Symboliikasta

Saarnasin TYT:n vuosijuhlamessussa viime tiistaina, 9.2.2010. Huomautettakoon, että käytimme evankeliumikulkuetta (hymni, säe, hymni, evankeliumi kantilloituna, vastaussanat, hymni, hymni).

Aloitus
Miksi Jeesus puhuu epäselvästi vertauksin? Tyhmien maalaisten oli helpompi ymmärtää tavallisesta elämästä otettuja vertauksia kuin abstraktia puhetta. Näin olen itse ainakin yleensä opettanut rippikoulussa.

Jeesuksen motiivi ei ole tämä. Sen sijaan hän sanoo: ”Te olette saaneet oppia tuntemaan Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne esitetään vertauksina, jotta he nähdessäänkään eivät näkisi eivätkä kuullessaankaan ymmärtäisi.”

Symbolin pedagogia
Tässä Herra asettaa kaksi joukkoa vastakkain: te ja muut. Opetuksen sisältö on kummallekin joukolle yksi ja sama, Jumalan valtakunnan salaisuudet, jotka saa oppia tuntemaan kahdella eri tavalla: suoraan ja vertauksina. Syy puhua vertauksin ei kuitenkaan ole pedagoginen,
vaan päinvastoin. Vertauksia käytetään, jotta nuo muut eivät ”nähdessään näkisi” eivätkä ”kuullessaan ymmärtäisi”. Sekä kansa että opetuslapset kuulevat itse vertauksen, mutta vain opetuslapset kuulevat vertauksen selityksen ja näin ymmärtävät sen merkityksen.

Vertauksilla ja symboleilla ylipäänsä on kaksi tehtävää: avata ja sulkea, peittää ja paljastaa. Samalla kun kylväjävertaus avaa kuulijoiden eteen näkymän kylväjästä, se piilottaa taakseen todellisen merkityksen. Kuulijat tietävät, että tämä on vertaus, jo esitystapa osoittaa sen kaikille, mutta sen merkitys jää hämäräksi paitsi niille, jotka kuulevat selityksen. Tämä sama kaksinainen rakenne on nähtävissä pyhissä kirjoituksissa kauttaaltaan: ne yhtäältä paljastavat jumalallisia asioita ja toisaalta peittävät ja pakottavat meidät ajattelemaan. Tästä jännitteestä syntyy teologia!

Vertauksella on kuitenkin myös pedagoginen merkitys. Vertaus sinänsä ei vielä anna kellekään ymmärrystä, mutta huomaatte, että syvempi merkitys opetetaan juuri vertausta selittämällä. Jeesus ei yhtäkkiä purskahda abstraktiin uskonopin erittelyyn Jumalan sanan ja kiusausten suhteesta, vaan pysyy kiinni konkreettisessa puheessa. Juuri konkreettisen puheen kautta Jumala lähestyy ja avaa syvempiä merkityksiä.

Kristinusko ja symbolit
(I) Jumalanpalveluksemme on täynnä konkreettisia asioita. (II) Äsken kannoimme evankeliumikirjan keskelle kirkkoa ja pyhä evankeliumi luettiin kirkon keskellä. (III) Tämän konkreettisen toiminnan taustalla on kuitenkin syvempi merkitys: evankeliumikirja tarkoittaa Kristusta, Jumalan Sanaa, joka tulee kansansa keskelle ja puhuu meille, opettaa
meitä ja on meidän kanssamme.

Ihminen on ruumiin ja sielun muodostama ykseys. Tämän vuoksi on syytä käyttää konkretiaa, jotta ihmisellä on jotain, jota hän voi lähestyä – mutta tarvitaan myös selitys, jotta symbolin syvempi merkitys aukenisi, jotta symboli ei jäisi vain tyhjäksi eleeksi.

Symboleiden käyttämisessä on kaksi vaaraa. (1) Ensimmäinen on se, että teologi ei itsekään tiedä, mitä on tekemässä, ja kumartelee ja heiluttelee kättään ihan vain siksi, että on käsketty. (2) Toinen on se, että teologi itse on oppinut tuntemaan Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta maallikoille hän puhuu vertauksin, jotta he eivät ymmärtäisi.

Me olemme koko ajan kosketuksissa konkretiaan. Tämän vuoksi meidän on yksinkertaisesti pakko käyttää symboliikkaa! Se on osa ihmisenä olemista. Jos kirkkotilan ja jumalanpalveluksen symboliikka ei ole tiedostettua, se saa ennen pitkää uskolle vieraita merkityksiä. Hallittu symboliikka sen sijaan mahdollistaa syvemmän uskon ymmärtämisen. Sen
avulla uskova voidaan johdattaa syvempään Jumalan tuntemiseen.

Jotta ette nähdessänne näkisi
Palaan taas evankeliumiin. Mitä Jeesus tarkoittaa sanoessaan käyttävänsä vertauksia, jotta nuo muut ”nähdessäänkään eivät näkisi eivätkä kuullessaankaan ymmärtäisi”? Tämä on viittaus Jesajan kirjan kuudenteen lukuun. Jesaja tuntee olevansa saastainen ja saa hiilen koskettamaan huuliaan, ja sitten Herra kutsuu sanansaattajaa ja Jesaja innostuu: ”Tässä olen, lähetä minut!” Kansalle vietävä viesti on lyhykäisyydessään: ”Kuulemalla kuulkaa älkääkä käsittäkö. Katsomalla katsokaa älkääkä ymmärtäkö. Paaduta tämän kansan sydän, sulje sen korvat, sokaise sen silmät ­ ­ ettei se kääntyisi ja tulisi terveeksi.” (Jes. 6:9–11)

Sitten Jesaja kysyy: ”Kuinka pitkäksi aikaa?” ja Herra vastaa ”siksi, kunnes kaupungit ovat autioina, asukkaita vailla ja talot tyhjillään --- Herra vie ihmiset kauas, ja tyhjänä leviää hylätty maa.” Tämä kuulostaa aika rankalta. Herra raivaa maan tyhjäksi, hän tempaa
kansan pois.

Tämän perusteella näyttää siis siltä, että Jeesus puhuu vertauksin, jotta kansa ajettaisiin pois maasta. Hän on epäselvä, jotta kukaan ei ymmärtäisi. Hän osoittaa, ettei kukaan voi ymmärtää jumalallisia asioita. Kaikki ihmisen omiin pyrkimyksiin perustuva on pelkästään hämärä, tyhjäksi raivattu maa. Kaikki ihmisen omaan ponnisteluun perustuva tietäminen ja jumalatuntemus on poistettava Jumalan sanan tieltä.

”Sanat, jotka Herra on puhunut, ovat henki ja elämä.”
Olen onnistunut toistaiseksi puhumaan teille vasta kylväjävertauksen taustasta, eli siitä, miksi Jeesus puhuu vertauksin. Olemme vasta saapuneet tyhjään ja raivattuun maahan. Tähän tyhjyyteen on ratkaisu, ja sen Jeesus kertoo kylväjävertauksessa. Ihmisen omasta ymmärryksestä lähtevä Jumalan etsiminen johtaa siihen, että hänet raivataan puhtaaksi. Se, joka luulee olevansa rikas, tehdään köyhäksi. Ainoa tapa, jolla ihminen voi tavata, tietää ja tuntea Jumalan, on hänen sanassaan. Sanassaan, joka tulee meidän keskellemme. Jumalan sana on siemen, joka hedelmöittää maan ja saa sen viheriöimään. ”Sanat, jotka Herra on puhunut, ovat henki ja elämä.”

Jesajan kirjan kuudennen luvun ihan viimeinen lause sanoo: ”Kansa kaadetaan niin kuin puu, mutta puustakin jää kanto, ja siitä kannosta kasvaa pyhien suku.” Mikä on tuo kanto?
Kanto on – – – Neitsyt Maria, meidän Herramme ja Jumalamme Jeesuksen Kristuksen äiti. "Iisain kannosta nousee verso, vesa puhkeaa sen juuresta ja kantaa hedelmää.” (Jes. 11:1) Jumalansynnyttäjä Maria on kanto, jonka kautta sangen epäkonkreettinen Jumala tulee konkreettiseksi ihmiseksi. Hänen kauttaan Kristus pukeutui lihaan ja tuli todelliseksi
ihmiseksi, yhdeksi meistä. Kristus, joka on Jumalan ainosyntyisenä Poikana jotain täysin erilaista kuin tämä konkreettinen maailma, tuli Marian kautta lihaksi, käsin kosketeltavaksi, jotta me voisimme pelastua. Kerran synnyttyään hän tulee kuitenkin yhä uudelleen meidän keskellemme. Hän on meidän keskellämme, kun kuulemme pyhää evankeliumia; ja hän on meidän keskellämme, kun kokoonnumme alttarin sakramentin äärelle.

Sana ja sakramentti ovat se siemen, joka saa meissä aikaan pelastuksen ihmeen! ”Sanat, jotka Herra on puhunut, ovat henki ja elämä”. Halleluja!

Nicaenum.