Olen hypännyt yli yhden tärkeimmistä periaatteista, joiden avulla psalmeja on tulkittava. Emme voi nimittäin unohtaa koskaan Kristusta niiden tulkinnassa! Liturgisen tulkinnan ensisijaisuus selittyy vain ja ainoastaan Kristuksella, jonka muistoa kirkko viettää. Kirkko osallistuu Kolmiyhteisen Jumalan elämään Pyhässä Hengessä Kristuksen persoonan kautta. Vanhan testamentin kirjoista lainataan Uudessa testamentissa eniten juuri psalmeja. Tähän on syynä juuri se, että psalmit ovat Kristuksen sanaa, "Kristus kulkee psalmien sisällä".
Vanha testamentti sisältää salatusti sen, mikä on avoinna Uudessa testamentissa - ja erityisesti Kristuksessa. Kristus avaa ne salaisuudet, jotka Vanhaan testamenttiin on kätketty. Kristittyinä emme yksinkertaisesti voi jäädä uustestamentillisiksi uskoviksi - tällä tarkoitan sitä, että unohtaisimme Vanhan testamentin - vaan meidän täytyy ottaa myös Vanha testamentti vakavasti, sillä sen sanoma ja saarna on aivan samaa armon saarnaa, joka Kristuksessa julistetaan ja annetaan koko maailmalle.
Luukkaan evankeliumin lopusta, luvusta 24. Jeesus on opetuslastensa keskellä ja sanoo "Rauha teille" ja hän osoittaa olevansa ruumiillinen syömällä kalaa. Tämän jälkeen Jeesus kertoo, kuinka pyhät kirjoitukset ovat täyttyneet nyt Hänessä: "Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu". Nyt Jeesus avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset. "Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti