maanantai 6. huhtikuuta 2009

Triduumin liturgista aineistoa: Pääsiäinen

Pääsiäiselle kuuluu muutamia liturgisia erikoisuuksia. Pääsiäisyölle on annettu jopa kaksi erilaista liturgian mallia, jotka esittelen lyhyesti.

Pääsiäisyön A-messu sisältää johdanto-osaa edeltävän rippiosan. Johdanto-osa alkaa alkuvirrellä, -siunauksella ja johdantosanoilla, joita seuraa pääsiäisylistys (Exsultet) - puhun siitä hieman myöhemmin. Sitten tulee Kyrie, Gloria sekä kiitosvirsi (erityisesti pääsiäistä varten tarkoitettu 727) - jonka aikana kirkko valaistaan - ja päivän rukous. Tätä seuraa normaali jumalanpalvelus saarnaan asti, jota seuraa kasteen muistaminen - siitäkin lisää myöhemmin. Messu on muuten tavallinen, paitsi että päätössiunauksessa on erityinen aloitus ja voidaan tervehtiä toisiamme pääsiäistervehdyksellä "Kristus on ylösnoussut" - "Totisesti ylösnoussut".

Pääsiäisyön B-messu on erilainen. Erityisesti on huomattava, ettei messu sisällä lainkaan yhteistä rippiä! Tämä ei minun mielestäni ole suuri puute. Kirkon vuosikierron erityinen katumusaika on päättynyt kiirastorstaina, joten ehkä katumus on ristinkuoleman johdosta muutenkin ihmisillä mielessä. Messu alkaa kulkueella, jossa sanotaan kuljetettavan rukouskynttilää - tosin käytännössä Johanneksenkirkossa olevassa piispanmessussa on kuljetettu sytytettyä pääsiäiskynttilää. Tämän jälkeen seuraa alkusiunaus, johdantosanat ja sitten alkaa Vanhan testamentin lukeminen. Lukukappaleeseen, vastaukseen ja rukoukseen rytmitettynä muistetaan luomista ja mahdollisesti myös vedenpaisumusta sekä erinäisiä profetioita. Tämän jälkeen samoin muistetaan Egyptin orjuudesta vapautumista.

Sitten seuraa Pääsiäisen valo: pääsiäiskynttilä sytytetään ja tuli levitetään seurakuntalaisille. Esipaimen Eeron messussa pääsiäiskynttilä on ollut sytytettynä ja esipaimen on ensin hakenut tulen ja kuoro on häneltä hakenut tulen ja levittänyt sen kansalle. Tämä kuvaa minusta hienosti piispan asemaa Kirkossa. Tulen levittämisen yhteydessä tai sen jälkeen on pääsiäisylistys (Exsultet). On syytä huomata, että A- ja B-messussa on käsikirjassa mainittu Exsultet'n muoto erilainen - A-messussa on kaksi keskimmäistä osaa jätetty pois, jotka B-messusta löytyvät. Luulen, että tällä on kuitenkin tahdottu ilmaista, että pääsiäisylistystä voi käyttää myös pääsiäisaamun messussa (keskimmäiset osat viittaavat yöhön!), eikä tällä ole tahdottu sitoa A-messua yöllä käyttäviä jättämään ne osat pois. Pääsiäisylistystä seuraa Gloria in excelsis sekä kiitosvirsi (727 on erityisesti tarkoitettu tähän, mutta itse suosittelisin Laudamusta).

Seuraa rukous (nk. päivän rukous, mutta kyseessä on yö, joten sitä ei ole nimetty päivän rukoukseksi). Sitä seuraa vapaaehtoinen Uuden testamentin lukukappale ja evankeliumi. Näkisin, että kannattaa jättää Uuden testamentin lukukappale pois, varsinkin jos on käyttänyt paljon Vanhan testamentin lukukappaleita. Näin käy selkeästi ilmi, että Kristus ja hänen ylösnousemuksensa on Vanhan ja Uuden testamentin sarana, joka avaa kaiken ja jota kohti kaikki taipuu.

Saarnaa seuraa kasteen muistaminen, johon kuuluu rukous, apostolinen uskontunnustus ja kastelupausten uudistaminen. Tämän jälkeen messu jatkuu normaalisti loppuun, tosin päätöksessä on samat lisäykset kuin A-messussa.

Käytyäni nämä erikoisuudet läpi puhun hieman pääsiäiskynttilästä, pääsiäisylistyksestä ja kasteen muistamisesta.

Ensiksi, pääsiäiskynttilä on tärkeä symboli. Näkisin hyvin tärkeänä, että pääsiäiskynttilän tuli yhdistetään piispan välittämään apostoliseen sanomaan. Eli siis papin, jotka toimittavat pääsiäisyön messua seurakunnissaan voisivat pyytää piispalta vaikka siunatut tulitikut. Pääsiäiskynttilän sytyttämiseen liittyy kaikenlaisia liturgisia traditioita, mutta nyt en voi käsitellä niitä. En kuitenkaan pidä henkilökohtaisesti hyvänä sitä, että sen liekki sytytetään jumalanpalveluksen aikana kansan nähden. Niin kuin Kristuksen syntymä, niin hänen ylösnousemuksensakin on yön kätkemä; me näemme liekin tulevan luoksemme, mutta emme tiedä, mistä se tulee.

Toiseksi, pääsiäisylistys yhdistää pääsiäisyön jouluyön salaisuuteen. Jouluyön johdantosanoissa sanotaan "Tämä on se yö, jona kristityt kaikkialla maailmassa kokoontuvat kuulemaan, mitä tapahtui kerran pienessä Betlehemin kaupungissa. Tämä on se yö, jona joulutähden taivaallinen valo valaisee pimeän maan ja enkeli tuo sanoman Vapahtajan syntymästä..." Exsultet yhdistää pääsiäisyön salaisuuden tähän. Ensimmäinen osa alkaa "Riemuitkaa, te enkelten kuorot, riemuitkaa, taivaan joukot..." Enkelit ylistivät Jumalaa jouluna; nyt kehoitamme heitä taas ylistämään! Sanallisesti yhteys jouluylistykseen on toisessa osassa: "On tullut pyhä pääsiäisjuhla, on tullut se yö, jona Israelin lapset vapautettiin Egyptistä ... Tämä on se yö, jona Jumalan kirkkaus karkottaa synnin pimeyden. Tämä on se yö, jona Jumala vapauttaa Kristukseen uskovat maailman orjuudesta ..." Kolmannessa osassa kiitetään Isä Jumalaa siitä, että Hän antoi Poikansa. Tematiikka on sovituskeskeinen. Neljäs osa päättää pääsiäisylistyksen: "Kaikkivaltias Isä, ota vastaan ylistysuhrimme..." Osat tauotetaan virrellä.

Kirkon valaiseminen tapahtuu joko pääsiäisylistyksen kohdalla tai kunniassa.

Ohimennen, minusta jouluyön johdantosanojen soveltaminen jouluaamuun on aika kornia: "Tämä on se varhainen aamu..."

Kolmanneksi, kasteen muistaminen. Se toimitetaan kastemaljan äärellä. Siihen kuuluu mahdollisesti saarnan lopussa oleva johdatus, käsikirjassa olevat johdatussanat, rukous, virsi, apostolinen uskontunnustus sekä joko seurakunnan yhteen ääneen lausuma kastelupaus tai selebrantin lausuma kehoitus. Tässä olen nähnyt, ehkä saarnan lopussa tai johdantosanoja laajentaen, esipaimen Eeron käyttävän vettä myös ääntä tuottavana elementtinä. Siis, puhuessaan kasteesta hän on kädellään "lorisuttanut" vettä. Mikäli kaste toimitetaan messun yhteydessä, se on luontevinta yhdistää jotenkin tähän.

Ohimennen, muistutan siitä, että koska messu on säädetty messu, se täytyy kai periaatteessa toimittaa kaavan mukaan. Luulen, että säädökset periaatteessa kieltävät tämän messun korvaamisen erityismessulla, kuten Tuomasmessulla.

7 kommenttia:

Samppa kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Samppa kirjoitti...

Messun toimittaminen käsikirjasta jossakin määrin poikkeavalla tavalla on tietenkin aina joko "pahasti" tai "hyvästi" poikkeamista, johon haluttaessa voisi aina puuttua, oli sitten kyseessä Tuomasmessu tai mikä hyvänsä muu, ja poikkeamisten arvioiminen voi tapahtua periaatteessa saman mittapuun mukaan. Pääsiäisyön messu ei kuitenkaan ole siinä mielessä "säädetty", että se olisi välttämätöntä toimittaa joka seurakunnassa. Eikä Tuomasmessu rakenteeltaan mitenkään oleellisesti poikkea normaalin messun kaavasta, ja sen ideoita on myös mahdollista käyttää muissakin yhteyksissä. Toinen kysymys on toki se, millaista teo- tai ideologiaa sen taustalla voidaan uumoilla olevan.

En pidä mahdottomana sitä, että pääsiäismessun kaavojen aineksia voitaisiin yhdistellä esim. siten, että B-kaavaan sisältyisi myös yhteinen rippi tai että A-kaavassa käytettäisiin B-kaavan pääsiäisylistyksen sanamuotoa. (Itse olen parhaillaan kirjoittelemassa itselleni vielä B-kaavan versiota laajempaa ylistyksen tekstiä käytettäväksi kotikirkossani.)
Pääsiäiskynttilän sytyttäminen, jopa siihen tarvittavan tulenkin sytyttäminen on kyllä perinteisesti kuulunut pääsiäisyön liturgiaan. Eikä tulta ole tehty tulitikuilla, ei edes piispan siunaamilla, vaan se on isketty kivestä, käytännössä sytkärillä tai kynttilänsytyttimellä. Sytyttämiseen on liittynyt rukous, jossa puhutaan Kristuksesta kulmakivenä. Ihan näitä kaikkia menoja en aio tänäkään pääsiäisenä noudattaa, mutta kynttilänsytytysrukouksen luen kirkon ovella, ja sitten lähdetään liikkeelle kynttilää kantaen ja lauletaan kolmasti "Kristus on valomme", johon kaikki vastaavat "Jumalalle kiitos". Ennen pääsiäisylistystä laulamme virrestä 86 säkeistöt 1, 3 ja 5. Ylistyksen jälkeen seuraa rippi ja psalmi, jonka kertosäkeenä on virsi 90, pääsiäisen Kyrie-litania ja Gloria+Laudamus, jonka aikana kellot vasta soittavat niille ohjelmoidun "suuren juhlasoiton". Halleluja lauletaan ensimmäisen kerran paastotauon jälkeen ennen pääsiäisyön juhlavirttä 92.
Saarna on pääsiäisyönä aina ongelma, pääsiäisylistys kun on jo sinänsä saarna.

Unknown kirjoitti...

Kuulostaa tuo kulmakivijuttukin ihan kivalta. Mistä teet pääsiäisylistystä, käännätkö jostain? Mitä jos saarnassasi selittäisit pääsiäisylistystä? Jae jakeelta muutaman jakeen verran.

Kuulostaa ihan kivalta rakenteelta. (Rippiä pääsiäisylistyksen jälkeen vierastan.)

Samppa kirjoitti...

Rippi pääsiäisylistyksen jälkeen on sikäli vanhaa perua, että perusrakenne on peräisin 80-luvulta, jolloin tekstasin käsin kovakantiseen B5-kokoiseen vihkoon tai kirjaan tai miksikä sitä pitäisi sanoa, periaatteessa aika tarkkaan silloisen ehtoollisjumalanpalveluksen (ns. kakkoskaavan)kulkua seuraavan järjestyksen. Silloin en tohtinut enkä oikeastaan halunnutkaan lähteä poistamaan rippiä kokonaan (enkä ole edelleenkään siihen valmis), ja toisaalta en tuntenut pääsiäiskynttilän sytyttämiselle ja pääsiäisylistykselle muuta paikkaa kuin ihan alussa. Niinpä nämä menot saivat olla tavallaan hiukan irrallisina ensin, eräänlaisena alkuvirren laajennuksena, ja niiden jälkeen alettiin viettää messua, johon valmistauduttiin normaalisti ripillä. Olen yhä niin kiinni siinä kuviossa, että minusta tuntuu oudolta (ja myös epäkäytännölliseltä), jos pääsiäisylistys ja valojen sytyttäminen lykkääntyy alusta jonnekin kauemmas.
(Ja sitä en ymmärrä alkuunkaan, että joka ikinen kerta kun olen tehnyt ensimmäisen kommenttini ja yritän esikatsella, niin ensin tulee teksti: Pyyntöäsi ei voitu käsitellä - vaikka kuinka huolellisesti naputtelen salasanan ja varmasti oikein... Onko se jokin varmistuskeino?)

Anonyymi kirjoitti...

Ei millään jaksa kirjautua..

Ymmärtääkseni yhteisen ripin poisjättäminen perustuu siihen ajatukseen, että pääsiäistriduumin aikaiset jumalanpalvelukset muodostavat ikään kuin yhden kokonaisuuden. Näin K. Vahtola meitä valisti jumalanpalveluselämän kakkospraktikumissa. Harvassa paikassahan ne mitään kokonaisuutta muodostavat, joten yhteinen rippi on nähdäkseni ihan perusteltua sijoittaa jonnekin.

Itse olen liturgina pääsiäisyön Tuomasmessussa (huoh...), jossa toimitetaan kolme kastetta (jee!). Ennen messua siihen kiinteästi liittyen kuljetaan ristintien rukouspolkua, josta en omaa kauheasti käsitystä, paitsi että se sisältää yhteisen ripin. Muuten olisin kaiketi sijoittanut sen saarnan/saarnakkeen perään. Messu aloitetaan pääsiäistulen ja -kynttilän sytyttämisellä ulkona.

Odotan innolla sitä päivää, jolloin saan toimittaa selväpiirteisemmän pääsiäisyön vigilian ja messun yhdistelmän. Epäilen silti, että tämänvuotinenkin kokonaisuutemme päätyy olemaan kohtuullisen onnistunut huomioiden käsittämättömän erilaiset osatekijänsä.

-Markus

Anonyymi kirjoitti...

Pääsiäisylistyksestä on muuten kiintoisa artikkeli täällä:

http://www.ewtn.com/library/LITURGY/EXSULTET.TXT


-Markus

Unknown kirjoitti...

Pistin tuon Exsultetin privaatisti Scribdiin. hieman helpompi lukea tuota.