Olemme tänä vuonna luopuneet Auran seurakunnassa leirikirkkovuodesta. Emme siis vietä joka päivä enää täyttä sanajumalanpalvelusta (tahi kuivaa messua), jossa käytäisiin tärkeimmät kirkkovuoden pyhät. Ennen käytiin käytännössä 1. adventti, joulu, pitkäperjantai, pääsiäinen, helluntai ja p. Kolminaisuuden päivä sekä ehkä juhannus, kirkastussunnuntai tai jokin muu. Viime vuonna Auran rippikoululeirillä vietimme lähes joka ilta iltahartautena kompletorion, mitä emme tee enää tänä vuonna. Hetkipalvelukset eivät kuitenkaan katoa rippikoulusta. Olemme nimittäin päättäneet, että kirkkovuoden kierrosta luovutaan ja tilalle laitetaan ad sextamit.
Ennen ryhmät toteuttivat jumalanpalveluksen. Oli suntio-, virsi-, rukous- ja muita ryhmiä. (Tarvasjoella käytimme muuten myös liturgiryhmää, joka vastasi jumalanpalveluksen suunnitelun johtamisesta ja itse jumalanpalveluksen etenemisestä. Se tuotti vaihtelevia kokemuksia. Ennen kaikkea ohjeistus pitää antaa hyvin! Liturgiryhmän käyttäminen vähensi mukavasti kyllä omia tehtäviäni. Voi meitä laiskoja!) Kaiken tämän sekamelskan jälkeen nyt meillä on hetkipalvelusta toteuttamassa vain yksi ryhmä, jonka ainoana tehtävänä on rukouksen laatiminen. Tässä keskipäivän rukoushetkessähän ei ole ollenkaan puhetta eikä evankeliumikantikumia. Odotan innolla, minkälainen se tulee olemaan.
Olen toistaiseksi suunnitellut niin, että ad sextameissamme olisi kaksi psalmia - hieman traditiosta poiketen, tiedän. Olisi joka päivän aiheeseen liittyvä psalmi (esim. 1. opinkappaletta käsittelevänä päivänä psalmi 8) ja tämän lisäksi tradition mukaan keskipäivän hetkiin (terssi, seksti, noona) kuuluva psalmi 119 - tai siis osia siitä. Psalmi 119:hän muodostaa keskipäivän hetkien rungon. Perinteisesti nimenomaan sitä on luettu, kussakin keskipäivän kolmesta hetkestä kolme osaa siitä. Vai olikohan se vain yksi? No, tämä pitää tarkistaa. Psalmi itsessään on alfabeettinen psalmi, joka jakaantuu 22 osaan, joten sen osittaminen on mielekästä. Jokainen osahan päätetään gloria patriin.
Ad sextamien lukukappaleena puolestaan toiminee Johanneksen evankeliumin egoeimit, eli "Minä olen" -lauselmat. Tiedän toki, ettei hetkipalveluksissa ole ollut perinteisesti tapana lukea evankeliumia, mutta olen tässä joutunut soveltamaan traditiota, jotta Raamatun - erityisesti evankeliumien - pleerooma tulisi jaettua rippikoululaisille. Ego eimi -lauselman jälkeen aion pitää hiljaisuuden. (Ja jos pohditte, psalmin ja lukukappaleen aikana istutaan, muuten luultavasti seisomme. Seisominenhan on rukouksen perusasento.)
Olemme rippikoulun hartauselämässä tehneet todellakin tällaisen muutoksen. Aamuhartauden - lyhyen sellaisen - pitää ensimmäisen oppitunnin pitäjä oppituntinsa alussa. Iltahartauksista en vielä tiedä, tosin ainakin Jeesus-päivänä se tulee luultavasti olemaan jonkinlainen jalkojenpesun, pääsiäisaterian ja pitkäperjantain yhdistelmä. Ehkä laulan Improperian l. Moitteet!
perjantai 27. kesäkuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti