Liturgisessa ajassa on tapana, että sunnuntai, viikon ensimmäinen päivä, määrittää koko viikon teeman. Jubilate-sunnuntaista alkaa Jubilate-viikko. Ainoan eron tähän tekevät ns. pistepyhät, kuten esimerkiksi Marian ilmestyspäivä, joka peittää yleensä alleen jonkin paastonajan sunnuntain. Seuraava viikko ei ole kuitenkaan "Marian viikko" (vaikka sellaisenkin voisi jonnekin kirkkovuoteemme sijoittaa), vaan tavallaan alle jääneen paastosunnuntain viikko. Sitten on vielä niin, että kirkkovuoden jakso määrittää tematiikkaa.
VII sävelmä
LLPB:n mukaan psalmiin 126 kuuluu gregoriaanisista sävelmistä sävelmä VII. Se on sikäli kiinnostava, että jumalanpalvelusten kirjassa siihen on lisätty jopa viisi vaihtoehtoista päätöskadenssia. Kannattaa katsoa Wikipediasta, mitä se kadenssi oikeasti tarkoittaa. Meille musiikillisesta teoriasta vähemmän tietäville riittää, kun sanomme kadenssin tarkoittavan sitä jälkisäkeen melodiaa ja erityisesti sen päätöstä. Miksi sitten antaa erilaisia vaihtoehtoja?
Syynä on antifoni. Antifoneihin ei ole yhtä vakiintunutta sävelmistöä kuin itse psalmiteksteillä. Tai, no, kyllähän psalmiteksteihinkin voi keksiä uusia laulusävelmiä. Itse olen joskus toteuttanut psalmiantifonin sillä tavalla, että pyysin kanttoria keksimään antifonin, lauloin psalmin ja kanttori soitti antifonin uudelleen. Päätöskadenssia tarvitaan siis sen vuoksi, että antifoni ja psalmi sidotaan yhteen, että ne eivät ole toisistaan täysin irrallaan musiikillisesti. - Löydät VII sävelmän erilaiset päätöskadenssit täältä.
Sananen psalmin 126 sovittamisesta VII sävelmään. Se oli yllättävän vaikeaa, koska muutamissa kohdissa esiintyi sana "teot". Sehän on yksitavuinen sana (vai olenko nyt aivan väärässä?), mutta gregoriaanisissa psalmisävelissä ei ole mahdollista, että paino olisi viimeisellä tavulla sävelkulun vuoksi. Tämän vuoksi olen joutunut käyttämään tavutusta "te-ot", jotta sävelkulku saataisiin ylläpidettyä. Mielestäni se ei tuhoa ymmärrettävyyttä. Tällaista muokkaamista joutuu joskus tekemään - joskus painojen vuoksi voi joutua suomentamaan psalmia uudelleen, esim. vaihtamaan sanan "ja" sanaan "sekä" tai vastaavaa, ja se on täysin sallittua.
Psalmi 126: Herra, käännä Siionin kohtalo
Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, *
se oli meille kuin unta.
Silloin suumme hersyi naurua *Silloin sanoivat vieraat kansat: *
ja riemu kajahti huuliltamme.
"Suuret ovat Israelin Herran teot!"
Totta! Suuret ovat meidän Herramme teot, *Herra, käännä jälleen meidän kohtalomme, *
niistä me saamme iloita.
niin kuin aina tuot vedet Negevin kuiviin uomiin.
Jotka kyynelin kylvävät, *Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, *
ne riemuiten korjaavat.
ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään.
Kunnia Isälle...
2 kommenttia:
Joo kyllä te-ot on aivan ymmärrettävä, sanahan on perusmuodossaan kaksitavuinen.
Itse asiassa se on aiemmin ollut myös monikon nominatiivissä kaksitavuinen, sillä k-foneemin astevaihtelu on alunperin ollut toisenlainen kuin nykyään. Nykyään k:n heikossa asteessa on kato, mutta vanhan kirjasuomen aikaan siinä on ollut soinnillinen palataalispirantti, jota kielitieteessä merkitään pienellä gammalla.
Soinnillinen palataalispirantti on kadonnut suomen foneemistosta samoin kuin on kadonnut myös soinnillinen dentaalispirantti. Mutta esim. Agricolalla k olisi tuossa astevaihtelussa nimenomaan soinnillisen palataalispirantin kanssa, joten hänen ortografiassaan se olisi kirjoitettu joko teghot tai sitten tegot. Tosin Agricolan ortografia ei ollut vielä ihan täysin systemaattista, joten hänellä k:n heikossa asteessa saattaa nähdä myös muita foneemeja (j tai v)tai kadon, kuten nykyään.
Vaikka jo 1700-luvulle tultaessa em. foneemi oli kadonnut lähes kaikista murteista, niin silti jonkinlaisena ortografisena muinaisjäänteenä k:n heikkoon asteeseen kirjoitettiin usein tuo g. Ilmeisesti sitä ei kuitenkaan enää 1800-luvulla ainakaan lainkaan äännetty, vaikka sitä näkeekin yhä kirjoitettuna tuon ajan teksteissä.
Joten kyllä tuo kaksitavuinen ääntämyksesi hahmottunee kollektiivisessa kielitavussa ihan ymmärrettäväksi sanaksi. Sen sijaan muissa tapauksissa mieluummin yrittäisin saada painot kohdilleen vaihtamalla sanajärjestystä kuin vaihtamalla sanoja. Eikös Raamatussakin sanota, että kuka sanankin lisää tai jättää pois, niin... (mutta sanajärjestyksen vaihtamisesta ei mainita mitään, ja suomenkielihän tarjoaa melko paljon vapauksia siihen.)
Kiitos kommentistasi, timo! (Olin ihan täpinöissäni, että joku on kommentoinut blogiani! Woohoo!) Toki tuo sanajärjestyksen muuttaminen toimisi, "Israelin Herran teot ovat suuret!", "meidän Herramme teot ovat suuret", joo. Tässä oli kuitenkin mahdollista sovittaa se tuohon sävelmään, joten valitsin tämän tavan tällä kertaa. Psalmein sävelmään sovittamisessa ei ole tarpeen noudattaa absoluuttista yhtenäisyyttä (tosin jos gregoriaanisesti laulaa yhteisössä, on hyvä kaikkien laulaa samalla tavalla).
Lähetä kommentti