Olen tässä pilkkonut yhdellä tavalla nuo kolme riviä, koska näin niiden kuuluvan tiukasti yhteen, enkä tahtonut säkeenvaihtoa kesken lauseen. Jaotus voitaisiin tehdä myös toisella tavalla. Käytän kauttaviivaa ilmaisemaan säkeiden välisen kohdan: "Herra, miten paljon minulla on ahdistajia, * monet nousevat minua vastaan, / monet sanovat minusta, * 'Ei Jumalakaan häntä auta!'"
II sävelmä 1
II sävelmä 2
Psalmi 3: Herra on ahdistetun turva
Herra, miten paljon minulla on ahdistajia! †
Monet nousevat minua vastaan, monet sanovat minusta: *
"Ei Jumalakaan häntä auta." (sela)
Sinä, Herra, sinä olet minun kilpeni ja kunniani, *Minä huudan avukseni Herraa, *
sinä nostat minun pääni pystyyn.
ja hän vastaa minulle pyhältä vuoreltaan. (sela)
Minä menen levolle ja nukahdan, *Koko yön Herra suojelee minua. *
sitten herään taas aamuun.
En pelkää, vaikka tuhatpäinen joukko joka puolelta saartaisi minut.
Tule avukseni, Herra! *Sinä lyöt vihollisiani vasten suuta, *
Jumalani, pelasta minut!
sinä murskaat jumalattomien hampaat.
Yksin Herralta tulee apu, *
sinulta kansasi saa siunauksen. (sela)
Kunnia Isälle...
5 kommenttia:
"Olen tässä pilkkonut yhdellä tavalla nuo kolme riviä, koska näin niiden kuuluvan tiukasti yhteen, enkä tahtonut säkeenvaihtoa kesken lauseen."
Kirjallisuudentutkimuksessa käytetään termiä "säkeenylitys". Se onkin parempi, sillä säkeenvaihtohan tarkoittaa koko säkeen vaihtamista toiseksi.
Kiitos kommentistasi, taas kerran; eli siis onko niin, että niissä kohdissa, joihin olen merkinnyt tähden (*) tai fleksan (†), tapahtuu säkeenylitys, ei säkeenvaihto? Kiitos tiedosta!
Säkeenylitys (eng. "enjambment")tarkoittaa vain sitä, että lause jatkuu säkeen lopun yli seuraavan säkeen puolelle.
Asteriskisi ja fleksasi eivät taida osua aivan säkeenylityskohtiin. Ilmeisesti tarkoitit säkeenvaihdolla kuitenkin niitä kohtia, joissa jae vaihtuu seuraavaan, joten kyse on vähän eri ilmiöstä.
Säkeenylityksessä on kyse siitä, että sen avulla voidaan luoda runoon rytmisiä muutoksia tai luoda ns. "silmäriimejä" silloin kun lauseiden loput eivät rimmaa, mutta säkeen keskeltä löytyy jotain samankaltaista.
Toisaalta se on myös pelkästään runon asemointiin liittyvä seikka. Esim. kuvarunoissa asemointi sanelee sen, mihin tulee säkeenylitys ja mihin ei.
Tunnettu kouluesimerkki säkeenylityksestä on Hellaakosken runossa Surviaisten tanssi:
Pääskynen ja västäräkki
saattoi antaa aivan äkki-
lähdön tästä
liidännästä - -
Alkuperäisessä runossa asemointi on todellakin noin. Tuossahan on säkeenylitys jokaisen säkeen lopussa. Kun sen lukee ääneen, huomaa että toisen säkeen lopussa oleva säkeenylitys luo rytmiin samanlaisen äkkikäänteen kuin mitä siihen semanttisestikin sisältyy. Kun kerrotaan äkillisestä tilanteesta, niin käytetty ilmaus toimii samalla tavalla. Aivan kuin sanan "äkkilähtö" loppu tekisi samanlaisen äkkinäisen liikkeen kuin lintu, joka sieppaa lentävän hyönteisen.
Toinen esimerkki säkeenylityksestä:
Aion esimerkin runoilla, mutta vaikea
se on yhtäkkiä mitään punoilla.
Äh, ehkä onnistuin vain sekoittamaan. Kun jae vaihtuu seuraavaan, niin on tietysti paikallaan puhua jakeenvaihdosta (jos kyseessä on runo, niin säkeenvaihdosta). Säkeenylitys on siis hieman eri termi. Sitä on kuitenkin syytä käyttää silloin kun sellainen on kyseessä, sillä se on ihan vakiintunut termi.
Raamatun osalta tilanne taitaa olla kuitenkin se, että koska jakeet on numeroitu, niin asemoinnissa ei ole samanlaista standardia kuin mitä runoilla on: runothan toistetaan asemointinsa suhteen aina prikulleen samanlaisina kuin miten ne on alunperinkin kirjoitettu.
Ok, menin täydellisen sekaisin! :) Yritähän tavata tuota tekstiä ja pohtia sen merkitystä... :)
Eli siis -yritän- tavata tuota...
Lähetä kommentti