Jeesus sanoi:
"Totisesti, totisesti: se, joka ei mene lammastarhaan portista vaan kiipeää sinne muualta, on varas ja rosvo. Se, joka menee portista, on lampaiden paimen. Hänelle vartija avaa portin, ja lampaat kuuntelevat hänen ääntään. Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle. Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä. Vierasta ne eivät lähde seuraamaan vaan karkaavat hänen luotaan, sillä ne eivät tunne vieraan ääntä."
Kun kirkossa luetaan rukouksia, ne vahvistetaan aamenella. Paavali kirjoittaa: "miten paikalla oleva ulkopuolinen voi sanoa kiitokseesi aamenen, kun hän ei ymmärrä mitä sanot?" (1. Kor. 14:16) Pappi lausuu koko kansan edessä eli ns. prosfoneettisesti rukouksen, jonka koko kansa vahvistaa tämän jälkeen aamenella. Jeesus ei kuitenkaan opettaessaan hae vahvistusta sanoilleen keneltäkään muulta. Hän toimii itse sanojensa vahvistajana, minkä vuoksi hän sanookin painokkaiden opetustensa aluksi: aamen, aamen, totisesti, totisesti. Jeesuksen opetuksen oikeellisuus ei ole kyse meistä, vaan hänestä itsestään, ja hän kyllä välittää meille myös oikean ymmärryksen opetuksestaan Hengen kautta.
Toiseksi, tässä kohdassa puhutaan lammastarhaan tulemisesta portin kautta. Jo tämän kohdan pitäisi aina muistuttaa meitä siitä, että jokaisessa messussa tulisi olla kulkueellinen sisääntulo portista, eikä jokin sakastista esiin hiippailu. Julkinen esiintulo on rohkeasti Herramme nimessä esiin tulemista.
Kolmanneksi, aikaisemmin kirkoissamme oli käytäntö, että kulkue tuli sisään niin, että siinä oli ensin risti, kynttilät, ja kaikki muut ja lopuksi selebrantti - kulkue puolestaan lähti toisinpäin, selebrantti ensin ja sitten muut vastakkaisessa järjestyksessä. Lopun kulkuejärjestys palautettiin vanhempaan malliin uudistuksen yhteydessä; nyt kulkue tulee ja menee samassa järjestyksessä. Vanhempaa poistumismallia kritisoitiin sillä perusteella, että se on hovista otettu malli. Kuitenkin tämä Jeesuksen opetus puolustaa sitä, että selebrantti lähtee ensin. Selitän:
Ajattelutapojen välissä on kahdenlainen käsitys paimenuudesta. Nykyään kai enemmän ajattelemme, että paimen kulkee lauman perällä ja noukkii kaikki mukaan. Jeesuksen tässä opetuksessaan meille opettama paimenuus on erilaista: paimen kulkee edeltä ja lampaat seuraavat sitä. Syy tähän on siinä, että lampaat tuntevat paimenensa äänen. Toisaalta, lampaiden ulos laskeminen voidaan yhdistää kirkosta poistumiseen; tässä paimen on luultavasti perällä.
Voimme nähdä tämän Jeesuksen opetuksen olevan kuva jumalanpalveluksesta. Ensin selebrantti tulee portista paimenena, ja opettaa kansaa ja kastaa ("kutsuu nimeltä"). Tämän jälkeen hän laskee heidät ulos, mutta ulkona hän itse johtaa kansaa esimerkillään. Kansa noudattaa hänen esimerkkiään ja seuraa häntä, koska he tuntevat hänen opetuksensa ja kuulevat siinä Kristuksen äänen.
Lopuksi, Kristus, Hyvä paimen, on yksi lampaista. Eläissään hän oli yksi meistä, mutta ilman syntiä ja sangen pyhä. Tässä ajassa eteenpäin kulkiessamme meitä ohjaavat toiset lampaat, jotka ovat meidän paimeniamme Kristuksen sijasta. Heidän kauttaan Kristus itse ohjaa meitä eteenpäin. Me olemme riippuvaisia toisistamme! Jumala käyttää ihmisiä työvälineinään. Jumalan kansan paimenet on otettu meidän joukostamme. Paimen on yksi meistä; ja me tunnistamme paimenen hänen äänestään: Kristus käyttää paimenen ääntä omana äänenään, ja lausuu meille ihania, eläväksitekeviä sanoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti