Psalmien tulkinta ei ole aivan yksinkertaista. Vanhassa kirkossa raamatuntulkinta jakaantui karkeasti sanottuna kahteen päätapaan, nimittäin kirjaimelliseen ja typologiseen/allegoriseen. Keskiajalla tulkintametodit selkenivät jonkin verran, ja tulkinnan tasoja tuli selkeästi neljä. Samasta asiasta on kirjoitettu myös Wikipediassa.
1. Tekstin historiallinen merkitys, sensus historicus; tämä koskee erityisesti kertomuksia, esimerkiksi kertomusta Mooseksen elämästä, joka todella kertoo historian (tarinan) Mooseksesta. Tämä lukutapa toimii monissa psalmeissa, mutta ei aivan kaikissa niiden rukousluonteen vuoksi.
2. Tekstin allegorinen merkitys, sensus allegoricus; tekstistä etsitään yleisesti jumaloppiin tai kristologiaan kuuluvia dogmeja. Tällaisessa tulkinnassa esimerkiksi Mooseksen palava pensas alkaa viittaamaan ainaiseen Neitsyeeseen, ja Mooseksen kohottama käärme alkaa viitata Kristukseen.
3. Tekstin tropologinen merkitys, sensus tropologicus, sensus moralis; mitä teksti kertoo kristillisistä hyveistä? Mitä siitä opitaan kristillisestä moraalista?
4. Tekstin anagoginen ulottuvuus, sensus anagogicus; kuinka se kertoo paluusta Jumalan luo, kuinka se kertoo tuonpuoleisesta, jne.
Voiko tällaista nelipunoksista tulkintaa soveltaa psalmeihin? Sovelsin sitä psalmin 1 tulkinnassa Auran seurakunnan internetraamattupiirissä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti