Jumalanpalvelusten oppaan sanasto on vallan mainio. Siellä on myös tällaiset sanat:
flexa, esim. päivän rukouksen sävelmäkaavassa puhuttelun päätöskadenssi.
metrum, esim. päivän rukouksen sävelmäkaavassa pyynnön alkuosan päättävä kadenssi.
punctum, esim. päivän rukouksen sävelmäkaavassa pyynnön jälkiosan päättävä kadenssi.
konkluusio, lat. conclusio 'päätös '. Esimerkiksi päivän rukouksen sävelmäkaavassa rukouksen päätösosan päättävä kadenssi.
Tässä annetaan siis neliosainen malli rukousten kantillointiin. Kaikki käsikirjamme rukousta varten osoittamat kantillointisävelmät ovat kuitenkin kolmiosaisia (osat 1, 2 ja 3). Messun puolella ei ole edes ohjeistusta sävelmän sijoittamisesta. Rukoushetkien osastossa on kuitenkin pienet ohjeet. Niiden ohjeiden perusteella rohkenen väittää seuraavaa.
Rukoukset jaetaan laulamista varten seuraavanlaisiin osiin: puhuttelu, pyynnön alku, pyynnön loppu ja lopetus. Puhuttelu on esimerkiksi seuraavanlainen: "Kaikkivaltias Jumala, taivaallinen Isä", tai siinä voi olla mukana myös jumalallisia ominaisuuksia ja toimintoja julistava lause, "Kaikkivaltias Jumala, joka ylläpidät koko maailmaa". Tämä on siis puhuttelu. Pyyntö puolestaan jaetaan kahtia alkuun ja loppuun. Esimerkiksi: "Anna meille viisautta nähdä sinun luomistyösi hyvyys * ja ohjaa meidät pitämään huolta siitä, uskollisina sinulle." Konkluusio puolestaan on mieluiten jonkinlainen Jeesukseen viittaava päätös, esimerkiksi: "Tätä rukoilemme Jeesuksen nimessä."
Nyt meillä on siis neliosainen rukous: puhuttelu, pyynnön alku, pyynnön loppu ja konkluusio. Mikäli pyyntöjä tulee lisää, ne lisätään ensimmäisen pyynnön lopun jälkeen, edelleen jakaen ne kahtia alkuun ja loppuun. Kaksi erillistä, lyhyttä pyyntöä voi myös asettaa niin, että ensimmäinen pyyntö on ns. pyynnön alku ja toinen pyynnön loppu; mutta ei mieluiten näin, vaan pyynnöt selkeästi kaksiosaisiksi.
Kuinka tällainen neliosainen rukous sitten asetetaan suomalaisen riituksen kantillointisävelmiin? Yksinkertaisesti niin, että puhuttelussa ja konkluusiossa käytetään 1. sävelmäkadenssia, ja pyynnön alussa käytetään 2. sävelmäkadenssia ja pyynnön lopussa 3. sävelmäkadenssia. Flexalle ja konkluusiolle siis 1. kadenssi, metrumille 2. kadenssi ja punctumille 3. kadenssi.
Jos en osannut selvittää tarpeeksi selkeästi, ota esille kirkkokäsikirja ja katsele hetki sitä nuottikuvaa ja mallia. Jos sen jälkeenkin et ymmärrä, olen ollut epäselvä. Jätä kommentti. :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti