Olin tänään pappisvihkimyksessä Turussa. Liturgian johtivat piispa Kari Mäkinen, joka vihki papit, ja tuomiokirkkoseurakunnan tuomiorovasti. Liturgia oli aika karu; liturgit eivät laulaneet vuoro-osiaan. Toisaalta, esipaimenen ääni on ihmeellisen esipaimenellinen ja juuri sopiva lausuttuun.
Kriittinen olen sen suhteen, että esipaimen käytti kuorikaapua eikä messukasukkaa ehtoollisessa. Saarna puolestaan oli hyvä, hän puhui sielusta ja papeista sielunpaimenina; kuinka he eivät voi mennä sieluun lupaa kysymättä, vaan heidän on annettava tilaa; ja että on kysyttävä itse kultakin, "kuinka sielusi voi". Erittäin hyvä, että näinä materialistisina aikoina puhutaan sielusta.
Ylipäänsä on kuitenkin sanottava, että mielestäni isä esipaimen Kari on sisäistänyt pappisvihkimyksen liturgisen luonteen. Tai sitten vain harhaudun ulkokultaisista menoista, heh heh...
Olin myös piispan kahvikutsuilla, joka oli vaikuttava tilaisuus. Erityisen vaikutuksen minuun teki pian eläkkeelle jäävän kirkkoherran (en muista kuka) puhe.
Vihittävistä varmaan yli puolet yhdeksästä oli minulle tuttuja joko opinnoista tai muuten. Loput taisivatkin olla lähinnä ÅA:sta tai JOY:sta.
sunnuntai 14. kesäkuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti