Herran ääni sanoi: "Mene ulos ja seiso vuorella Herran edessä. Herra kulkee siellä ohitsesi." Nousi raju ja mahtava myrsky, se repi vuoria rikki ja murskasi kallioita. Mutta se kävi Herran edellä, myrskyssä Herra ei ollut. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. Maanjäristystä seurasi tulenlieska, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Tulen jälkeen kuului hiljaista huminaa. Kun Elia kuuli sen, hän peitti kasvonsa viitallaan, meni ulos ja jäi seisomaan luolan suulle.
Nykyisiä moderneja termejä käyttäen voidaan kai sanoa, että profeetta Elia oli kokenut "loppuun palamisen", burnoutin. Tulemalla Elian luokse hiljaisessa huminassa Jumala opetti Eliaalle, ettei ihmisen sydämiä käännetä Jumalan puoleen suuttumuksella ja harmittelulla, vaan rakkaudella ja nöyryydellä. Jumala on rakkaus, ilo ja rauha.
Jumala tulee meidänkin luoksemme välillä aika hiljaa. Emme välttämättä huomaa, että hän on luonamme. Vaikka Jumala itse on näkymätön, me saatamme huomata, kuinka Hän toimii. Mutta miten Jumala toimii? Hän toimii vaikka kaverin kautta, joka auttaa pystyyn kun on kaaduttu. Opettajatkin toimivat Jumalan asialla, kun he opettavat. Kun olemme surullisia, Jumala puhuu meidän sydämissämme ja lohduttaa meitä.
Rukoilemme:
Jumala, rakas taivaallinen Isä,
kiitos, että olet meidän kanssamme,
vaikkemme välttämättä huomaa sitä.
Auta meitä muistamaan se silloinkin, kun meillä on vaikeaa.
Siunaa tämä päivä
ja ole meidän kanssamme tänäänkin.
Aamen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti