Justinos Marttyyri ehtoollisesta

Tarkastelimme juuri, mitä Justinos opettaa kasteesta. On toisen luterilaisen kirkon tunnustaman sakramentin eli ehtoollisen vuoro. Yritän jossain vaiheessa lukea Justinoksen kirjoitukset läpi ja katsoa, josko muualla on relevantteja toteamuksia Justinoksen sakramenttiteologian selvittämiseksi. Nyt vain satuin törmäämään näihin kohtiin etsiessäni toteamusta diakonien distribuutiotehtävästä. Pitää toki myös katsoa, josko muita sakramentteja (niitä viittä) mainitaan Justinoksen teksteissä.

Ihmisen lihalle ravintoa ihmisen lihan tavalla
Kuten totesin kastetta käsittelevässä artikkelissa, kasteen jälkeen on välittömästi "rukouskokous", joka jatkuu ehtoollisella. Tässä kohden ei ole mainintaa erityisestä kirjoitusten lukemisesta, joten voinemme päätellä, että eukaristian on käsitetty olevan oma toimituksensa, jonka voi toimittaa lukemisesta erillään. Rukousten jälkeen kokousta johtavalle veljelle (huomatkoon lukija, että johtajaa nimitetään veljeksi, samoin kuin muitakin osallistujia) "viedään leipä sekä maljat vedelle ja sekoitetulle viinille". Tämän jälkeen seuraa kiitosrukous Isälle "Poikansa ja Pyhän Hengen kautta" sekä lisää kiitosrukouksia. Tässä yhteydessä Justinos mainitsee lisäksi pyyntörukoukset, jotka ilmeisesti luetaan kiitosrukousten lomassa. Kiitosrukousten jälkeen diakonit jakavat "kiitosrukouksin siunattua leipää, viiniä ja vettä" ja vievät myös poissaoleville. Minusta on kovin kiinnostava yksityiskohta, että vesi mainitaan tässä erikseen. Ilmeisesti osallistujat ovat saaneet viiniä ja vettä erikseen. (1 A 65.1-5)

Kuka sitten kelpaa osallistumaan eukaristiaan? Se, joka a) uskoo seurakunnan opetuksen mukaisesti ja b) on kastettu ja c) joka "elää siten kuin Kristus on säätänyt". Syy siihen, että muut suljetaan pois, on reaalipreesens: "Me emme - - ota tätä vastaan - - tavallisena leipänä". (1 A 66.1-2)

Minusta seuraava on kiinnostava kohta: "[H]änen kiitosrukouksen sanoin siunaamansa ravinto, josta meidän veremme ja lihamme saavat muuttumisen kautta ravintonsa, on tämän lihaksi tulleen Jeesuksen liha ja veri." (1 A 66.2) Justinos on juuri edellisessä lauseessa todennut, että Jeesus oli lihaa ja verta meidän pelastuksemme tähden. Lainauksessa oleva "hänen" viittaa luultavimmin siis Jeesukseen. Lainattu pätkä on mielestäni aika vaikeatulkintainen. Esittäköön siitä paremman tulkinnan se, joka osaa, mutta minä luen sen näin: Kristus siunaa kiitosrukouksella leivän ja viinin, niin että ne ovat muuttumisen kautta hänen lihansa ja verensä, joka puolestaan tulee meidän lihamme ja veremme ravinnoksi.

Lainaan kokonaan asetussanoja koskevan kohdan: "Muistelmissaan, joita kutsutaan evankeliumeiksi, apostolit ovat merkinneet ylös, mitä heidän käskettiin tehdä: 'Jeesus otti leivän, kiitti ja sanoi: 'Tehkää tämä minun muistokseni. Tämä on minun ruumiini.' Samoin hän otti myös maljan, kiitti ja sanoi: 'Tämä on minun vereni'.' Hän antoi nämä ohjeet vain heille." (1 A 66.3) Asetussanojen muodosta voisi kirjoittaa vaikka oman juttunsa, mutta mielestäni korkeakirkollisesti kiinnostavinta on se, että Justinos kirjoittaa, kuinka Jeesus antoi nämä ohjeet vain ja ainoastaan apostoleille. Näyttäisi siltä, että Justinos näkee, että vain apostolit ja heidän virkansa seuraajat voivat tehdä tämän.

Justinos kertoo myös sunnuntain erityisestä kokoontumisesta. Tällöin, luomisen ensimmäisenä päivänä ja Jeesuksen ylösnousemuksen päivänä kaikki samassa paikassa asuvat kokoontuvat yhteiseen kokoukseen. Kokouksessa luetaan "Apostolien muistelmia tai profeetallisia kirjoja". Edellisen pohjalta siis näyttää siltä, että luetaan joko evankeliumeja tai profeettoja (itse luulen profeettojen viittaavan koko Vanhaan testamenttiin). Justinos puhuu erikseen lukijasta ja "kokouksen johtajasta". Lukemisen jälkeen johtaja "rohkaisee kaikkia seuraamaan näitä hyviä opetuksia". Tämä viittaa ilmeisesti jonkinlaiseen lyhyeen saarnaan. Mielestäni tätä seuraa aivan ihana kommentti Justinokselta: "Sitten me nousemme yhdessä seisomaan ja rukoilemme palavasti." Tuo adjektiivi palavasti on vallan mainio. (1 A 67.3-5)

Seuraavaksi Justinos kertaa sen, mitä on sanonut aikaisemmin (ks. yllä ensimmäinen kappale). Ainut lisäys tässä on selkeä maininta siitä, että kokouksen johtaja lausuu rukoukset "taivasta kohti", ja että on sekä pyyntö- että kiitosrukouksia. Hän tekee kaiken tämän "parhaan kykynsä mukaan", minkä jälkeen kansa vahvistaa rukoukset sanomalla 'Amen'. (1 A 67.5)

Tämän jälkeen seuraa jonkinlainen kolehti. Varat luovutetaan kokouksen johtajan haltuun, joka toimii "kaikkien apua tarvitsevien huoltajana". (1 A 67.6) Kokouksen johtaja ei siis ole väliaikainen tehtävä, vaan kuuluu yhteen kirkollisen palvelutehtävän kanssa. Tämän palvelijan tulee huolehtia leskistä, orvoista, jne.