Tällä hetkellä, saatuani Mariaa tunnustuskirjoissa käsittelevän artikkelin jotakuinkin valmiiksi, mielessäni pyörii Maria Tiennäyttäjä.
(Lähde.)
Dionysioksen teologisessa systeemissä affirmatiivinen tai niin sanottu katafaattinen teologia perustuu Jumalan ylistämiselle. Jumalasta puhuminen myöntäen hänestä jotain - Jumala on Hyvä - on ennen kaikkea Hänen ylistämistään, ei niinkään määrittelyä. Henkilökohtainen kokemukseni on, että vasta palvottuani voin sanoa jotain Jumalasta. Erityisesti tämä koskee mutatis mutandis Mariaa. Vasta vietettyäni Jumalansynnyttäjän kanssa aikaa, vasta rukoiltuani ruusukkoa ja otettuani hänet elämääni olen alkanut ymmärtää Marian asemaa kristillisessä uskossa. Tässä olisikin protestanteille jotain muistettavaa: yritys määritellä usko kokonaan ennen kuin siihen suostuu ja alistuu on vain ihmisen omaa hybristä ja luulottelua omista sielunkyvyistään. Uskon, jotta ymmärtäisin, kirjoitti kuuluisa Anselm Proslogionissaan; kuinka radikaalisti erilainen onkaan lähestymistapa, jossa on ensin ymmärrettävä, ennen kuin voi uskoa? Sanon siis tämän: uskonkuuliaisuus edeltää ymmärtämistä.
Tämä liittyy myös mariologiseen tekstiin, jota kirjoitin - ja tulen luultavasti yhteenvetoon lisäämään ehkä lyhyen maininnan tästäkin: protestanttien suhde Mariaan on yleensä lähtökohtaisesti negatiivinen, toisin sanoen ei Mariaa, ellei toisin osoiteta. Tämä on kuitenkin edellä osoitetun valossa ongelmallista; vasta suhde Mariaan auttaa ymmärtämään hänen asemansa ja oikean paikkansa. En ihmettele siis, että protestantit usein osoittelevat roomalaiskatolisia ja puhuvat marianpalvojista. Itsellenikin joskus roomalaiskatolinen kielenkäyttö Mariasta tuntuu hieman oudolta, vaikka olenkin mariaaninen henkilö.
En kuitenkaan väitä, että protestantit olisivat asenteessaan täysin kykenemättömiä tulemaan ymmärrykseen Marian tärkeästä asemasta, olenhan itsekin tullut mielenmuutokseen. Tullessani tiedekuntaan luin jotain Räisäsen haastattelua Kyyhkysestä ja olin ihan samaa mieltä hänen tulkinnastaan alma-sanasta. Ja olen kyllä edelleenkin, se voidaan tulkita kumpaankin suuntaan, joko nuoreksi naiseksi sekä neitsyeksi. Sen sijaan toteutuneen, sakramentaalisen historian osalta asia selkeytynyt huomattavasti: Maria oli viaton ja puhdas neitsyt ennen synnytystä, synnytyksessä ja jatkuvasti synnytyksen jälkeen, synnytti Jumalan ja kasvatti häntä ja on kuolemansa jälkeen otettu taivaaseen, jossa hän rukoilee meidän ja koko kirkon puolesta taivaan kuningattarena poikaansa, kunnian kuningasta. Esirukoilijan virasaan hän osoittaa meille poikaansa sanoen: Tehkää, mitä hän teidän käskee tehdä.
maanantai 19. lokakuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti