Gloria Patrin tulkintaa I

Hieman tulkintaa Gloria Patrista; mistä siinä on kyse? Käytän nyt kahta suomalaista versiota, itäistä ja läntistä. Pieni ongelma on tuossa (alemmassa) ortodoksisessa versiossa, kun gloria-teema toistuu muunnelmineen niin monta kertaa.

Kunnia Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle,
nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Kun pohdiskelin noin vuosi sitten, mitä Gloria Patri merkitsee, sanat "niin kuin oli alussa" nousi pohdinnan keskiöön. Pienen kunnian ymmärtäminen yksinkertaisesti pyhän Kolminaisuuden ylistykseksi on helpompaa, jos se alku puuttuu - näin mm. ortodoksisen version kohdalla, joka ei tuota kovin paljoa ihmetystä. Ortodoksinen versiohan toteaa vahvasti: pyhälle Kolminaisuudelle kuuluu kunnia nyt ja aina ja iankaikkisesti (kreikaksi εἰς τοὺς αἰῶνας τῶν αἰώνων, mitäkäs se on suomennettuna; onko se "iankaikkisesta iankaikkiseen" vai "ajasta aikaan" vai pelkästään "iankaikkisesti"?)

"Niin kuin oli alussa". Sehän muuttaa koko glorian luonteen enemmän objektiiviseksi, siinä missä ortodoksinen on subjektiivinen. Ortodoksinen versio on enemmän keskittynyt kunnioittajaan: "Me kunnioitamme sinua nyt ja aina ja iankaikkisesti." Läntinen versio puhuu enemmän Jumalalle kuuluvasta kunniasta - vai olettaako se pre-eksistenttisen Kirkon tai puhuuko se enkeleistä?

Pari vuotta sitten kun nyt siis mietiskelin, tulin seuraavanlaiseen johtopäätökseen. (Pohdiskelin suomenkielisen pohjalta.) Sana kunnia yksinkertaisesti sanoo, mitä ollaan tekemässä - kunniaa antamassa. Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle kertoo, että nyt ollaan pyhän Kolminaisuuden palvonnassa. niin kuin oli alussa, nyt on ja aina on myös Jumalan nimi, tetragrammaton YHWH, näin ajattelisin. Se on käännetty monilla tavoilla. Klassisin tapa kääntää nimi on yksinkertaisesti "Minä Olen". Ilmestyskirjan kirjoittaja on kuitenkin kääntänyt sen "Hän, joka on, joka oli ja joka on tuleva" (ks. Ilm. 1:8). Kuten huomannette, pohdiskeluni muuttaa pienen kunnian enemmän dogmaatiikan kuin spiritualiteetin suuntaan - enkä tiedä, onko se hyvä asia. Dogmatiikka huipentuu tulkitessani sanat iankaikkisesta iankaikkiseen tarkoittamaan persoonien lähtemistä Isästä. Poika on se, joka katsoo aina Isäänsä, Hän syntyy iankaikkisesta ja suuntaa katseensa iankaikkiseen (eli: "iankaikkisesta iankaikkiseen"); Henki on se Pojan katse, joka lähtee Isästä, Pojan kautta ja palaa Pojan kunnioittavassa katseessa Isään. (ks. Joh. 1:1, "Sana oli Jumalan luona" voidaan lukea myös "Sana oli kohti Jumalaa"). Kohta osoittaa myös, että seurakunta on lähtöisin tästä Iankaikkisesta, ja orientoituu kohti tätä Iankaikkista.

Summaan lopuksi tämän innovatiivisen tulkintani:

1. Kunnia kuuluu Jumalalle;
1. pyhälle Kolminaisuudelle, Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle
2. joka on ikuinen YHWH, sama Jumala joka toimi Vanhassa testamentissa, "niin kuin oli alussa, nyt on ja aina"
3. jossa persoonat ovat iankaikkisessa katselussa, "iankaikkisesta iankaikkiseen"
2. Aamen; totisesti!

Nyt jos summaan vielä erilaiset tulkintani yhteen kasaan. Eli, mitä on Gloria Patri?

1. Seurakunta kunnioittaa Jumalaa "nyt ja aina ja iankaikkisesti".
2. Tämä kunnia suunnataan Jumalalle, joka on
1. pyhä Kolminaisuus
2. Ikuinen ja Oleva
3. kunnia on Jumalasta ja kuuluu Jumalalle

Tällaisia pohdintoja tällä kertaa.