sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Vaiennut halleluja ja gloria

Piti oikein itseäni muistuttaa tänään syvästä vaikenemisesta. Nimittäin paastonaikana halleluja on vaiennut (toisin kuin adventtiajalla). Samaa aikaan vaikeni myös suuri kunnia, eli gloria in excelsis, "Kunnia Jumalalle korkeuksissa". (Se on vaientuneena myös adventin aikaan.) Viikko sitten ollut Judica-sunnuntai aloitti kuitenkin myös kärsimysajan ja sen myötä on Kirkossa vaiennut myös pieni kunnia, eli "Kunnia Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle...". Seuratessaan Herransa kärsimystä Kirkon ylistyslaulu vaikenee yhä enemmän. Tänään palmusunnuntaina käymme hiljaisen viikon, pyhän viikon, piinaviikon ahdistukseen. Kiirastorstaina alkaa Kristuksen kärsimyshistorian huipentuma, jolloin kirkoissamme vaikenee myös ylistys. Sehän muuttui jo paastonajan alussa, kun Benedicamuksen lopussa ollut Halleluja muuttui aameneksi - näin sekä messussa että hetkipalveluksessa. Kiirastorstain myötä Benedicamus vaikenee kokonaan.

Ensin vaikenee siis suuri kunnia (gloria in excelsis), sekä adventin että paastonajan alussa. Sitten vaikenee Herran ylistäminen, halleluja (hepr. ylistäkää Herraa), tuhkakeskiviikkona. Kärsimyssunnuntaina vaikenee lisäksi pieni kunnia (gloria patri) ja kiirastorstaina vaikenee myös kiitos (benedicamus eli siunaaminen). Tämän liturgisen todellisuuden kautta voi päätellä myös jotain kiitoksen, kunnioituksen ja ylistyksen keskinäisistä suhteista. Ensisijainen on se, joka viimeisenä sammuu, eli kiitos. Ulommalla kehällä on puolestaan kunnia ja vielä hieman ulommalla ylistäminen. Palvonta säilyy, eikä koskaan sammu. Katsoessamme Kristuksen ristiä me kumarramme häntä, joka kuolemallaan pelasti meidät.

Jos mietimme kiirastorstain messua viimeisenä messuna ennen Kristuksen kärsimystä, sen järjestyksessä erilaisista palvonnan akteista on tunnustus (uskontunnustus), "suurin kunnia" (eukaristinen doksologia) ja kiitos (kiitosrukouksessa, mutta ei ylistyksessä). Tahtoisin tässä korostaa eukaristisen doksologian roolia: se on palvonnan akti, joka ei lakkaa edes kiirastorstaina. Tosin sitäkään ei kyllä lausuta pitkänäperjantaina eikä odotuksemme lauantaina, kun messuja ei toimiteta.

Pitkäperjantain jumalanpalveluksista sanoisin sen verran, että mikäli seurakunnassa on tapana käyttää deklaraatiosanoja lukukappaleiden yhteydessä, näkisin hyvänä pidättäytyä niistä pitkänäperjantaina. Tarkoitan sanoja "Jumalalle kiitos" (lukukappaleiden vastaukset) ja myöskin evankeliumin vastausta "Ylistys sinulle, Kristus", josta olisi hyvä pidättäytyä jo tuhkakeskiviikosta alkaen tai ainakin palmusunnuntaista alkaen.

Kirkkomme hiljenemisestä kertoo myös se, että kirkonkellot eivät soi odotuksemme lauantaina. Kirkko ei enää sano mitään, ennen kuin Kristus täyttää oman sanansa ja nousee ylös kuolleista. Kirkko odottaa Jumalan Sanan ylösnousua, ennen kuin se nousee ja sanoo mitään. Vasta kuultuaan yön keskellä tapahtuneesta salaisuudesta se nousee yön pimeydessä loistavan Vanhurskauden Auringon rakastavaan katseeseen.

3 kommenttia:

Samppa kirjoitti...

Missähän oikeasti jää kellojen soitto pois hiljaisena lauantaina? Meillä päin näyttää olevan kaksikin hautausta silloin, ja takuuvarmasti kellot soivat. Ihan oikeinhan se on, että kellot vaikenevat, itse asiassa jo "kellokeskiviikkona", ja moikaavat vasta pääsiäisyön Gloriaa laulettaessa. Mutta taitaa olla harvinaista...

Samppa kirjoitti...

Kohta meidänkin kirkossa pidetään pääsiäisyön messu. Aloitamme auringon laskemista seuraavalla täydellä tunnilla eli klo 21. Olen sangen mielelläni toimittamisvastuussa, vaikka toisaalta olenkin sitä mieltä, että eläkeläishuuhkajan pitäisi vain saada lähestulkoon armosta olla jollakin kulmalla mukana koko varsinaisen papiston ollessa kirkkoherran johdolla päävastuussa. Mutta hyvä kuitenkin kun pidetään.

Pääsiäiskynttilä sytytetään ovella ja tuodaan kulkueessa kuoriin; tällä kerralla kulkue muodostuu vain tavallisista kirkkoon tulijoista. Kun kirkon lamput on sytytetty, lauletaan 86: 1, 3, 5, jonka aikana sytytetään alttarin kynttilät. Sitten seuraa pääsiäisylistys ja rippi, Ps. 118:17-19,24 kertosäkeenä virsi 90, pääsiäisen Kyrie-litania ja Gloria+Laudamus. Kellot soivat vasta Glorian aikana. Messu jatkuu normaalisti; 1. lukukappaleena on 2.Moos.14: 8, 10-16, 21-22, 28-29 ja vastausvirtenä Ruotsin kirkon vk:n 618 (Farao miehineen saavutti meidät), josta loppuhallelujat jätetään pois ja käytetään sävelmää 173. Epistolan Kol.3:1-4 lauletaan vuorolauluna Halleluja yhteensä 18 kertaa ja virsi 92. Evankeliumi Mark.16:1-8 luetaan kirkon keskellä (enkelin tervehdys naisille kenties useammalla kielellä, saa nyt nähdä), ja virren 85:3 aikana palaan lukupulpettiin pitämään lyhykäisen saarnakkeen "Herra Petterin merkistä ja profeetta Joonan merkistä". RVK 386: 1-2 (Vetten alta, syvyyksistä) lauletaan tutulla sävelmällä 148 ennen kasteen muistamista ja säk. 3 ja 4 sen jälkeen. Sitten messu jatkuu lähes normaalisti (uhrivirtenä on 96:1,5-7); Herran rauha korvataan vain pääsiäistervehdyksellä "Kristus nousi kuolleista - Totisesti nousi", jolla myös yhteinen esirukous jaksotetaan, ja Jumalan Karitsa jää pois. Kirkosta lähdetään pois virttä 90 laulaen.

Samppa kirjoitti...

Kristus nousi kuolleista!
Χριστός ἀνέστη!
Christus surrexit!
Христос воскресе!
Kristus är uppstånden!
Christ is risen!
Christus ist auferstanden!
Kristus on üles tõusnud!
Le Christ est ressuscité!
Krisztus feltámadt!
Il Cristo è risorto!
¡El Cristo ha resucitado!
Kristus er stått opp!