Jubilate-sunnuntain jälkimainingeissa

Eilen oli Jubilate-sunnuntai. Yleensähän sunnuntaiden nimet tulevat psalmiantifoneista, niiden ensimmäisistä, latinankielisistä sanoista. Jubilate-sunnuntaina oli psalmiantifonina Ps.66:1: "Kohota Jumalalle riemuhuuto, maa, * riemuitkaa, maan asukkaat!", latinaksi: "Iubilate Deo omnis terra". Jubilate- eli Riemuitkaa-sunnuntai oli omalta osaltani riemullinen; olin nimittäin Oulun tuomiokirkossa, joka on kovin kaunis kirkko, ja siellä oli kovin kaunis messu. Psalmia ei tosin laulettu, mutta kuoro lauloi kaikenlaista muuta. Oulun tuomiokirkosta lisää sitten toukokuussa, kun olen siellä enemmän.

Liturgisessa ajassa on tapana, että sunnuntai, viikon ensimmäinen päivä, määrittää koko viikon teeman. Jubilate-sunnuntaista alkaa Jubilate-viikko. Ainoan eron tähän tekevät ns. pistepyhät, kuten esimerkiksi Marian ilmestyspäivä, joka peittää yleensä alleen jonkin paastonajan sunnuntain. Seuraava viikko ei ole kuitenkaan "Marian viikko" (vaikka sellaisenkin voisi jonnekin kirkkovuoteemme sijoittaa), vaan tavallaan alle jääneen paastosunnuntain viikko. Sitten on vielä niin, että kirkkovuoden jakso määrittää tematiikkaa.

VII sävelmä


LLPB:n mukaan psalmiin 126 kuuluu gregoriaanisista sävelmistä sävelmä VII. Se on sikäli kiinnostava, että jumalanpalvelusten kirjassa siihen on lisätty jopa viisi vaihtoehtoista päätöskadenssia. Kannattaa katsoa Wikipediasta, mitä se kadenssi oikeasti tarkoittaa. Meille musiikillisesta teoriasta vähemmän tietäville riittää, kun sanomme kadenssin tarkoittavan sitä jälkisäkeen melodiaa ja erityisesti sen päätöstä. Miksi sitten antaa erilaisia vaihtoehtoja?

Syynä on antifoni. Antifoneihin ei ole yhtä vakiintunutta sävelmistöä kuin itse psalmiteksteillä. Tai, no, kyllähän psalmiteksteihinkin voi keksiä uusia laulusävelmiä. Itse olen joskus toteuttanut psalmiantifonin sillä tavalla, että pyysin kanttoria keksimään antifonin, lauloin psalmin ja kanttori soitti antifonin uudelleen. Päätöskadenssia tarvitaan siis sen vuoksi, että antifoni ja psalmi sidotaan yhteen, että ne eivät ole toisistaan täysin irrallaan musiikillisesti. - Löydät VII sävelmän erilaiset päätöskadenssit täältä.

Sananen psalmin 126 sovittamisesta VII sävelmään. Se oli yllättävän vaikeaa, koska muutamissa kohdissa esiintyi sana "teot". Sehän on yksitavuinen sana (vai olenko nyt aivan väärässä?), mutta gregoriaanisissa psalmisävelissä ei ole mahdollista, että paino olisi viimeisellä tavulla sävelkulun vuoksi. Tämän vuoksi olen joutunut käyttämään tavutusta "te-ot", jotta sävelkulku saataisiin ylläpidettyä. Mielestäni se ei tuhoa ymmärrettävyyttä. Tällaista muokkaamista joutuu joskus tekemään - joskus painojen vuoksi voi joutua suomentamaan psalmia uudelleen, esim. vaihtamaan sanan "ja" sanaan "sekä" tai vastaavaa, ja se on täysin sallittua.

Psalmi 126: Herra, käännä Siionin kohtalo
Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, *
se oli meille kuin unta.

Silloin suumme hersyi naurua *
ja riemu kajahti huuliltamme.

Silloin sanoivat vieraat kansat: *
"Suuret ovat Israelin Herran teot!"

Totta! Suuret ovat meidän Herramme teot, *
niistä me saamme iloita.

Herra, käännä jälleen meidän kohtalomme, *
niin kuin aina tuot vedet Negevin kuiviin uomiin.

Jotka kyynelin kylvävät, *
ne riemuiten korjaavat.

Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, *
ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään.

Kunnia Isälle...