Saarna: Armon aarteen äärellä

Pidin eilen, 2. sunnuntaina helluntaista (25.5.2008) saarnan Oulussa, Heinätorin seurakuntatalolla pidetyssä sanajumalanpalveluksessa, jonka liturgi myös olin. Lauloin evankeliumin (ja ei, en varmaankaan saa sitä vähään aikaan ainakaan podcastiksi).

OULUN TUOMIOKIRKKOSEURAKUNTA
KATOAVAT JA KATOAMATTOMAT AARTEET! 2. sunnuntaina helluntaista vuonna 2008
SAARNA 25.5.2008 sanajumalanpalveluksessa Heinätorilla

Antifoni: “Jumala lunastaa minut * hän tempaa minut tuonelan otteesta.” (Ps. 49:16)
Psalmi: Ps. 49:6-10, 16-21, “Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen”
Lectio: Aam. 8:4-8, “Jumala ei unohda köyhien ahdinkoa”
Epistola: 2. Kor. 8:1-9, “Makedonialaisten rakkaudentyö”
Evankeliumi: Matt. 13:44-46, “Aarre pellossa ja kauppiaan helmi”

ARMON AARTEEN ÄÄRELLÄ
Nousemme kuulemaan pyhää evankeliumia Matteuksen mukaan:

Jeesus sanoi:
“Taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre.
Kun mies löysi sen,
hän peitti sen uudelleen maahan,
ja sitten hän iloissaan myi kaiken minkä omisti
ja osti sen pellon.
Taivasten valtakunta on myös tällainen:
Kauppias etsi kauniita helmiä.
Kun hän löysi yhden kallisarvoisen helmen,
hän myi kaiken, minkä omisti ja osti sen.”

Tämä on pyhä evankeliumi. (Ylistys sinulle, Kristus.)

I Aloitus
YSTÄVÄT, tänään meitä kehotetaan kiinnittämään sydämemme kestävään. Jos me kiinnitämme toivomme katoavaan, silloin myös toivomme katoaa, mutta jos me kiinnitämme toivomme pysyvään, silloin myös toivomme pysyy ja saa täyttymyksen.

II Evankeliumin selitys
II.A Miksi aarre kätkettiin uudelleen?
EVANKELIUMISSA Jeesus sanoi, että taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre ja toisaalta taivasten valtakunta on kuin kauppiaan löytämä kallisarvoinen helmi. Jeesus puhuu tässä vertauskuvilla. Vertauksen keskipiste löytyy sanoista ”hän myi kaiken, minkä omisti ja osti sen”. Tällä Jeesus tahtoo opettaa meille, että taivasten valtakunnan omistaminen on kalliimpaa ja tärkeämpää kuin mikään muu.

TÄSSÄ on kuitenkin yksi kohta, joka on minua mietityttänyt. Nimittäin: ”kun mies löysi sen [aarteen], hän peitti sen uudelleen maahan”. Ajatus aarteen piilossa olemisesta löytyy myös helmi-vertauksesta. Helmet ovat piilossa simpukan sisällä, kunnes ne sieltä paljastetaan. Se, että aarre ja helmi ovat aluksi piilossa, viittaa siihen, että taivasten valtakunta tulee lähelle huomaamatta. Se on lähellä, vaikka emme sitä näe. -- Mutta miksi piilottaa aarre, kun se kerran on löydetty? Näinhän pelto-vertauksen mies teki.

SYY on yksinkertainen: pelto ei vielä kuulunut miehelle. Jos hän olisi jättänyt aarteen näkyviin, joku muu olisi tullut ja ostanut pellon. Peittämällä aarteen vielä hetkeksi varmistettiin se, että mies saisi hankittua pellon. Jeesus vahvistaa opetustaan siitä, kuinka tärkeää on, että meillä on tämä aarre.

II.B Aarre on armo
JEESUS sanoo puhuvansa ”taivasten valtakunnasta” eli Jumalan valtakunnasta. Tätä on selitetty, että Jumalan valtakunta tarkoittaa pyhän Kolminaisuuden tuntemista. Jumalan valtakunta on siellä, missä Jumala tunnetaan Isänä ja Poikana ja Pyhänä Henkenä.

MITÄ Vapahtajamme siis oikein tarkoittaa tällä vertauksella? Mikä on Jumalan tuntemisessa niin tärkeää, että kannattaa antaa kaiken muun mennä ja tarttua tähän aarteeseen? Ystävät, kyseessä on armo. Jumala ei ole vihainen, verenhimoinen Jumala. Hän on laupias ja armollinen Jumala.

MONET uskoamme vastustavat ottavat Vanhan testamentin ja lukevat sieltä kuvauksia verta ja uhreja vaativasta Jumalasta. He hylkäävät Jumalan sanoen: ”Eihän tuo ole hyvää.” Tuollainen kärjistys ei anna totuudenmukaista kuvaa edes Vanhasta testamentista, onhan Jumala armollinen jo sielläkin. Jumalan etsimisen jättäminen tähän on kuin jättäisi kirjaimellisesti kirjan lukemisen kesken jo ennen puoliväliä. Vasta loppuratkaisu, Kristuksen kuolema ja ylösnousemus, tekevät koko juonen ymmärrettäväksi. Ylösnousseen Kristuksen valo säteilee koko Raamattuun ja selittää sitä.

JUMALAN valtakunta eli Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen tunteminen on siis armon tuntemista. Isä antoi oman Poikansa, jottei yksikään, joka Häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Tämän ihanan lahjan meille välittää Pyhä Henki. (Joh. 3)

II.C Ilo antaa
NOSTAN evankeliumista vielä yhden kohdan tarkasteltavaksi. Kun mies oli löytänyt aarteen, hän myi kaiken iloissaan! Aarteen eli armon löytäminen saa meissä aikaan ilon, koska olemme viimeinkin löytäneet jotain, jonka varaan voimme rakentaa koko elämän. Aarteen löytänyt mies hylkäsi kaiken katoavan ja tarrautui siihen, mikä pysyy!

AARRE annettiin meille lahjaksi. Me saamme kaiken hyvän Jumalalta, joka on luonut kaiken. Hän tahtoo, että myös jakaisimme saamiamme lahjoja eteenpäin. Tätä lahjojen eteenpäin jakamista värittää se ilo, jonka Jumalan tunteminen saa aikaan.

ILOSTA ja rakkaudesta me teemme hyvää. Jumalan käskyt ohjaavat kaikkia tekemään hyvää. Nekin, jotka eivät vielä tee hyvää rakkauden tähden, tekevät silti hyvää eri motiiveista. Rakkauteen Jumala meitä kutsuu, sillä rakkauden Hän on meille antanut.

III Päätös
OLI kaksi miestä. Toinen rakensi majansa kalliolle ja toinen hiekalle. Tuli myrsky. Hiekalle rakennettu maja oli kiinnitetty hiekkaan, joka nousi tuulen mukana, ja niin majakin tuhoutui. Kalliolle rakennettu maja oli kiinnitetty kallioon, eikä tuuli voinut kalliolle mitään, joten maja jäi paikalleen. Puhun elämästä; jos rakennamme majan eli elämämme katoavan päälle, silloin myös elämämme katoaa. Jos rakennamme elämämme pysyvän ja katoamattoman varaan, se pysyy.

EMME voi rakentaa elämäämme oman voimamme varaan. "Minä jaksan, minä kestän" saattaa joku sanoa ja rakentaa koko oman elämänsä sen varaan. Oman jaksamisen ympärille rakennettu elämä rikkoontuu, kun oma jaksaminen loppuu. Kun sairaus kohtaa, ei ole enää voimaa tehdä työtä. Elämä musertuu ympäriltä, palaa tuhkaksi.

IHMINEN on muuttuvainen olento. Hän kasvaa pituudessa ja leveydessä, eikä aina hänen sanaansa ole luottamista. Ihminen ei määrää itse omaa kohtaloaan. Ihminen on kuin ruohoa, joka hetken kukoistaa, mutta sitten kuihtuu.

JUMALA on kuitenkin muuttumaton. Hän ei kasva pituutta eikä leveyttä, vaan on näkymättömänä kaikkialla. Hän määrää kaikkien kohtaloista. Hän on kuin kallio, jota ei pysty rapauttamaan hiekka, ei aika, ei mikään. Ja hänen armonsa pysyy iankaikkisesti!

TOIVOMME ikuisesta elämästä eli pelastumisesta perustuu yksin Jumalan varaan. Me emme saa omaa pelastumistamme aikaan. Meidän Pelastajamme on Herra, Hän joka on meidät luonut. Hän lunastaa meidät ja tempaa meidät tuonelan otteesta!

AARRE ja taivasten valtakunta on tässä: tärkeintä ei ole se, mitä ihminen ehtii, vaan se, että Jumala armahtaa.