Tämä on muuten blogin sadas viesti. Huhtikuussa aloitettiin ja kuukaudessa olen kirjoittanut keskimäärin 17 viestiä. Luultavasti näiden talvikuukausien kirjoitustahti on hieman nopeampi, kesäkuukausina kirjoitin käytännössä 9 viestiä kuukaudessa.
Päivitys: foorumilla nimim. Blixt antoi linkin, jossa asia selvitetään.
Selvitys
OTE Rickard Lindin kirjoituksesta ”Den apostoliska successionen i Svenska kyrkan – en studie av den apostoliska successionens roll i dialogen med Church of England”:
Toukokuun 1. päivänä 1524 vihittiin Petrus Magni (k. 1534) Roomassa Västeråsin hiippakunnan piispaksi. Vihkijänä oli luultavasti paavin seremoniamestari Paris de Grassi (1460–1528). – – – Petrus Magni oli viimeinen virkaan asetettu Ruotsin piispa, jonka valinnan paavi vahvisti.
Syyskuun 22. päivänä 1531 vihittiin Laurentius Petri (1499–1573) Upsalan hiippakunnan arkkipiispaksi Tukholmassa Harmaiden veljien luostarikirkossa (nykyisessä Riddarholmenin kirkossa); vihkijänä luultavasti Petrus Magni valtakunnan muiden neljän piispan avustamana.
Lokakuun 2. päivänä 1536 vihki arkkipiispa Laurentius Petri Upsalan tuomiokirkossa Linköpingin piispan Johannes Magnin avustamana kaksi valittua piispaa, jotka olivat Henricus Johanneksenpoika Västeråsin hiippakuntaan ja Botvid Sunenpoika Strängnäsin hiippakuntaan.
Tässä yhteydessä on aiheellista tehdä eräs perusteellisen tarkastelun arvoinen kysymys. Kun piispa Botvid Sunenpoika vihki v. 1554 Strängnäsin tuomiokirkossa Mikael Agricolan Turun hiippakuntaan ja Paavali Juustenin Viipurin hiippakuntaan, niin oliko kyse piispanvihkimyksestä? Tutkijoilla on ollut asiaan erilaisia kannanottoja. Vihkimystä koskevat lähdeaineistot ovat Paavali Juustenin Chronicon episcoporum Finlandensium 1560-luvulta – jossa hän kirjoittaa kuninkaan sanoneen, ettei paavin vahvistus (”confirmatio episcopalis”) piispanvaalille ollut tarpeen, koska se oikeus (”illa jurisdictio”) kuului kuninkaalle, ja että molemmat vannoivat nimityksen yhteydessä valan (”juramentum episcopale”) kuninkaalle ja saivat sen jälkeen piispa Botvidilta kättenpäällepanon ja vahvistuksen (”manuum impositionem et confirmationem ab episcopo Botvido Strengensi”) – ja Suomen riimikronikka, jossa Johannes Messenius kirjoittaa:
I Strengnäs Mäster Botwed(Strängnäsissä mestari Botvid vihkii heidät Lutherin tavan mukaan.)
Dem wiger efter Luthers sed
Sven Kjöllerström, joka on ehkä kaikkein huolellisimmin tutkinut historiallisia lähteitä, on sillä kannalla, että Agricola ja Juusten, jotka on nimitetty hiippakuntiensa ordinariuksiksi, ”vihittiin” ainoastaan ”ordinariuksiksi eli superintendenteiksi”, ja ordinariuksen tehtävään riitti, että oli vihitty papiksi. Siinä tapauksessa ihmettelen, miksi heidät piti ”vihkiä uudelleen”, kun heidät kerran oli jo vihitty papeiksi (Agricola 1531 ja Juusten 1540), ja lähettää vielä kuninkaan toimesta piispan luo tätä tarkoitusta varten. – – – Jesuiitta Theodor van Haagin mielestä vuoden 1554 piispanvihkimys on katolisesta näkökulmasta tyydyttävä. – – – silloisessa kirkollisessa tilanteessa on voitu pitää itsestään selvänä, että Agricola ja Juusten vihittiin piispoiksi. Mikael Agricolan toiminta vähän tämän jälkeen, kun hän toimitti piispanmessun mitra päässään ja se, että Juusten käyttää kronikassaan sanoja episcopalis ja episcopale, viittaavat kumpikin siihen, että he ovat voineet käsittää asian niin.
4 kommenttia:
Vähän jättää tulkinnan varaa se, että vahvistus tuli kuninkaalta eikä paavilta. Kustaa Vaasa oli aika kova vallankäyttäjä myös kirkon asioissa, joten hänelle ei olisi ollut temppu eikä mikään runnoa "piispoiksi" haluamansa miehet.
Mikähän on katolisen kirkon kanta Agricolasta nykyään? Tai ottikohan paavi kantaa Agricolan ja Juustenin piispanvihkimyksiin tuoreeltaan? Esim. vahvisti ne jälkikäteen, tunnusti oikeiksi tms. Kunpa joku katolinen tai kirkkohistoriaan perehtynyt osaisi vastata myös tähän.
Mielenkiintoinen kysymys tämä Agricolan piispuus. Tuntuu kuin siinä olisi kysymys "koko Suomen kohtalosta", heh.
PS Noloa, mutta olen joskus lukenut Messeniuksen kronikan, mutta en muistanut lainkaan tuota kohtaa. Ehkäpä se johtuu siitä, että kun sen luin, en ollut vielä uskonasioista kiinnostunut.
Voisiko tuo "uudelleen vihkimys" olla jotain muuta kuin piispaksi vihkiminen? Voisiko se olla esimerkiksi jonkinlainen arkisempi tehtävään siunaaminen/lähettäminen? Vähän niin kuin lähetit siunataan ennen heidän lähtöään.
Hm. Mitä lienee tarkoittanut tuo "Lutherin tavan mukaan"? Tuskinpa kirjoittaja olisi sanonut noin, jos toimitus ei olisi jotenkin poikennut katolisesta traditiosta. Mitä erot olivat käytännössä?
Huoh.. pitäisi mennä nukkumaan, kun ei enää ymmärrä lukemaansa. Tekstissähän nimenomaan sanotaan, että:
Petrus Magni oli viimeinen virkaan asetettu Ruotsin piispa, jonka valinnan paavi vahvisti.
Nyt olisi paikallaan se nolona punasteleva emoticon.
Aloita tästä keskustelu foorumin puolella, ehkä Sameli kertoo. :)
Lähetä kommentti