Vanha Suomen evl. kirkon käyttämä muoto, joka oli käytössä ennen jumalanpalveluselämän uudistamista vuonna 2000, on käännetty latinasta, kuuluuhan kirkkomme läntiseen perinteesen. Se oli seuraavanlainen:
Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle,
niinkuin alusta on ollut ja nyt ja aina ja ijankaikkisesti ijankaikkisehen! Amen.
Latinalaisen version uusi suomennos ja samalla Suomen evl. kirkon tällä hetkellä käyttämä muoto, jota itse myös yleisimmin käytän, on tiputtanut sanan "olkoon" edellisestä versiosta ja muutenkin nykyaikaistanut kieltä. Laulamista varten olen sen tähän tahdittanut kahteen säkeeseen:
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
Suomen ortodoksisen kirkon versio, jonka liturgisia lauluja joskus laulelen myös itse, on puolestaan suomennettu muutamillakin tavoilla. Käytössä on hieman horjuvuutta. Esimerkiksi kohta "iankaikkisesta iankaikkiseen" saattaa esiintyä muodossa "iankaikkisesti", niin kuin itse olen mm. kirkastustroparin yhteydessä kuullut olevan.
Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle,
nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
Huomannet yhteyden ortodoksisen kirkon version ja evl. kirkon vanhan muodon välillä. Ainut eroavaisuus vanhoissa muodoissa oli tuo "niinkuin alusta ollut on". Suomen evl. kirkko kävi läpi liturgisen uudistuksen, ja olen kuullut mainittavan, että ortodoksisessakin kirkossa olisi tarvetta kielen nykyistämiselle. Jäänee nähtäväksi, lähentyvätkö myös gloria patrit toisiaan. Mielestäni evl. kirkko ja ortodoksinen kirkko voisivat stilisoida muotonsa niin, että ne vastaisivat enemmän toisiaan. Muoto voisi olla vaikkapa:
Kunnia Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle,
[niin kuin alussa], nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
Toki siinä on hieman puutteita, kun puuttuu verbi, mutta ehkä siitä selviää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti