Liturgisten vaatteiden symboliikka

Tämän lyhyen artikkelin tarkoituksena on valottaa symbolisia merkityksiä, joita luterilaisessa perinteessä annetaan jumalanpalveluksessa käytettäville liturgisille välineille. Lähteenä toimii Jumalanpalveluksen opas. Pukeutumista käsittelevä artikkeli toteaa aluksi, että erityiseen jumalanpalveluspukuun pukeutuminen kuvastaa sitä, että kristitty on kahden valtakunnan kansalainen.

Alba
Superpellicum, kuoripaita
Alba - ja superpellicum, joka vastannee albaa symboliselta merkitykseltään - on jumalanpalveluspuvun perusosa. (Näyttää siltä, että Opas implisiittisesti tuntee kuoripaidat, sillä se puhuu albasta "valkoisena messupaitana".) Kastemekko on alba ja tämän vuoksi myös konfirmaatiossa käytetään albaa. Alballa on siis yhteys kasteeseen. Se viittaa varsinaisesti Ilmestyskirjan puheeseen valkoisista vaatteista (Ilm. 3) ja niiden valkaisusta Karitsan veressä (Ilm. 7). Valkea vaate on voimakas symboli syntien anteeksiannosta.

Cinculum, vyö
Vyö on "valvomisen ja valmiina olemisen tunnus" (Jumalanpalveluksen opas). Raamattu puhuu toisaalta voimaan vyöttämisestä (Ps. 18 (17)), vyöstä totuuden kuvana (Ef. 6), vyöstä valmistautumisen yhteydessä (vrt. Matt. 10). Jeesus puhuu itsekin vyöstä Pietarille, sanoen: "Sinut vyöttää toinen..."

Itse olen joskus tulkinnut vyön viittaamaan myös miekkaan, ks. mm. Ps. 45 (44).

Stola
Stola on ennen kaikkea Kristuksen ikeen kuva ja kuvaa täten sitä iestä eli tehtävää, joka on annettu kirkon pyhän viran kantajille: piispoille, papeille ja diakoneille. Ies ei ole pelkästään Kristuksen antama, vaan Kristuksen oma ies. Kirkon pyhän viran kautta Kristus kantaa pelastusiestään, josta me saamme suuren hyödyn. Symboliikka nousee Matteuksen evankeliumin 11. luvusta.

Casula, kasukka
Kasukka on erityisesti ehtoollispalveluksissa käytettävä vaate. Raamatullisessa perustelussa käytetään Oppaassa 2. Timoteuskirjeen sanoja: "Tuo mukanasi viittani, jonka jätin Troakseen Karpoksen luo" (2. Tim. 4). Näyttää siis siltä, että jonkinlainen liturginen vaatetus on ollut jo silloin käytössä. Joskus kasukasta on puhuttu vanhurskautena, josta Paavali kirjoittaa: "pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan" (Ef. 6). Ennen kaikkea kasukka kuvaa kuitenkin Kristusta ja Kristukseen pukeutumista. Kasukka kuuluu juuri alttarille ehtoollistoimituksen yhteyteen ja se todistaa vahvasti siitä, niin kuin Opas kirjoittaa: "Vaatteen selkäpuolelle vanhastaan sijoitettu risti kertoo, että Kristus on ehtoollisaterian todellinen isäntä, joka jakaa leivän ja viinin perheväelleen." Messussa juuri kasukkaan pukeutunut on loco Christi tai alter Christus. Tämän vuoksi aina piispallisessa messussa tulisi juuri piispan toimittaa itse ehtoollinen.

Pluviale, kuorikaapu
Tästä opas sanoo yksinkertaisesti: "Juhlallisten, ilman ehtoollista vietettävien jumalanpalvelusten vaate on kuorikaapu, pluviale." Yleensä pluviale on myös juuri piispan asu; mikäli hän ei ole messun toimittaja, hän on pukeutunut pluvialeen.

Dalmatica, dalmatika
Tästäkin ollaan kovin hiljaa oppaassa: "Diakonin jumalanpalveluspuvun päällysvaate on dalmatica."

Amictus
Jumalanpalveluksen opas ei amictuksesta puhu, mutta yleensä amictus on nähty juuri Paavalin kuvaamana pelastuksen kypäränä (Ef. 6; 1. Tess. 5)

Manipulus, manipuli
Tämän lähteen mukaan piispa sanoi vihkiessään alidiakonin eli hypodiakonin eli subdiakonin: "Ota manipulus, hyvien töiden hedelmien symboli." Se on saattanut jossain vaiheessa symboloida myös Pyhän Hengen miekkaa (täten vastaten itäistä epigonaatiota). Se on kuitenkin varsinaisesti kehittynyt liinasta, jolla pyyhitään hikeä toimittajan otsalta; se voisi ehkä vastata myös Kristuksen jalkojen pesemisessä käyttämää pyyhettä. Tästä aiheesta voisi keskustella myöhemmin.

Summa summarum
Alba ja superpellicum kuvaavat pelastusta ja syntien anteeksiantamusta. Vyö on puolestaan valmiuden symboli, stola vastaa Kristuksen iestä ja kasukka kuvaa vanhurskautta ja Kristusta. Amictus on pelastuksen kypärä. Manipuluksen symboliikka on moninainen.