Luin vähän tuota komitean käsikirjaehdotusta ja tarkastelin kohtaa, jossa luetaan ehtoollisen asetussanat. Käsikirjaehdotuksen sivulla 314-318 jokaisessa kohdassa ristinmerkki on merkitty tehtäväksi silloin, kun sanotaan ne sanat, jotka muuttavat leivän ja viinin:
Herramme Jeesus Kristus, sinä yönä, jona hänet kavallettiin,
otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen:
Ottakaa ja syökää, tämä on (+) minun ruumiini,
joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää se minun muistokseni.
Samoin hän otti maljan, kiitti ja sanoi:
Ottakaa ja juokaa tästä, te kaikki.
Tämä malja on (+) uusi liitto minun veressäni,
joka vuodatetaan teidän puolestanne
syntien anteeksiantamiseksi.
Niin usein kuin te siitä juotte,
tehkää se minun muistokseni.
Kuitenkin nykyään kaava on seuraavanlainen:
Herramme Jeesus Kristus, sinä yönä, jona hänet kavallettiin,
otti leivän, siunasi (+), mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen:
Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini,
joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää se minun muistokseni.
Samoin hän otti maljan, kiitti (+) ja sanoi:
Ottakaa ja juokaa tästä, te kaikki.
Tämä malja on uusi liitto minun veressäni,
joka vuodatetaan teidän puolestanne
syntien anteeksiantamiseksi.
Niin usein kuin te siitä juotte,
tehkää se minun muistokseni.
Kyselin foorumilla, ennen kuin tiesin, että komitean ehdotuksessa oli tässä kohdassa ristinmerkki, että miksi ristinmerkki tehdään sanojen "siunasi" ja "kiitti" aikana, eikä kohdassa "hoc est". Vastaukseksi sain, että tämänhetkinen käytäntö on varhaisempi ja että silloin, kun sanat toimivat (verbum efficax), on vältetty kaikkea muuta. Kristuksen evankeliumin itsevaikuttava voima toimii ilman merkkejäkin. Kyllähän tämä on ihan hyvä selitys. Itse pidän edelleen luontevampana tehdä ristinmerkin nimenomaan sanojen "hoc est" aikana, enkä niinkään kohdassa "siunasi" tai "kiitti", vaan onneksi minun ei tarvitse vielä miettiä, rikkoako käsikirjan kaavaa... (Sitä odotellessa...)
Onko tästä mielipiteitä kenelläkään?
perjantai 11. heinäkuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Minä pidän siitä, että ristinmerkki tehdään kohdissa "siunasi - kiitti". Ristinmerkin tekeminen jollekin kohteelle on nimenomaan sen siunaamista tai kohteesta - esim. ruuasta - kiittämistä. Siksi pidän nykyistä tapaa hyvänä.
Jos se tehtäisiin kohdassa "tämä on", niin minulle tulisi vaikutus, että leipä muuttuu ruumiiksi vain tekemällä sen yllä ristinmerkki, mistä ei suinkaan ole kyse. Sen sijaan on paikallaan että matkitaan siunaamista ja kiittämistä tekemällä ristinmerkki juuri siinä kohdassa, missä niistä puhutaan. Se tuntuu ainakin minusta sopivimmalta tavalta. Sen sijaan kohdassa "tämä on" olisi minusta suotavaa reippaasti nostaa kohde selvästi kaikkien läsnäolijoiden näkyville, jotta tulisi selväksi se, mihin "tämä" pronomini viittaa.
Kiitos kommentista. Mielestäni ristinmerkin tekeminen kohdassa tämä on tarkoittaa nimenomaan vahvistusta sille, että pyhittäminen tapahtuu sanojen vaikutuksesta. Toki jos se ilmaistaan muuten, kuten kohottamalla, niin sitten hyvä. Toisaalta vanhat säännöt kieltävät korottamasta aineita yli rinnan korkeuden ennen kuin ne on pyhitetty. Toisaalta, juuri siinähän tapahtuu todellinen siunaus ja se on todellinen kiitos, kun pyhitys tapahtuu...
No, ehkä kuitenkin vähitellen kallistun sinun kannallesi. Olihan myös itse kardinaali sitä mieltä! :)
Lähetä kommentti