Sanct Henriks-kretsen III

Olen nyt lukenut aiemmin mainittua kirjaa Sanct Henriks-kretsenistä sivulle 56. On yllättävän työlästä kahlata ruotsia läpi. Sinänsä hyvä, että pääsee vähän palauttamaan tämänkin kielen taitoja! Tänään ajattelin kirjoittaa Sanct Henriks-kretsenin ohjelmajulistuksessa, joka on em. kirjan sivuilla 13-14. En käännä ohjelmajulistusta tähän ruotsista - taidot eivät riittäisi siihen - vaan listaan kohta kohdalta ne teemat, jotka ohjelmajulistuksessa mainitaan.

Sanct Henriks-kretsenin ohjelmajulistus
1. Kirkon sakramentaalinen luonne Kristuksen ruumiina
2. pääjumalanpalvelus (högmässa) seurakunnan jumalanpalveluselämän keskuksena
3. Ehtoollinen pääjumalanpalveluksen keskuksena ja sen vietto asiaankuuluvin liturgioin
4. Ehtoollisen eukaristinen (kiitos)motiivi
5. Kaste Jumalan lapseuden perustana
6. kristillisen julistuksen kirkollisuus (objektiivisuus, tunnustuksellisuus ja sakramentaalisuus)
7. paimenvirka Herran perustamana avainvirkana (nyckelämbete)
8. jatkuva ja järjestetty rukouselämä (erit. traditionaalinen hetkipalvelus)
9. kirkkovuosi ja pyhän messun liturgia
10. autettava toisiamme löytämään paikkamme kirkossa

Täytyy todeta jälkikommenttina, että monet piirin ajamista asioista ovat toteutuneet. Kohdat 2 ja 3 ovat saaneet kirkossamme hyvinkin jalansijaa ja piirin ajama lähes jokasunnuntainen ehtoollisenvietto on käytännössä toteutunut koko maassa. En tiedä, kuinka yleistä nykyään on ehtoollisen sovitusmotiivin korostaminen, ennemminkin se tuntuu jääneen vähemmälle, kun taas kiitos- ja yhteysmotiivit ovat korostuneet (kohta 4). Myös kohta 9 on toteutunut, sikäli että kirkkovuosi otetaan nykyään paljon paremmin huomioon. Muiden kohtien yleisyydestä en tiedä.

Kohtaan 1 totean, että kun itse tarkastelen kirkkoa teologisesti, teen sen nimenomaan "Kirkko Kristuksen (mystisenä) Ruumiina" -aspektista. Kohdan 5, joka ohjelmajulistuksessa mainitaan subjektiivista lähestymistä vastaan, voin tietenkin allekirjoittaa, ja varmasti oikein julistavat niin tekevätkin. Paimenvirka (kohta 7) tuntuu viime aikoina jääneen vähemmälle huomiolle, vaikka siitä on paljon puhuttukin naispappeuden myötä. (Kirjassa oli myös maininta piirin naispappeuskannanotoista, mutta vajaa ruotsin taitoni ei antanut nyt aivan selkeää viestiä siitä, kumpaan suuntaan he kallistuivat.) Kohdan 6 mukaan, jotta saarna olisi Kirkollista, sen on oltava objektiivista (ei subjektiivinen), tunnustuksen mukainen sekä sakramentaalinen. Monet piirit ovat viime aikoina korostaneet sitä, että saarnan pitää olla tunnustuksen mukainen, mutta julistuksen sakamentaalisuudesta en ole kuullut juurikaan mainittavan. Jumalanpalveluksen opas toki toteaa, että saarna on "pelastusta välittävä" ja voin itse tähän täydestä sydämestä yhtyä - joskin kyllähän tuo lause saa saarnaamaan käsketyn kesäteologin sydämen väpättämään. Kohta 8 ja 10 kuuluvat voimakkaasti spiritualiteetin alueelle, eivätkä ole menettäneet tänäkään päivänä merkitystään.

Ohjelmajulistuksessa on mahtavia kohtia, joista moni on vielä ajankohtainen! Minusta on hyvin kiinnostavaa kuitenkin se, että ohjelmajulistuksessa ei omassa kohdassaan ole mainittu pyhimyksiä. Piirin nimikin viittaa Suomen kansallispyhimykseen, joten olisi luullut, että tästäkin olisi jotain mainittu.