Hoosiannamessu Johanneksessa

Oli kyllä mainio messu Johanneksessa! Olin avustamassa, kuvailen lyhyesti messun kulun.

1. Alkuosa
Kulkueessa oli risti, kuoro (Kampin laulu), kolehdinkantajat (partiolaiset), minä ja toinen ehtoollisavustaja (minä kannoin evankeliumikirjaa) ja kaksi pappia. Alkuvirren Valmistu, Herran kansa aikana selebrantti (isä Ermo) sytytti adventtikynttilän. Alkusiunauksen ja vuorotervehdyksen jälkeen hän puhui hetken ja johdatti sitten yhteiseen synnintunnustukseen.

Niin kuin tiedämme, messu alkaa varsinaisesti introitus-psalmista, jonka Kampin laulu loisteliaasti lauloi! Tätä seurasi Ermon johtama Kyrie-litania ja Gloria sekä laudamusvirtenä 126; tämän jälkeen oli päivän rukous.

2. Sanaosa
Me avustajat luimme vuorollamme lukukappaleet. Päivän virtenä eli graduaalina oli virsi 3 responsorisesti laulettuna kuoron ja seurakunnan kesken, joka oli todella hienosti toteutettu. Isä Ermo luki evankeliumin, jonka edellä laulettiin halleluja; ja Suomessa vallitsevan liturgisen tavan mukaan evankeliumi päätettiin laulamalla Hoosianna-hymni. Sitä seurasi saarna ja Nikean uskontunnustus, joiden jälkeen avustava pappi ja selebrantti johtivat yhteistä esirukousta.

3. Eukaristia
Uhrivirren aikana me eukaristiset palvelijat kävimme pesemässä kätemme ja palasimme paikoillemme. Siunattuaan kolehdin selebrantti lauloi tavanmukaiset vuorotervehdykset ja tämän jälkeen jatkoi - laulaen - prefaatioon. Siitä siirryimme laulamaan Pyhä-hymniä. Koska messupalvelijoita oli nyt enemmän kuin vain minä, en kohahduttanut seurakuntaa - jonka joukossa oli paljon sellaisia, jotka eivät käy usein kirkossa, ja joita tapani saattaisi kummastuttaa ja sekoittaa - seisomalla Jumalan Karitsaan saakka. Adoraatiogenufleksioni tuolista maahan saattoivat tosin ihmetyttää vieressäni istunutta avustavaa pappia.

Selebrantti lauloi myös eukaristisen loppudoksologian ja aamenen - tästä olen hieman kriittinen; kansan pitäisi vastata. Herran rukouksen jälkeen me avustajat menimme alttarin äärelle palvelutehtäväämme varten ja Herran rauhan jälkeen toimitimme sen, niin kuin olemme oppineet. (Jälkikäteen ajateltuna taisin kyllä muutamia kömmähdyksiä tehdä, jakaa Kristuksen verta henkilölle, joka ei saanut ruumista - t.s. nuori henkilö, josta ei voinut päätellä, onko konfirmoitu. Epäselvyys eukaristian nauttimisessa tosin viittasi sitten siihen, että ei ihan ollut tiedossa, mitä pitäisi tehdä.)

Jumalanpalvelus meni loppuun hienosti. Kokonaisuutena voin vain sanoa, että hieno ja kaunis jumalanpalvelus! Missään kohdassa en tuntenut olevani jossain muualla kuin messussa; osat tulivat oikeassa kohdassaan ja jokainen oli tunnistettavissa läntisen liturgisen tradition osaksi, hieman ehkä luterilaisesti värittyneenä. Toistan edelleen: hieno messu.