Psalmimessu

Suomen Raamattuopisto järjestää yhteistyötahoineen tänäkin vuonna Hengelliset syventymispäivät teemalla Rakkaus On. Korkeakirkollisuuden puolesta itselleni nousi tapahtuman ohjelmasta esiin kaksi kohtaa, jotka ovat molemmat Johanneksen kirkossa:

Lauantaina 30.8. klo 19.30–21.00 Herra on minun paimeneni, Psalmimessu ja ehtoollisenvietto
Liturgia: Pekka Heiskanen, saarna: Ilkka Rytilahti, musiikki: Psalmimessu-bändi

Sunnuntaina KLO 10.00–11.45 Ehtoollisjumalanpalvelus
Liturgia: Ermo Äikää, saarna: Lauri Vartiainen

Psalmimessu kuulostaa kiinnostavalta, mutta ei näytä olevan mikään uusi juttu. Pikainen google-haku tuotti tulokseksi lyhyen esittelyn. Se näyttäisi olevan Jari Kekäleen ja Tommi Kaleniuksen tekemä erikoismessu, jonka musiikki ja liturgia on uudelleen sävelletty (liturgia ehkä myös sanoitettu, en tiedä) perustuen psalmeille. Psalmimessuja pidetään Helsingissä Vanhassa kirkossa, lisätietoa saa osoitteesta psalmimessu.fi. Pitää mennä katsomaan oikein, millainen tämä tapahtuma on. Psalmilaulaja raportoi sitten myöhemmin!

Tapahtumaan kuuluu myös seminaareja (ks.tarkemmin ohjelma, linkki yllä), joissa käsitellään erilaisia aiheita. Korkeakirkollisesta näkökulmasta kiinnostavin lienee lauantaiaamun "Armon avaimet" (Juha Vähäsarja). Opetuksensa luonteesta ja tasosta en tiedä. Itse kiinnostuin myös siitä, että rovasti Olavi Peltola (kotisivunsa) on mukana myös. Hänellä on paljon materiaalia netissä ja moni google-haku teologisista aiheista osuukin hänen sivuilleen.

Riitukset ja messun muodot
Suomessa paljon käytettyjä erikoismessuja - joista tunnetuin lienee liturgialtaan osin korkeakirkollinen Tuomasmessu - ei voitane pitää erityisinä riituksina. Jos verrataan roomalaiskatoliseen kontekstiin, heillä on latinalainen riitus, jossa on kaksi muotoa, tavallinen muoto (eli Novus Ordo) sekä tridentiininen messu (eli "Extraordinary Form"). Kyse on kuitenkin samasta latinalaisesta riituksesta.

Pohdiskelinkin tässä, että tuleeko nämä erikoismessut laskea sitten suomalais-luterilais-latinalaisen t. pelkästään suomalaisen riituksen erikoismuodoiksi. Ehkä ne eivät kuitenkaan erityisiä riituksia ole. Miksi käytin tuollaista kolmiosaista nimitystä?

1) Latinalainen. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon käyttämä riitus on ilman muuta latinalaiseen pohjautuva. Perusmessun muoto on hyvin paljolti samanlainen - tosin erojakin on. Luterilas-itäistä riitusta puolestaan edustaa mm. Ukrainan (tunnustuksellinen) luterilainen kirkko, joka käyttää Johannes Khrysostomoksen liturgiaa hieman sovellettuna (linkki).

2) Luterilainen. Suomessa on latinalainen riitus, joka ei ole luterilainen; se on roomalaiskatolisen kirkon käyttämä riitus. Voit lukea roomalaisten käyttämän messun (Novus Ordo) kaavan täältä.

3) Suomalainen. Tätä riitusta käytetään nimenomaan Suomessa ja se on suomeksi. Sen on hyväksynyt Suomen alueellinen kirkolliskokous.

Olen muuten sitä mieltä, että Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa pitäisi olla myös itäinen riitus (siis Khrysostomoksen liturgia ja Basileios Suuren liturgia, nämä erityisesti). Kirjoitan tästä joskus muulloin lisää.