Dionysios-luento

Tämä nyt ei taaskaan varsinaisesti kuulu blogin keskeisiin aiheisiin... Olin tänään "Bysantti ja Länsi - kohtaamisia ja konflikteja" seminaarissa, jossa puhuivat dos. Pauli Annala, FM Juho Wilskman, FM Jesse Keskiaho ja prof. Gunnar af Hällström. Dionysios-graduistina (tutkijaksi en vielä itseäni nimitä) olin erityisen kiinnotunut af Hällströmin esityksestä ja summaankin sen tähän teille. Hänen otsikkonaan oli "Dionysios Areopagitan uusi tuleminen."

Dionysios Areopagita on synteettinen ihminen ja koostuu monesta kerroksesta. Ensimmäisenä on ensimmäiseltä vuosisadalta Ap.t. 17:ssa mainittu ateenalainen juristi, joka kääntyi Paavalin kautta kristinuskoon, ja josta perimätiedon mukaan tuli Ateenan ensimmäinen piispa. Toisena on kolmannella vuosisadalla marttyyrina kuollut Pariisin piispa. Kolmantena on viidennellä tai kuudennella vuosisadalla kirjoittanut, luultavasti syyrialainen munkki, joka lisää tähän synteettiseen ihmiseen kirjoitukset, corpus dionysiacum'n.

Kirjoitukset vaikuttivat paljon idässä, mutta tulivat keskiajan lopulla myös länteen, jossa Tuomas Akvinolainen viittaa niihin n. 1700 kertaa. 1500-luvulle tultaessa epäilykset corpuksen autenttisuutta kohtaan ovat nousseet niin vahvoiksi, että Luther heittää Pseudo-Dionysioksen menemään. Hän jää unholaan 500 vuodeksi, mutta nyt on viime vuosikymmeninä noussut uudelleen. Professori af Hällströmin sanoin, "sankarimme ratsastaa jälleen!" Dionysios (ja tällä nimellä viittaan nyt ja yleensäkin juuri corpuksen tekstien auctoriin) on esimerkillinen professorin mukaan kolmella tavalla.

Dionysios on kontekstuaalinen teologi. 400-luvulla oli jo syntynyt "kirkollinen kaanaan kieli", jolla asioista puhuttiin. Mystinen kirjoittajamme siirtää tämän puheen paitsi terminologisesti uusplatonistiseen puheenparteen, myös käsitteellisesti mm. omaksumalla triadien ylenmääräisen soveltamisen. Jos nykypäivänä joku kontekstualisoisi tällä tavalla, häntä kiitettäisiin - mutta Dionysiosta syytetään kristinuskolle vieraasta uusplatonismista.

Spiritualiteetin teologina munkkimme on myös esimerkillinen. Hän sanoittaa ihmisen kaipuun. Professori af Hällström puhui tässä yhteydessä symboleista, joiden kautta siirrytään palvovaan hiljaisuuteen. Juuri Dionysioksen symbolikäsityksen graduistina en aivan täysin allekirjoita tätä täyden hiljaisuuden ajatusta. Kuitenkin juuri apofaattinen piirre on hänen teologiassaan voimakas - ja varmasti suurelta osin hänen vaikutuksestaan myös koko ortodoksisessa uskossa.

Kolmantena ja viimeisenä esimerkillisenä asiana Gunnar af Hällström mainitse Dionysioksen "logistiikan asiantuntijana". On asetettu hierarkia, jonka tarkoituksena ei ole ihmisten kahlitseminen tai predestinoiminen tiettyyn kohtaan siinä, vaan ennemminkin tehtävien erilaisuus; kaikki tämä, jotta jumalallinen hyvyys, armo ja valo saataisiin välitettyä kaikille. "Hengelliset hyvät eivät tule ex nihilo, vaan hierarkian läpi." Jokainen pääsee mukaan tähän logistiseen hankkeeseen, Jumalan hyvyyksien välittämiseen. Minusta tämä kuulostaa hyvin paljon luterilaiselta kutsumus-ajattelulta.