Ensi viikolla olen vapaalla töistä ja saatan kirjoittaa jotain blogiinkin. Olen muutaman päivän Helsingissä, mutta menen luultavasti loppuviikoksi internet-katkoon. Kuitenkin, ahkeria blogivierailijoitani ajattelin laittaa huomisen saarnani. Aion siis saarnata armosta Tarvasjoen kirkossa nuorille, joiden kanssa olin juuri viisi päivää rippikoululeirillä.
TARVASJOEN SEURAKUNTA
ARMAHTAKAA! 5. sunnuntai helluntaista armon vuonna 2008
KONFIRMAATIOSAARNA 15.6.2008 Tarvasjoen kirkossa
Antifoni: ”Minä luotan sinun armoosi, / saan iloita sinun avustasi.” Ps. 13: 6
Psalmi: Ps. 13: 2-6
Evankeliumi: Luuk. 6: 36-42
ARMO ON EKSTRAA
Tämän pyhän evankeliumi on kirjoitettu Luukkaan evankeliumissa. Nousemme kuulemaan.
Jeesus sanoi:
"Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa.
Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan. Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan."
Hän puhui heille vielä vertauksin:
"Miten sokea voisi taluttaa sokeaa? Molemmathan siinä putoavat kuoppaan. Ei oppilas ole opettajaansa etevämpi, mutta kyllin oppia saatuaan jokainen on opettajansa veroinen.
Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa veljellesi: 'Annapa, veli, kun otan roskan silmästäsi'? Ethän sinä näe edes hirttä omassa silmässäsi. Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä."
Tämä on pyhä evankeliumi.
Ylistys sinulle, Kristus.
I Mitä on armo?
MITÄ on armo? Ainahan siitä puhutaan ja jauhetaan samaa vanhaa. Siitä puhuttiin jo juutalaisten temppelissä ja synagogissa ja siitä on puhuttu kristillisessä Kirkossa jo tuhansia vuosia. Meillä on ne tutut fraasit, joita heitetään. Armo on siellä ja armo on täällä. Mitä ihmettä se oikein on?
EHKÄ on parasta aloittaa niistä tutuista fraaseista. Eräs Suomessa jo kymmeniä vuosia käytetty opetus on, että armo tarkoittaa ansiotonta rakkautta minun osakseni. Nämä neljä sanaa muodostuvat armon kirjaimista, A R M O. A: Ansioton. R: Rakkaus. M: Minun. O: Osakseni. Tästä tulee kuitenkin helposti mantra tai fraasi, jota toistellaan yhä uudelleen. Armo pitää ymmärtää jollakin tavalla. Hauki on kala, hauki on kala, mutta mitä se tarkoittaa?
ARMO on sovitun päälle tulevaa ekstraa. Nykyään jokaisella kauppaketjulla alkaa olla oma bonusjärjestelmä. K-kaupoista saa plussaa, S-Etukortilla saa etua, Ykkösbonus-kortilla saa bonusta. Nämä kaikki ovat sovitun päälle tulevaa ekstraa. Me annamme kaupassa rahaa ja kauppa antaa tuotteen. Kaikki mikä tulee tämän päälle on ekstraa, armoa. Nyt kun me sanomme, että Jumala on armollinen, me sanomme, että Jumala tahtoo antaa ekstraa.
KAIKKI Jumalan teot ihmisiä kohtaan ovat olleet ekstraa, armoa. Hänellä ei ollut mitään velvollisuutta auttaa meitä, mutta silti hän auttoi syntiinlangennutta kansaa. Hän teki armossaan liiton toisensa jälkeen. Nekin olivat ekstraa.
LOPULTA Kristus syntyi. Hänen elämänsä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa oli armoa. Ei meillä ollut mitään oikeutta vaatia Jumalalta enää mitään, mutta silti Hän tahtoi antaa lisää. Kristukselta ”me olemme saaneet armoa armon päälle” (Joh. 1) eli siis ekstraa ekstran päälle. Yhä uudelleen Jumala vain antaa meille ekstraa.
II Miksi saamme ekstraa?
MIKSI Jumala sitten antaa ekstraa? Kristillinen Kirkko huutaa ja todistaa koko maailmalle: ”Koska jumala on hyvä! Koska jumala on armollinen!” Se tarkoittaa: ”Koska Jumala on ekstraa antava!” On Jumalan olemus antaa hyvää, antaa lisää. Ja Hän sanoo meille: ”Pyytäkää, niin teille annetaan.” Sen vuoksi me jumalanpalveluksessakin laulamme ”Herra, armahda.” Jos korvaamme sanan armo sanalla ekstra, mehän voisimme laulaa: ”Herra, ekstroita meitä.”
JUMALA on luvannut antaa enemmän, ja Hänellä on äärettömän paljon annettavaa. Kristityn elämä on armon varassa elämistä. Eräs rippikoululainen kysyi, että eikö se ole ahneutta, että me koko ajan pyydämme lisää ja lisää? Ei, sillä Jumala käskee meitä pyytämään ekstraa. Hän on luvannut kuulla. Siihen me kristityt turvaudumme! Kirkkoisä Augustinus kirjoittaa: ”Ainoa toivo, ainoa luottamus, ainoa varma lupaus on vain sinun armosi.” (Conf. 268)
III Meidän on oltava armollisia
SANASSA sanotaan: ”Pyytäkää, niin teille annetaan.” Evankeliumitekstissä kuulimme tänään: ”Antakaa, niin teille annetaan.” Jos nyt Jumala kerran on hyvä ja koko ajan antaa armoa, antaa anteeksi, pitää meidät elossa, ja mahdollistaa koko elämämme, niin eikö meidänkin pitäisi antaa ekstraa eteenpäin? Ilman muuta! ”Emme voi olla armottomia edes vastustajillemme, koska Jumala on ollut ja on jatkuvasti meille armollinen.” (Katekismus 30).
JUMALA on jatkuvasti armollinen. Jotkut väittävät, että Jumala kutsuu vain kolme kertaa. Jeesus itse kuitenkin käski opetuslapsiaan antamaan anteeksi, ei kolme, eikä seitsemän, vaan 77 kertaa seitsemän, eli 539 kertaa päivässä. Ei kai Jumala ole huonompi kuin me ihmiset? Ei, Jumala kutsuu meitä koko ajan, koko ajan on mahdollisuus saada yhä enemmän ja enemmän Jumalalta. Ja Jumala antaa, vaikkemme edes huomaa: Hän pitää maassamme viljan kasvamassa, tehtaat pyörimässä. Hänen kädessään ovat työpaikat, luonto ja koko maailma.
ANTAKAA siis tekin! Jos kaveri ei miellytä, antakaa silti aikaanne ja olkaa kaverina. Antakaa enemmän, kuin pyydetään. Te olette armollisen Jumalan kuvia, näyttäkää siis se. Antakaa ekstraa, antakaa hyvää.
IV Toisten tuomitsemisesta
TAHDON vielä puhua yhdestä asiasta, nimittäin seurakunnan toiminnassa mukana olemisesta. Nimittäin siitä tehdään helposti asia, jolla erotellaan vuohia ja lampaita. Ainahan kirkoissa on ollut tapana sanoa: tuo on hyvä tyyppi, tuo on huono tyyppi. Se on kuitenkin väärin, sillä Kristus sanoo: ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi!” Nuorten illoissa tai jumalanpalveluksessa käyminen tai käymättä jättäminen ei kuitenkaan ole mikään peruste meille ottaa sitä tehtävää, joka kuuluu ainoastaan Kristukselle. Vain Hänellä on lupa jakaa vuohiin ja lampaisiin, ja se tapahtuu vasta viimeisellä tuomiolla.
SITÄ ennen meidän on pidättäydyttävä lähimmäistemme arvostelusta. Kahdeksas käsky kieltää meitä lausumasta väärää todistusta. Sana väärä on tässä ymmärrettävä suoran vastakohdaksi. Emme siis saa puhua pahaa lähimmäisistä, vaikka puhe olisikin totta! Toisten moittiminen selän takana ei ole oikein. Meidän on oltava armollisia, niin kuin Jumala on armollinen.
V Päätös
ARMO. Sovitun päälle tuleva ekstra. Ansioton rakkaus minun osakseni. Mitä tämä Jumalan antama ekstra sitten vaikuttaa? Me saamme synnit anteeksi ja pelastumme. Saamme sanoa Jumalalle: "Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi." (Antf.)
NUORET ja koko seurakunta. Tämän ohjeen annan teille: uskokaa siihen, että Jumala on armollinen. Hän tahtoo auttaa teitä kaikissa teidän elämänne ongelmissa ja tilanteissa.
lauantai 14. kesäkuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Huomaan, että viimeaikaiset saarnani (Oulun "Armon aarteen äärellä" ja huominen "Armo on ekstraa") ovat aika pitkälti olleet yhtä ja samaa: Jumala on uskollinen ja armollinen. Jännää... No, viime vuosi olikin lain saarnaa, hyvä välillä puhua armosta. :)
Käytin muuten saarnassa neljää paperilappua, jossa oli kirjaimet A R M O ja nostin niitä sopivissa tilanteissa. Ennen evankeliumin lukemista luin hallelujasäkeen, josta johdin evankeliumin deklaraation: "jokainen kieli on ylistävä Herraa. Ylistämme Jumalaa hänen teoistaan, joista nousemme kuulemaan evankeliumissa" tai jotain tähän suuntaan. Luin myös saarnan lopuksi hallelujasäkeen.
KAIKKI Jumalan teot ihmisiä kohtaan ovat olleet ekstraa, armoa. Hänellä ei ollut mitään velvollisuutta auttaa meitä, mutta silti hän auttoi syntiinlangennutta kansaa.
Tuota hieman mietin... Eikö Jumalalla ole lainkaan moraalista ja muunkinlaista vastuuta luomastaan luomakunnasta, ihminen mukaanlukien? Onhan luomakunnassakin isällä vastuu jälkikasvustaan, ei niitä voi jättää heitteille. Tosin, en ole valmis vyöttämään itseäni ja aloittamaan käräjäjuttua elatusavusta Jumalaa vastaan, mutta kuitenkin tuntuisi siltä, että viime kädessä esim. luonnon ja elämän selviytyminen on Jumalan vastuulla.
No joo, mutta Jumala on sitoutunut tähän vastuuseen armosta. Poistin saarnasta kohdan, jossa käsittelin liittoja, jotka Jumala tekee. Onhan luominenkin yksi liitto: Jumala antaa olemisen ja lupaa huolehtia. Se on armoa, liitto, niin kuin kaikki tekemänsä liitot. "Sovitun päälle tuleva ekstra." Ajan kuluessa Jumala sopii yhä enemmän, mutta ekstraa tule silti. Armoa armon päälle.
Lähetä kommentti