Kiirastorstain messuhan on erityinen sikäli, että silloin käytetään kolmeatoista alttarikynttilää. Suuri kynttilä edustaa Kristusta ja kaksitoista kynttilää kuvaa hänen opetuslapsiaan. Kiirastorstain liturgiset erikoisuudet alkavatkin juuri ehtoollisosan yhteydessä.
Ensiksi, en pitäisi mahdottomana sitä, että (erityisesti piispanmessussa) pestäisiin osallistujien jalkoja, vaikkei tämä olekaan meillä olekaan ollut tapana.
Toiseksi, kiirastorstain messu voi olla paras tai huonoin paikka konselebraatiolle. Piispanmessussa konselebraatio voi hienolla tavalla kuvastaa papiston ja piispan keskinäistä yhteyttä piispan selebroidessa ja hänen papistonsa konselebroidessa. Sekavuutta on kuitenkin vältettävä: kiirastorstai on ennen kaikkea ehtoollisen juhla. Muistelen, että perinteisesti juuri kiirastorstain krismamessu on ollut paikka, jossa uskollisuus piispalle on vahvistettu ja konselebraatio on ollut käytössä - ellen väärin muista, myös ennen Vaticanum II:ta, joka salli konselebraation yleisemminkin.
Kolmanneksi, ehtoollisosassa, kun kaikki on ruokittu (näin evankeliumikirja) - tai ehkäpä aivan keskellä ateriaa tai kutsun jälkeen? - sammutetaan Juudaksen kynttilä. Käsikirja ohjeistaa, että siinä yhteydessä sanotaan seuraavaa: "Juudas, joka kavalsi Jeesuksen, poistui pimeään yöhön kesken aterian. Me sammutamme nyt Juudaksen kynttilän." Olen sitä mieltä, että symbolinen aukiselitys tuhoaa sen. Niinpä on aivan turhaa lausua "Me sammutamme nyt Juudaksen kynttilän", koska symbolinen toiminta itsessään sisältää jo sen viestin. Kehoitan siis kaikkia pappeja sanomaan vain "Juudas, joka kavalsi Jeesuksen, poistui pimeään yöhön kesken aterian." Tosin minusta ei ole soveliasta selebrantin tehdä tätä, vaan tehköön sen joku toinen. (Selebrantin tekemänä se viittaisi siihen, että Kristus itse käski Juudasta pettämään hänet.)
Sama koskee muita. Käsikirja ohjeistaa, että kiitosrukouksen jälkeen sammutetaan muidenkin kynttilät: "Kun Jeesus oli vangittu, kaikki opetuslapset pakenivat ja jättivät hänet yksin. Me sammutamme myös muiden opetuslasten kynttilät." Jälkimmäinen lause on aivan turha. Sammutettakoon kynttilät vain sanoen: "Kun Jeesus oli vangittu, kaikki opetuslapset pakenivat ja jättivät hänet yksin." Kiitosrukous on hyvä lukea ennen tätä jo, onhan kirjoitettuna, että aterian syötyään he kiittivät ruoasta ja lähtivät Getsemaneen, jossa Kristus vangittiin.
Neljänneksi, kynttilöiden sammuttamisen jälkeen alttari riisutaan ja puetaan mustaan, ja vain Kristus-kynttilä yhdessä krusifiksin kanssa jää alttarille. Kristus-kynttilä poistuu alttarilta, kun Jumala kuolee - eli Jeesuksen kuolinhetken rukouksessa. Vaikka kirkossa on minusta hyvä jo aikaisemmin peittää pyhät kuvat verhoilla kärsimysajaksi, voisi tämä olla hyvä aika peittää pienempiä kuvia, jos sitä ei ole tehty jo aikaisemmin. Alttaritaulu on mielestäni peitettävä jollain isolla mustalla kankaalla, joka roikkuu sen edessä - tämä tosin ehkä jo ennen jumalanpalvelusta - ellei se ole juuri ristiinnaulitsemista tai kärsimystä kuvaava ikoni. Tuomiokirkossa olen nähnyt tavan asettaa orjantappurakruunu krusifiksille riisumisen päätyttyä.
On hyvä muistaa, että kaikki mahdollinen koristus on poistettava tai peitettävä. Yksityiskohdat häiritsevät. Itse muistan viime vuonna olleena Tuomiokirkossa ja amboon jäi kukkia, mikä pisti silmään. Lukemisen aikana luetaan psalmia 22. Olen kuullut myös tavasta lukea Jobin kirjaa, mutta en ole varma, oliko tämä vain väärinymmärrys. Riisumisen ja mustaan pukemisen jälkeen lauletaan virsi 77.
sunnuntai 5. huhtikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Onko 13 kynttilän käytännöllä jokin traditio takanaan vai onko se uutta liturgista kehittelyä? Vaikuttaa jotenkin keinotekoisen näytelmälliseltä. (Sama ylenmääräinen näytelmällisyys kyllä rasittaa myös jalkojenpesuseremoniaa, minkä vuoksi en ole missään vaiheessa edes vakavissani harkinnut sen käyttöön ottamista.)
Kiirastorstain vaihtoehtoinen liturginen väri on muuten valkoinen ehtoollisen asettamisen muistoksi (Yksi päivän vanhoista nimistä on "Natalis calicis", kalkin syntymäpäivä.) Värivaihtoehto mainittiin myös v. 1968 ruotsinkielisessä käsikirjassa. Jos valkoista väriä käytetään, Kunnia ja kiitosvirsi P.Kolminaisuudelle voidaan myös - käsikirjasta poiketen - laulaa. Halleluja jää silti pois, sekä liturgisista lauluista että virsistä.
Kyllä se minusta on vanhaa perua. Ainakin siis jotkut roomalaiset sivustot, muistaakseni sanctamissa, puhuu tuosta 13-kyntteliköstä (tosin siinä on siis sellainen kolmion muotoinen), jota käytetään vain kerran vuodessa, tuona kiirastorstain päivänä. Keinotekoisesta näytelmällisyydestä en ole aivan samaa mieltä - tosin kunhan ne "Nyt sammutamme - - kynttilän" jätetään pois. Symbolin puhkiselittäminen ei ole hyvä..
Niin, en sitten tiedä, onko tuo aivan hyvä asia kiirastorstain valkoisuus. Toisaalta, kyllähän se kontrastia luo, jos valkoisesta puetaan mustaan messun loppuessa.
OK - ei siis ainakaan ole protestanttien uusliturginen innovaatio. Ei vain löydy ainakaan mistään Vaticanum II:n edellisistä missaleista, joissa kyllä kerrotaan, kuinka konsekroidut elementit pannaan säilöön seuraavaa päivää varten. Kun tuo seremonia ilmaantui käsikirjakomedian tms. virikesivustoille, vierastin sitä lähinnä siksi, että se istui mielestäni niin huonosti ko. ajan muuhun symboliikkaan. Totta on, että selitykset tuossa kohdassa ovat liikaa; jos tuntuu siltä, etteivät pölkkypäät seurakuntalaiset juttua tajua, niin selitettäköön se mieluummin etukäteen saarnassa tai painettakoon kässäriin. Mutta jos minulta kysyttäisiin - mitä ei tosin tehdä - niin sanoisin, että alttarin riisuminen riittää.
Jotkut ovat kiiratorstain valkoisuudesta olleet sitä mieltä, että se on oääsiäisen ottamista ennakkoon. Tarkoitus ei kuitenkaan ole ollut se, vaan ehtoollisen kiitosluonteen esille tuominen silloin kun nimenomaan se on juhlan aiheena. Toinen ääripää on sitten se, että kiirastorstain ehtoolliskirkko vietetään mustissa, vaikka muulloin käytettäisiinkin liturgisia vaatteita.
Kiirastorstain valkoisuudesta olen kyllä vähän sitä mieltä, että se on liiallista ennakointia. Corpus Christi on valkoista ehtoollisjuhlaa varten. :P
No, mikä ettei; autuuden asia tämä ei ole, suuntaan eikä toiseen. Itse kaipaan valkoista kiirastorstaita ja jos joudun/pääsen selebrantiksi joskus, niin käytän valkoista, ellei kukaan kiellä. Mitä Corpus Christi-juhlaan tulee, niin sitähän meillä ei ole (ei oo eikä tuu, ainakaan mainitsemisen arvoisessa mitassa), ja toiseksi se kirkko, joka sitä juhlaa viettää, viettää myös valkoista kiirastorstaita.
Mikä idea muuten lienee siinä, että käsikirjan mukaisessa kiirastorstain messussa ei ole siunausta lainkaan? Vai ovatko kaavan laatijat vain kompastuneet liturgisiin innovaatioihin ja unohtaneet tuon yksityiskohdan? Ja siunausta edeltävän ylistyksen/ylistysvirren pois jääminen kiirastorstaista hiljaiseen lauantaihin on myös uutuus, jota ei aiemmin tunnettu. Ainakin virttä voisi mielestäni hyvin käyttää.
Siunauksettomuus, kuten myös pääsiäisyön yht. ripittömyys, perustuu haavekuvaan yhtenäisestä pääsiäistriduumin jumalanpalveluskokonaisuudesta, xbfxc käsittäisin, fymt frmrmrnr5nr5rfgv.
Yhteinen rippi on toimitettu m jnhkj kiirastorstaina ja siunaus seisoo pääsiäisyön messun lopussa. Mitään logiikkaahan tässä ei ole, kun pitkäperjantain sanajumalanpalvelus on joka tapauksessa itsenäinen kokonaisuus alkusiunauksineen ja Aaronin siunauksineen.
Siitä en sitten tiedä, onko tälle mitään esikuvaa traditiossa, vai onko käsikirjakomitea lyönyt pöytään ns. luovan sovellutuksen.
k6655555m nb j,
Periaatteessa pääsiäistriduumhan päättyy vasta pääsiäispäivän illan vesperiin, joten jos haluttaisiin olla loogisia, niin siunaus olisi vasta siellä tai edes pääsiäispäivän messun lopussa.
-Markus ja Onni
Käytännössä presanktifikaattipalvelus lienee täysin mahdollinen. Tohdin näin harmittomien hullujen joukkoon 10 v sitten siirryttyäni tunnustaa, että olen kerran sen toteuttanutkin, sivukirkossa, jossa ei pidetty kiirastorstain messua. Normaali pitkänperjantain jumalanpalvelus pidettiin siellä yksinkertaisesti messuna klo 12, kolmituntisen pimeyden alkamishetkellä, ja messussa jaettiin konsekroidut antimet. Käsikirjaa noudatettiin jokseenkin tarkkaan, mutta muistaakseni täyden ehtoollisrukouksen tilalla oli pelkät asetussanat, joiden yhteydessä elekieltä oli minimaalisesti, jos lainkaan. Eipä tuo paljonkaan lie poikennut monista kansankirkkomme messuista, joissa tosin ei presanktifikaatteja jaeta, paitsi mitä edellisellä kerralla on rasiaan leipiä palautettu...
Pääkirkossa oli sitten klo 15 laajennettu kuolinhetken hartaus, johon kuuluivat mm. kärsimyshistoria Joh. 18-19 kokonaan ja improperiot.
No, näistä on jo niin paljon aikaa, että rikokset lienevät vanhentuneetkin.
Anglikaaneilla on tapana jäädä valvomaan ja lukemaan Raamattua kiirastorstain messun jälkeen, kun kirkko on riisuttu. Olisikohan tämä meidän tapamme jättää messu "kesken" lähtöisin sieltä suunnalta? Tosin taas ihme juttu että sitä valvomista ei kuitenkaan voi toteuttaa, mikä vähän niin kuin tuo tolkun sille roikkumaanjättämiselle. Tosin Common Worship antaa myös tällaisen ohjeen:
If the Watch is not kept, the dismissal is said. This form may be used:
When the disciples had sung a hymn they went out to the Mount of Olives. Jesus
prayed to the Father, ‘If it is possible, take this cup of suffering from me.’ He said to
his disciples, ‘How is it that you were not able to keep watch with me for one hour?
The hour has come for the Son of Man to be handed over to the power of sinners.’
Christ was obedient unto death. Go in his peace.
The ministers and people depart.
Sivumennen, Common Worshipin pitkäperjantain presanktifikaattipalveluksessa ehtoollisosassa rukoillaan Herran rukous, ja kutsusanojen yksi vaihtoehto referoi asetussanoja miltei tarkkaan. En tiedä, olisiko jokin tuonkaltainen ratkaisu meillä sitten hyvä vai paha poikkeaminen käsikirjasta. Käsittääkseni Porvoon sopimukseen oikein vetoamalla voinee saada kaikenlaista liturgista kulttuurivaihtoa anteeksi. ;)
Markus
Lähetä kommentti