Psalmien käyttötavat

Teksti on joko kokonainen psalmi, psalmin osa tai muualla Vanhassa tai Uudessa testamentissa oleva runo-/laulumuotoinen teksti, kantikum. Evankeliumikantikumeja (eli kiitoslauluja Benedictus, Magnificat, Nunc dimittis) kohdellaan samalla tavoin (tosin responsoriseen evankeliumikantikumiin en ole koskaan tavannut). Tästä eteenpäin käytän tekstistä nimitystä psalmi.

Psalmi joko luetaan, resitoidaan (yhdellä sävelellä), kantilloidaan (tiettyyn sävelmään asettaen) tai lauletaan (valmiit sävellykset). Samat mahdollisuudet koskevat myös antifoneja ja responsumeja, näistä alla lisää. Käytän tämän jälkeen termiä laulaminen, mutta se sisältää kaikki nämä mahdollisuudet.

Antifoni on lyhyt teksti, joka on otettu Raamatusta tai joka on muuten tradition valossa kirjoitettu, joka avaa psalmia ja antaa sille kristillisen tulkinnan. Toinen ja jopa tärkeämpi tulkitsija on Gloria Patri, eli pieni kunnia, joka luetaan aina psalmin jälkeen. Pidän hyvin epäilyttävänä sen poistamista, joskin ilman antifonia luetut psalmit eivät kuulosta niin oudoilta. Jos psalmi toteutetaan ns. responsorisesta, antifonista käytetään nimeä antifoni, responsum tai kertosäe. Tästä eteenpäin käytän responsorisen psalmitoteutuksen kertosäkeestä nimitystä responsum. Klassinen responsorinen psalmi on raamatunluvun jälkeen seuraava pieni responsorio, jossa sama responsum toistuu kolme kertaa. (Se onkin responsorisen toteutuksen perusmalli.)

Antifonin toteutukseen on eri vaihtoehtoja. Sekin voidaan lukea, resitoida, kantilloida tai laulaa, niin kuin aiemmin totesin. Tradition mukaan itse psalmin tulee olla samassa sävellajissa kuin antifonin, mutta tästäkin on poikkeamia. Gregoriaanisessa kantilloinnissa antifonin modus määrää psalmin laulutonuksen (eli jos antifoni on moodissa I, niin psalmi lauletaan tonuksessa I).

Palaan hetkeksi psalmin laulamiseen. Psalmi jaetaan säkeisiin, jotka eivät välttämättä vastaa Raamatun jakeita. Psalmisäe on ajatuksellinen kokonaisuus. Evankeliumikirjassa jako on tehty valmiiksi. Yleensä joka toinen säe sisennetään. Nimitän tästä eteenpäin sisentämättömiä säkeitä (eli parittomia) I-säkeiksi ja sisennettyjä säkeitä (eli parillisia) II-säkeiksi. Tämä jako on siis laulajajakoon liittyvä, siitä ihan kohta.

Säkeet jaetaan vielä kahtia ajatuksen mukaan, perussääntönä voidaan pitää parallelismia. Tämä kahtiajako ilmaistaan asteriskilla eli tähdellä (*). Joskus säkeen alkuosa on todella pitkä, jolloin se jaetaan vielä kahtia latinalaisella ristillä, joka on kehittynyt hengitystaukoa merkitsevästä f-kirjaimesta (flexa). Esimerkkinä yksi psalmisäe: "Hän vie minut vihreille niityille, + hän johtaa minut vetten ääreen, * siellä saan levätä." (Psalmista 23, toinen säe, eli tämä olisi II-säe.) Yleensä tämä sama jako kahteen tai kolmeen osaan ilmaistaan rivivaihdolla:
Hän vie minut vihreille niityille,
hän johtaa minut vetten ääreen,
siellä saan levätä.

I- ja II-osien välillä voi tapahtua vuorottelua. Vuorottelijavaihtoehtoja ovat yksittäinen henkilö, kuoro ja seurakunta. Kuoro tai seurakunta voidaan myös jakaa kahtia, niin että esimerkiksi kirkon vasen puoli on I-puoli ja oikea puoli II-puoli. Jako voi myös perustua sukupuoleen. On luontevaa tehdä niin, että pienemmällä joukolla on I-osat ja suuremmalla tai yhtä suurella II-osat. Täten voi olla mm. seuraavia vaihtoehtoja psalmitekstin jakamisessa: esilaulaja - toinen esilaulaja; esilaulaja - kuoro; esilaulaja - seurakunta; kuoro - seurakunta; seurakunta (miehet) - seurakunta (naiset); seurakunta (vasen) - seurakunta (oikea). I- ja II-osien vaihtelu ei ole pakollista, vaan yksi esilaulaja, kuoro tai koko seurakunta voi laulaa koko psalmin. I- ja II-osien vuorottelun avulla saa hirveän paljon erilaisia toteutusmahdollisuuksia psalmiin. Eräs esimerkki, jota en ole vielä maininnut, on myös se, että esilaulaja laulaa I-osan ilman säestystä, mutta II-osan säestettynä. Osin vuorottelussa saa käyttää mielikuvitusta!

Huomaa, että myös Gloria Patri jakaantuu I- ja II-osaan. Siinä voidaan jatkaa vuorottelua, tai se voidaan laulaa yhdessä. Rukoushetkien kirja suosittaa tätä, itse puolestaan mielelläni pitäisin sen vuorolauluna. Jos psalmissa on pariton määrä osia, se päättyy I-osaan. Mielestäni tällöin on luontevaa, että Gloria Patri alkaa II-osalla (toisin sanoen, ne, jotka psalmissa lauloivat II-osan laulavat Gloria Patrin alun) ja päättyy I-osaan.

Psalmin antifoninen toteutus on seuraavanlainen: antifoni - psalmi - gloria patri - antifoni. Olen nähnyt myös antifonitonta psalmitoteutusta: psalmi - gloria patri. Gloria Patrin pois jättämistä pidän hyvin huonona käytöksenä. Yksi hyvin yleinen toteutusmalli on antaa seurakunnan yhteiseksi lauluksi antifoni, ja antaa psalmi joko kokonaan esilukijalle tai esilukijan ja kuoron vuorotteluksi.

Responsorinen psalmitoteutus puolestaan tarkoittaa sitä, että yhden tai kahden psalmisäkeen jälkeen aina lauletaan responsum. Se lauletaan myös Gloria Patrin jälkeen. Läntisessä traditiossa Gloria Patrin I- ja II-osien väliin ei lauleta antifonia. Itäinen traditio tuntee myös tämän. Pienessä responsoriossa ei alussa ole responsumia, vaan ensin tulee itse psalmia ja sitä seuraa vasta responsum. Responsumia ei siis välttämättä tarvita psalmin alkuun, mutta se on suotavaa, jotta seurakunta tietää, missä mennään.

Huomautan vielä, että joskus kaksi lyhyttä, erit. psalttarissa perättäistä psalmia (eräät hallel-psalmeista) voidaan yhdistää, niin ettei ensimmäisen jälkeen lueta gloria patria, vaan jatketaan suoraan toiseen psalmiin, ilman välissä olevaa antifonia.

Yhteenveto
Nelisäkeinen psalmi, antifonisesti:
antifoni
I ... (säe 1)
II ... (säe 2)
I ... (säe 3)
II ... (säe 4)
I Kunnia Isälle...
II niin kuin oli...
antifoni

Kolmisäkeinen psalmi, antifonittomasti
I ... (säe 1)
II ... (säe 2)
I ... (säe 3)
II Kunnia Isälle...
I niin kuin oli...

Nelisäkeinen psalmi, responsorisesti
responsum
I ... (säe 1)
II ... (säe 2)
responsum
I ... (säe 3)
II ... (säe 4)
responsum
I Kunnia Isälle...
II niin kuin oli...
responsum

Huomaa myös Gloria Patrin vaihtoehto:
I+II Kunnia Isälle...
I+II niin kuin oli...