Blogiin kuulumaton teologinen hajatelma. Siitä, että sanomme Jumalan olevan kaiken Luoja, johtuu välttämättä myös se, että Jumala olemassaolon lähteenä on itse olemassaolon tuolla puolen, Ylioleva. Jos siis Jumalan olemassaolo on jotain samanlaista kuin kaiken muun, t.s. luodun olemassaolo, silloin Jumala ei ole enää Jumala, vaan on jotain suurempaa, joka määrittää hänen olemassaolonsa, ja tätä ei voida hyväksyä. Meidän täytyy siirtää Jumala täysin [tämänpuoleisen] olemassaolon kategorian ulkopuolelle, ja sanoa, että Jumala ei ole oleva, eikä hän myöskään ole ei-oleva, koska yksinkertaisesti olemassaolon kategoria ei kosketa häntä.
Jos Jumala olisi suurin olemassaoleva olio, se tarkoittaisi, että Jumalaakin kahlitsee olemassaolon laki. Jumala on kuitenkin tämänkin lain asettaja, kun sanomme hänen olevan kaiken Luoja. Siispä meidän on pääteltävä, että Jumala ei ole olemassaolon lain ja kategorian kahlitsema, vaan on sen ylittävä. Emme tyydy siihen, että kiellämme hänen olevan kaikkien kategorioiden ulkopuolella, vaan sanomme hänen olevan näiden kategorioiden yllä, sillä hän valvoo niitä ja on ne tehnyt.
Jumala ei ole oleva eikä ei-oleva, vaan ylioleva.
keskiviikko 28. tammikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Noin minäkin sen ymmärrän.
Ja tämä liittyy myös siihen, mitä olen sanonut ajan pakkovoimalle altistumisesta: aika on asetettu luodun, siis kaiken olemassa olevan ylle, siksipä Jumala ei ole ajassa muuten kuin Sanansa lupausten voimalla. (Jeesus ei siis piileskele olevaisuudessa.)
Mutta tuohan on kovin ongelmallista, sillä inhimillinen luonto on ajallinen, eikä voi siirtyä ajattomaksi. Jeesus todellakin on olevaisessa, koska jos hän ei ole oleva, todella oleva, inhimillisen luontonsa puolesta, hän ei voi olla samaa luontoa meidän kanssamme; ja sitä, mitä ei ole omaksuttu ja pidetä jatkuvasti yllä, ei ole lunastettu.
Ei ole ongelmallista. Jeesus on mennyt Isän luo pois olevasta luotuisuudesta. Hän on taivaassa inhimillisen luontonsa osalta "kuin enkelit taivaassa". Ja sama tulee (toivottavasti) tapahtumaan meillekin. Siellä ei sitten koi syö eikä ruoste raiskaa. Mutta ollessaan Isän luona luotu on tietysti luotua, vaikka olevan pakkovoimat kuten aika eivät enää siihen vaikuta. Koko kuolleista nousemisessahan idea on siinä, että inhimillinen VOI muuttua katoamattomaksi. Jeesus oli meidän kanssamme samaa luontoa, mutta SILTI hän nousi täydesti ylös uuteen ylösnousemusruumiiseen, joka ei enää elä tässä olevaisuudessa, vaan jossain toisessa. Inhimillinen on luotua sielläkin, mutta olemisentapa ei ole sellainen kuin tässä luodussa luotuisuudessa, missä nyt olemme.
Vaivaako sinua erityisesti näkemyksessäni se, että luotu ja inhimillinen tuntuu mallissani muuttuvan luomattomaksi siirtyessään Isän luo taivaaseen? Mielestäni inhimillinen ei muutu taivaaseen päästessään vähemmän luomattomaksi, vaan sen olemisentapa ainoastaan muuttuu sellaiseksi, että mm. aika ei siihen enää vaikuta ja se voi olla Isän kirkkauden luona. Tässä olemisentavassamme emme siihen pysty - siksi kaikkien Isän luo menevien on muututtava. Silti pysymme luotuina. Eikö usko ylösnousemukseen ole nimenomaan sitä, että koska Jeesuksellekin ihmisenä niin kävi, niin siksi meillekin voi käydä niin?
Otin jo hieman kommenttia Muutoksen aika -kirjoituksessa blogissa. Ongelma on siinä, että ajan, luodun ja olevan rajat ovat samassa paikassa, niin kuin kirjoituksessa totean. Taivas on luotu tila, ja siksi se on ajallinen ja olemassaoleva tila, ja siellä Jeesus on ruumiissaan; siellä ei kuitenkaan ole Isä eikä Henki jonkinlaisina henkiruumiina, vaan p. Kolminaisuus on ubique, kaikkialla. Se, että Jeesus sanoo menevänsä Isän luo, tarkoittaa sitä, että hän ottaa kenosiksen pois voimasta ja omaksuu kaikki yliluonnolliset voimansa, eikä enää piilota niitä itseltään.
Ruumis ei voi elää muussa olevan kategoriassa kuin olevan kategoriassa. Olevan kategoriaan ei kuulu tämä kuolevaisuus, jonka me havaitsemme omassa ruumiissamme. Huomaa tämä erottelu, jonka teen: kun puhun olevasta, ajasta ja luodusta, en puhu niistä sellaisena kuin me ne havaitsemme, vaan sellaisena, kuin ne tehtiin. Jeesus on olemassa luodun luontonsa puolesta täydellisellä tavalla, sillä tavalla, jonka Hän teki jo alussa.
"Isän kirkkauden luona" ei voida olla. Se ei ole lokaalia, vaan on tulkittava toisin. Itse olen tulkinnut sen kenosiksen päättymiseksi, ks. yllä.
Näen kyllä, mitä yrität ajaa takaa, ja olen samaa mieltä. Mekin tulemme saavuttamaan katoamattomuutta, mutta se on alullista loputonta katoamattomuutta. Uusi katoamuus ei poista sitä, että me aikaisemmin olimme katoavaisia. Me tulemme olemaan sicut Christus, mutta kysymys onkin, miten hän on nyt? DOG350-tenttiin aion tehdä esseen "Jeesuksen ruumis", jossa aion käsitellä tätä tematiikkaa.
Uusi taivas ja uusi maa tulevat olemaan luotuja. Ne tulevat olemaan olemassaolevia. Ne tulevat olemaan ajallisia. Tiloja fyysisessä mielessä ne eivät välttämättä ole.
Kiitos, että jaksat vääntää!
Lähetä kommentti