Psalmien tulkinnan periaatteita: Kristus-keskeisyys

Olen hypännyt yli yhden tärkeimmistä periaatteista, joiden avulla psalmeja on tulkittava. Emme voi nimittäin unohtaa koskaan Kristusta niiden tulkinnassa! Liturgisen tulkinnan ensisijaisuus selittyy vain ja ainoastaan Kristuksella, jonka muistoa kirkko viettää. Kirkko osallistuu Kolmiyhteisen Jumalan elämään Pyhässä Hengessä Kristuksen persoonan kautta. Vanhan testamentin kirjoista lainataan Uudessa testamentissa eniten juuri psalmeja. Tähän on syynä juuri se, että psalmit ovat Kristuksen sanaa, "Kristus kulkee psalmien sisällä".

Vanha testamentti sisältää salatusti sen, mikä on avoinna Uudessa testamentissa - ja erityisesti Kristuksessa. Kristus avaa ne salaisuudet, jotka Vanhaan testamenttiin on kätketty. Kristittyinä emme yksinkertaisesti voi jäädä uustestamentillisiksi uskoviksi - tällä tarkoitan sitä, että unohtaisimme Vanhan testamentin - vaan meidän täytyy ottaa myös Vanha testamentti vakavasti, sillä sen sanoma ja saarna on aivan samaa armon saarnaa, joka Kristuksessa julistetaan ja annetaan koko maailmalle.

Luukkaan evankeliumin lopusta, luvusta 24. Jeesus on opetuslastensa keskellä ja sanoo "Rauha teille" ja hän osoittaa olevansa ruumiillinen syömällä kalaa. Tämän jälkeen Jeesus kertoo, kuinka pyhät kirjoitukset ovat täyttyneet nyt Hänessä: "Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu". Nyt Jeesus avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset. "Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista."

Psalmien tulkinnan periaatteita: Nelipunoksinen tulkinta II

Olen jo aikaisemmin kirjoittanut muutamista periaatteista, joiden kautta psalmeja voidaan tulkita. Puhun nyt nelipunoksisesta tulkinnasta hieman lisä.

Nelipunoksinen tulkintamalli ei liity aivan suoraan psalmien tulkintaan. Sen ensisijainen ja varsinainen käyttökohde on raamatulliset kertomukset. (Näin olen antanut Maiju Lehmijoki-Gardnerin itseäni valistaa.) Suurimman huomion nelipunoksisen mallin käytössä ovat ilman muuta saaneet vanhatestamentilliset hahmot kuten esimerkiksi Mooses. (Luen tällä hetkellä Gregorios Nyssalaisen kirjaa "The Life of Moses".)

Kuten todettua, nelipunoksisen tulkinnan ensimmäinen kohde ei ole psalmitekstit, koska ne ovat niin erilaiset kuin kertomustekstit. Psalmien kirjallinen taso ei ole ensisijaisesti kertomuksellinen (tosin näitäkin on), vaan ylistyksen ja rukouksen taso. Kiinnostavan psalmien kirjasta tekee mielestäni se, että ne ovat Jumalan sanaa! Kovin usein psalmit nimittäin typistetään pelkästään ihmisen rukoukseksi, inhimillisten tunteiden ja sielunliikkeiden liikahduksiksi, ja unohdetaan, että ne kuitenkin ovat pyhien kirjoitusten kaanonissa, Raamatussa, joka on kokonaan Jumalan sanaa - toki kokonaan myös ihmisen kirjoittamaa. Tältä pohjalta väitän siis, että kirjaimellinen taso psalmeissa ei typisty pelkästään ihmisen rukoukseksi ja ylistykseksi.

Nelipunoksista ei voida redusoida niin, että kirjaimellinen olisi "inhimillinen taso" virheineen ja heikkouksineen ja syvempi, allegorinen taso olisi jotenkin jumalallisempi. Tietynlainen kaksiluonto-oppi tulee soveltaa koskemaan myös RAamattua, mutta tietenkään ei voida puhua itsensä Raamatun t. sen tekstin kahdesta lunnosta. Ennemmin on puhuttava kahdesta auctorista, tekijästä.

Mutta. Aion tutkia nelipunoksisen tulkinnan avulla joitakin psalmeja lähiaikoina. Esitän sen jälkeen arvioni, soveltuuko nelipunoksinen tulkinta psalmeihin.

Psalmien tulkinnan periaatteita: Nelipunoksinen tulkinta

Psalmien tulkinta ei ole aivan yksinkertaista. Vanhassa kirkossa raamatuntulkinta jakaantui karkeasti sanottuna kahteen päätapaan, nimittäin kirjaimelliseen ja typologiseen/allegoriseen. Keskiajalla tulkintametodit selkenivät jonkin verran, ja tulkinnan tasoja tuli selkeästi neljä. Samasta asiasta on kirjoitettu myös Wikipediassa.

1. Tekstin historiallinen merkitys, sensus historicus; tämä koskee erityisesti kertomuksia, esimerkiksi kertomusta Mooseksen elämästä, joka todella kertoo historian (tarinan) Mooseksesta. Tämä lukutapa toimii monissa psalmeissa, mutta ei aivan kaikissa niiden rukousluonteen vuoksi.

2. Tekstin allegorinen merkitys, sensus allegoricus; tekstistä etsitään yleisesti jumaloppiin tai kristologiaan kuuluvia dogmeja. Tällaisessa tulkinnassa esimerkiksi Mooseksen palava pensas alkaa viittaamaan ainaiseen Neitsyeeseen, ja Mooseksen kohottama käärme alkaa viitata Kristukseen.

3. Tekstin tropologinen merkitys, sensus tropologicus, sensus moralis; mitä teksti kertoo kristillisistä hyveistä? Mitä siitä opitaan kristillisestä moraalista?

4. Tekstin anagoginen ulottuvuus, sensus anagogicus; kuinka se kertoo paluusta Jumalan luo, kuinka se kertoo tuonpuoleisesta, jne.

Voiko tällaista nelipunoksista tulkintaa soveltaa psalmeihin? Sovelsin sitä psalmin 1 tulkinnassa Auran seurakunnan internetraamattupiirissä.

Psalmien tulkinnan periaatteita: Liturginen hermeneutiikka

Mikä on avain, josta lähtee psalmien tulkinta? Historiallis-kriittinen raamatuntutkimus on etsinyt psalmin Sitz im Lebeniä, "missä se istuu elämässä" - eli siis paikka, jossa psalmia on käytetty alunperin. Eksegeetit ovat löytäneet kaikenlaisia erilaisia käyttötapoja, on puhuttu "Kuninkaan valtaistuimelle nousun psalmeista" ja kaikenlaisista muista.

Mielestäni historiallisen Sitz im Lebenin etsiminen on hyödyllistä, mutta toissijaista. On toki hyvä tietää, kuinka juutalaiset itse ymmärsivät psalmit, joita lauloivat. Psalmien merkitys on kuitenkiin radikaalilla tavalla muuttunut, kun Kristus tuli lihaksi. Kristuskeskeisen lukutavan mukaan psalmit eivät ole vain yleisesti juutalaisten lauluja, vaan erityisesti erään juutalaisen, nimittäin Kristuksen lauluja. Tämä onkin tärkeä tulkinta-avain moneen psalmiin, mm. psalmiin 2.

Kristillisessä perinteessä psalmeja on laulettu lähinnä liturgisissa tilanteissa, messussa ja hetkipalveluksissa. Mielestäni tämä onkin kristuskeskeisen tulkintatavan keskus: kristittyinä meidän tulee tulkita psalmeja Kristuksen ja Kristuksen Ruumiin eli seurakunnan kautta, ja erityisesti juuri seurakunnan keskuksen, jumalanpalveluksen kautta. Psalmien tärkein laulupaikka on ilman muuta messu, jossa on läsnä alttarin sakramentti.

Itse pyrin tulkitsemaan psalmit juuri liturgian kautta. Sitä tarkoitan puhuessani liturgisesta hermeneutiikasta. Kun tulkitsemme psalmeja liturgisesti, esimerkiksi Psalmin 34 lause "Maistakaa, katsokaa Herran hyvyyttä!" viittaa aivan selkeästi liturgian keskukseen, ehtoolliseen.