliset ovat omia syyttäviä ajatuksiani, jotka käyvät minua vastaan, ja Jumala ajaa ne pois. Hän kuitenkin jättää niitä jäljelle, etten hairahtuisi syntiin. Jumala on tehnyt minusta viattoman pyhien sakramenttiensa voimalla, Sanan voimalla. Minulla ei ole oikeutta tuomita itseäni, sillä vain Jumala on oikeamielinen ja Tuomari. Kristus, meidän Jumalamme, on jopa ainut Tuomari. Ja jos kerran Tuomari itse kuoli meidän puolestamme, mitä meillä on pelättävää? Ei mitään. Voimme siis iloita armon laajuudesta!

Psalmin 76 tulkintaa

Niin kuin kirjoitin eilen, aion tänään tulkita psalmia 76. Pyrin tulkitsemaan psalmia Kristus-keskeisesti.

I Kristuksen pelastustyö Jerusalemissa
Kristus toteutti pelastustyönsä Jerusalemissa, niin kuin tiedämme. Psalmin mukaan Jumala tunnetaan Juudassa ja Israelissa, eli otetaan kaksi lupauksen valtakuntaa. Sitten tarkennetaan edelleen Jerusalemiin, johon sekä Salem että Siion viittaavat. Siellä hän on saanut aikaan voittonsa synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta. Psalmin rukoilija mainitsee nuolet, kilvet ja miekat. Samat esiintyvät myös Paavalilla, kun hän puhuu Efesolaiskirjeessä taisteluvarustuksesta. Tärkeää on se, että koko sota on nyt voitettu, niin kuin vanha käännös kääntää: "Siellä hän mursi jousen salamat, kilven ja miekan ja sodan". Kristuksen voitto on lopullinen.

Psalmin rukoilija profetoi myös Kristuksen ylösnousemuksen kirkkaudesta. Ylösnousemuksen kirkkaus tuo esiin sen, että Poika oli olemassa jo ennen kuin maan perustuksia (eli vuoria) asetettiin. Voittanut Karitsa on koko maailmaa vanhempi, Iankaikkinen. Tämän jälkeen edelleen jatketaan sotureista - mutta minusta näyttää siltä, että tässä on kyse Jumalan sotureista. Soturit riisuttiin aseista, Kristushan paransi ylipapin palvelijan korvan, kun se oli sivallettu irti; sankarit vaipuivat uneen, kun Kristus rukoili kuoleman tuskassa. "Heidän kätensä eivät totelleet heitä", viitanneekohan tämä mihin? Ehkä se viittaa siihen, että kaikki apostolit hylkäsivät Jeesuksen tämän ahdistuksessa, kärsimyksessä ja kuolemassa.

Muistelen, että heprean "Jaakob" tarkoittaa kirjaimellisesti petturia. (Onko jollain vastakkaista tietoa?) "Kun sinä, petturin Jumala, ärjäisit, hevoset ja ajajat jähmettyivät." En osaa tätä tulkita mitenkään erityisemmin.

"Herra, sinä olet pelottava." Kukaan ei kestä, kun Herran viha syttyy. Kukaan ei voi paeta tuomiota, jos hän tuomitsee. Kukaan ei pakene Herran vihaa. Jeesuksen ristinkuoleman suuri salaisuus onkin, että Jeesus ei itsekään kestänyt Herran vihaa. Jeesus itsekin pelkäsi kuolemaa, jonka muiden synnit saisivat hänelle aikaan. Kuoleman aikoihin koko maa vaikeni, tuli täysin pimeää kolmen tunnin ajaksi. Ristiinnaulittu Jumala kuulutti itse tuomionsa itselleen kuollessaan: "Se on täytetty." Tuomion kuuluttaminen taivaasta viittaisi ehkä kasteessa ja kirkastusvuorella tapahtuneeseen todistuskeen "Sinä olet minun rakas Poikani", joka ristin äärellä kuullaan kenturion suusta. Jumalan tuomioon liittyy olennainen asia; tuomionsa kautta Jumala "pelastaa heikot ja sorretut".

Risti eli "ihmisten viha" on nyt koitunut Jumalan ylistykseksi ja eloon jääneet - eli ne, jotka saavat nauttia ristin ja ylösnousemuksen tuottamia ikuisen elämän hedelmiä - viettävät kiitosjuhlaa, eukaristiaa. Nyt Jumala on täyttänyt ihmisen kaipuun ja hänen pyyntönsä olla puhdas ja Jumalan luona. Liitto, joka perustettiin ikiaikoina, on vahvistettu yhä uudelleen ja uudelleen - nyt on aika ihmisten vastata Jumalalle. Pelastettuina me tuomme Jumalalle ylistyksen, kiitoksen, kunnian ja palvonnan. Eikä tämä koske pelkästään valittua kansaa, juutalaisia, vaan pakanakansatkin saavat tuoda kiitosuhrinsa Jumalalle, "Peljättävälle", niin kuin vanha käännös sanoo. Koko maailma ja kaikki kansakunnat alistetaan Kristuksen hallintavaltaan ja niin hän hallitsee kaikkea.

Psalmin lopuksi me teemme sen, mitä käskettiin, tuomme hänelle, mitä olimme luvanneet. Kannamme kunniaa Pyhälle Kolminaisuudelle, jonka suuri pelastusteko on vihdoin läsnä ja totta. Kristuksessa on tullut todeksi se, mitä laissa, profeetoissa ja psalmeissa - myös psalmissa 76 - hänestä ennustettiin.

Psalmi 3: Jumala on uskollinen

Kirjoitin tämän alunperin Auran seurakunnan internet-raamattupiirin tekstiksi. (En ole tietoisesti käyttänyt tässä mitään niistä periaatteista, joista olen täällä kirjoittanut. Ehkä pitäisi kirjoittaa assosioivasta tulkinnasta jonkin verran...)

Psalmi 3 on on toisaalta ahdistuneen avunhuuto - mutta tämä avunhuuto perustuu tietoon siitä, että Jumala on auttanut ennen ja auttaa edelleenkin. Jaettakoon psalmi kolmeen osaan.

I Ahdistettuna (jakeet 2-3)
Psalmin rukoilija on ahdistunut. Häntä ahdistetaan joka suunnalta. Kaikkien mielestä hän kuuluu siihen kansan kuonakerrokseen, joka on Jumalankin siunauksen ulkopuolella. Yhteiskunnan äärirajoille joutuneena rukoilija on joutunut myös Jumalan siunausten äärirajoille. Hänellä ei ole enää puolustajaa, siispä hän huutaa Jumalaa. Saman tyyppinen oli Jobin kohtalo: hän oli Jumalan suosiossa, mutta sitten joutui ahdistukseen.

Ensimmäistä kertaa psalttarissa löydämme pienen sanan "sela" tässä. Se on jonkinlainen esitysohje, josta tieteilijöillä ei ole varmuutta. Kreikankielinen Septuaginta, jossa sela on käänetty kreikaksi termillä "diapsalma". Se saattaa tarkoittaa kertosäettä, tai ehkä toistoa, tai taukoa. Yksinkertaisesti tietoa tästä ei ole. Tässäkin asiassa, niin kuin monessa muussakin, jäämme vaille varmuutta. Tämän psalmin rukoilija on kuitenkin varma Herrasta.

II Varmuus Herrasta (jakeet 4-7)
Samalla tavalla kuin Job, myös tämän psalmin huutajalla on kokemusta siitä, että Herra on hyvä. Ennenkin hän on huutanut Herraa ja Herra on muistanut häntä. Muisto Jumalan lupauksesta ja siitä, että Herra on uskollinen, kantaa myös tätä rukousta. Ihan turhaahan olisi rukoilla, jos ei uskoisi, että Jumala auttaa. Rukoilijalla on varmuus Herran avusta, koska hän on saanut sen ennenkin. Hänen luottamuksensa perustuu kokemukseen. Enää hänen ei tarvitse riiputtaa päätään häpeässä, vaan hän saa nostaa päänsä, sillä hän on turvannut Jumalaan, joka antaa rauhan.

Yö on aikaa, jolloin pahuus on voimakkaimmillaan. Ilman valoa ei voi tehdä yhtään mitään, joutuu juoksemaan sokeana. Mutta rukoilija ei pelkää yötä eikä pimeyttä, sillä hän on varma siitä, että Herra on kuullut hänen rukouksensa. Hän luottaa Jumalan uskollisuuteen - eli siihen, että vaikka ihminen ei aina pidä lupauksiaan, niin Jumalan lupaukset ovat pysyviä ja varmoja.

Kiinnostavana yksityiskohtana on tässä tämä Jumalan pyhä vuori, jolta Jumala vastaa. Vuori on todella kiinnostava teema ja viittaa niin moniin eri vaiheisiin. Liiton vahvistaminen tapahtui vuorella, Elia kuuli Jumalan huminassa vuorella, Kristus kirkastui vuorella, ristillä hänet korotettiin vuorella. Kristittyinä voimme ja saamme huoletta tulkita kaikki psalmit Kristuksen valossa: siispä "Jumala vastaa pyhältä vuoreltaan" tarkoittaa meille, että Kristuksen kirkastumisessa ja ristinkuolemassa meillä on vastaus meidän ahdistukseemme. Kristuksen kirkastuminen osoitti opetuslapsille, että hänellä on valta. Niinpä apostolit ymmärsivät kirkastusvuorikokemuksen (ks. Matt. 17) ansiosta, että Jeesus antoi itse itsensä uhriksi, eikä häntä kukaan pakottanut. Hänellähän on kaikki valta.

III Pyyntö (jakeet 8-9)
Alussa rukoilija on rukoillen tuonut Jumalan eteen ahdistuksensa. Hän on muistanut, kuinka Jumala ennen auttoi. Nyt hän pyytää Jumalaa auttamaan myös tänään. "Tule avukseni, Herra" käytetään hetkipalveluksissa muodossa "Riennä avukseni, Herra." Rukoilijan hätä on suuri, hän tarvitsee Jumalan apua. Siksi hän jättää suuret ylisanat ja tuo ahdinkonsa suoraan Jumalan eteen: "Riennä avukseni, Herra." Yksin Jumala voi häntä auttaa, siispä hän kääntyy Kaikkivaltiaan puoleen ja tuo huutonsa hänelle.

Minua ihmetyttää tämä "Jumalan käskeminen" (eli siis se, että käytetään käskymuotoa). Se selittyy rukoilijan hädällä ja Jumalan uskollisuudella. Jumalan uskollisuuteen ja lupauksiin vedoten voi rukoilija käyttää näin rohkeaa kieltä ja lähestyä lähestymätöntä, jotta saisi tältä avun.

Psalmien tulkinnan periaatteita: Kristus-keskeisyys

Olen hypännyt yli yhden tärkeimmistä periaatteista, joiden avulla psalmeja on tulkittava. Emme voi nimittäin unohtaa koskaan Kristusta niiden tulkinnassa! Liturgisen tulkinnan ensisijaisuus selittyy vain ja ainoastaan Kristuksella, jonka muistoa kirkko viettää. Kirkko osallistuu Kolmiyhteisen Jumalan elämään Pyhässä Hengessä Kristuksen persoonan kautta. Vanhan testamentin kirjoista lainataan Uudessa testamentissa eniten juuri psalmeja. Tähän on syynä juuri se, että psalmit ovat Kristuksen sanaa, "Kristus kulkee psalmien sisällä".

Vanha testamentti sisältää salatusti sen, mikä on avoinna Uudessa testamentissa - ja erityisesti Kristuksessa. Kristus avaa ne salaisuudet, jotka Vanhaan testamenttiin on kätketty. Kristittyinä emme yksinkertaisesti voi jäädä uustestamentillisiksi uskoviksi - tällä tarkoitan sitä, että unohtaisimme Vanhan testamentin - vaan meidän täytyy ottaa myös Vanha testamentti vakavasti, sillä sen sanoma ja saarna on aivan samaa armon saarnaa, joka Kristuksessa julistetaan ja annetaan koko maailmalle.

Luukkaan evankeliumin lopusta, luvusta 24. Jeesus on opetuslastensa keskellä ja sanoo "Rauha teille" ja hän osoittaa olevansa ruumiillinen syömällä kalaa. Tämän jälkeen Jeesus kertoo, kuinka pyhät kirjoitukset ovat täyttyneet nyt Hänessä: "Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu". Nyt Jeesus avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset. "Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista."

Psalmien tulkinnan periaatteita: Nelipunoksinen tulkinta II

Olen jo aikaisemmin kirjoittanut muutamista periaatteista, joiden kautta psalmeja voidaan tulkita. Puhun nyt nelipunoksisesta tulkinnasta hieman lisä.

Nelipunoksinen tulkintamalli ei liity aivan suoraan psalmien tulkintaan. Sen ensisijainen ja varsinainen käyttökohde on raamatulliset kertomukset. (Näin olen antanut Maiju Lehmijoki-Gardnerin itseäni valistaa.) Suurimman huomion nelipunoksisen mallin käytössä ovat ilman muuta saaneet vanhatestamentilliset hahmot kuten esimerkiksi Mooses. (Luen tällä hetkellä Gregorios Nyssalaisen kirjaa "The Life of Moses".)

Kuten todettua, nelipunoksisen tulkinnan ensimmäinen kohde ei ole psalmitekstit, koska ne ovat niin erilaiset kuin kertomustekstit. Psalmien kirjallinen taso ei ole ensisijaisesti kertomuksellinen (tosin näitäkin on), vaan ylistyksen ja rukouksen taso. Kiinnostavan psalmien kirjasta tekee mielestäni se, että ne ovat Jumalan sanaa! Kovin usein psalmit nimittäin typistetään pelkästään ihmisen rukoukseksi, inhimillisten tunteiden ja sielunliikkeiden liikahduksiksi, ja unohdetaan, että ne kuitenkin ovat pyhien kirjoitusten kaanonissa, Raamatussa, joka on kokonaan Jumalan sanaa - toki kokonaan myös ihmisen kirjoittamaa. Tältä pohjalta väitän siis, että kirjaimellinen taso psalmeissa ei typisty pelkästään ihmisen rukoukseksi ja ylistykseksi.

Nelipunoksista ei voida redusoida niin, että kirjaimellinen olisi "inhimillinen taso" virheineen ja heikkouksineen ja syvempi, allegorinen taso olisi jotenkin jumalallisempi. Tietynlainen kaksiluonto-oppi tulee soveltaa koskemaan myös RAamattua, mutta tietenkään ei voida puhua itsensä Raamatun t. sen tekstin kahdesta lunnosta. Ennemmin on puhuttava kahdesta auctorista, tekijästä.

Mutta. Aion tutkia nelipunoksisen tulkinnan avulla joitakin psalmeja lähiaikoina. Esitän sen jälkeen arvioni, soveltuuko nelipunoksinen tulkinta psalmeihin.

Psalmien tulkinnan periaatteita: Nelipunoksinen tulkinta

Psalmien tulkinta ei ole aivan yksinkertaista. Vanhassa kirkossa raamatuntulkinta jakaantui karkeasti sanottuna kahteen päätapaan, nimittäin kirjaimelliseen ja typologiseen/allegoriseen. Keskiajalla tulkintametodit selkenivät jonkin verran, ja tulkinnan tasoja tuli selkeästi neljä. Samasta asiasta on kirjoitettu myös Wikipediassa.

1. Tekstin historiallinen merkitys, sensus historicus; tämä koskee erityisesti kertomuksia, esimerkiksi kertomusta Mooseksen elämästä, joka todella kertoo historian (tarinan) Mooseksesta. Tämä lukutapa toimii monissa psalmeissa, mutta ei aivan kaikissa niiden rukousluonteen vuoksi.

2. Tekstin allegorinen merkitys, sensus allegoricus; tekstistä etsitään yleisesti jumaloppiin tai kristologiaan kuuluvia dogmeja. Tällaisessa tulkinnassa esimerkiksi Mooseksen palava pensas alkaa viittaamaan ainaiseen Neitsyeeseen, ja Mooseksen kohottama käärme alkaa viitata Kristukseen.

3. Tekstin tropologinen merkitys, sensus tropologicus, sensus moralis; mitä teksti kertoo kristillisistä hyveistä? Mitä siitä opitaan kristillisestä moraalista?

4. Tekstin anagoginen ulottuvuus, sensus anagogicus; kuinka se kertoo paluusta Jumalan luo, kuinka se kertoo tuonpuoleisesta, jne.

Voiko tällaista nelipunoksista tulkintaa soveltaa psalmeihin? Sovelsin sitä psalmin 1 tulkinnassa Auran seurakunnan internetraamattupiirissä.

Psalmien tulkinnan periaatteita: Liturginen hermeneutiikka

Mikä on avain, josta lähtee psalmien tulkinta? Historiallis-kriittinen raamatuntutkimus on etsinyt psalmin Sitz im Lebeniä, "missä se istuu elämässä" - eli siis paikka, jossa psalmia on käytetty alunperin. Eksegeetit ovat löytäneet kaikenlaisia erilaisia käyttötapoja, on puhuttu "Kuninkaan valtaistuimelle nousun psalmeista" ja kaikenlaisista muista.

Mielestäni historiallisen Sitz im Lebenin etsiminen on hyödyllistä, mutta toissijaista. On toki hyvä tietää, kuinka juutalaiset itse ymmärsivät psalmit, joita lauloivat. Psalmien merkitys on kuitenkiin radikaalilla tavalla muuttunut, kun Kristus tuli lihaksi. Kristuskeskeisen lukutavan mukaan psalmit eivät ole vain yleisesti juutalaisten lauluja, vaan erityisesti erään juutalaisen, nimittäin Kristuksen lauluja. Tämä onkin tärkeä tulkinta-avain moneen psalmiin, mm. psalmiin 2.

Kristillisessä perinteessä psalmeja on laulettu lähinnä liturgisissa tilanteissa, messussa ja hetkipalveluksissa. Mielestäni tämä onkin kristuskeskeisen tulkintatavan keskus: kristittyinä meidän tulee tulkita psalmeja Kristuksen ja Kristuksen Ruumiin eli seurakunnan kautta, ja erityisesti juuri seurakunnan keskuksen, jumalanpalveluksen kautta. Psalmien tärkein laulupaikka on ilman muuta messu, jossa on läsnä alttarin sakramentti.

Itse pyrin tulkitsemaan psalmit juuri liturgian kautta. Sitä tarkoitan puhuessani liturgisesta hermeneutiikasta. Kun tulkitsemme psalmeja liturgisesti, esimerkiksi Psalmin 34 lause "Maistakaa, katsokaa Herran hyvyyttä!" viittaa aivan selkeästi liturgian keskukseen, ehtoolliseen.

Psalmin 2 tulkintaa

Kirjoitin Auran seurakunnan internet-raamattupiirissä psalmista 2. Voit tutustua pohdintaani täältä.

Psalmin 1 tulkintaa

Kirjoitin Auran seurakunnan internet-raamattupiirissä psalmista 1. Voit tutustua pohdintaani tästä.