Jos mietitään, mitä erityistä Kirkon kahta suurta juhlaa, joulua ja pääsiäistä, edeltää liturgisesti, niin mitä vastaamme? Oi-antifonit edeltävät joulua ja triduumiin (eli kiirastorstain, pitkäperjantain ja pääsiäisen muodostaman suuren juhlan) kuuluvat Valitukset ja Moitteet (Improperia). En ole tietoinen, onko liturgisessa traditiossa jotain Oi-antifonien tapaista muutakin, mutta ainakin nämä kaksi tulevat mieleen.
Valitukset ja Improperia kuuluvat kirkkomme käsikirjan aarteisiin. Kiirastorstailla on omat erityisyytensä iltamessun kynttilöiden suhteen, ja Valitukset ja Improperia ovat pitkäperjantain tavaraa. Erityisesti Valitukset voivat helposti hukkua käsikirjan rubriikkien sekaan. Valituksille on annettu kaksi paikkaa käsikirjassamme: pitkäperjantaina sanajumalanpalveluksen päivän virren yhteyteen tahi Jeesuksen kuolinhetken rukoushetkeen lukukappaleen ja evankeliumin väliin - eli vastaavaan kohtaan. Moitteet puolestaan osoitetaan käsikirjassa ristin äärellä olevaan toimintaan. Ristin äärellä ollaan pitkänäperjantaina; sanajumalanpalveluksessa uskontunnustuksen jälkeen ja puheen jälkeen kuolinhetken rukoushetkessä, jossa Moitteet voidaan lukea myös puheen tilalla. Ristin äärellä toimimisessa on kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen vaihtoehto on [Moitteet ja] virsi Pyhä risti kärsimyksen. Toinen vaihtoehto on Rukous ristin juurella.
Kaikenlaista liturgista aineistoa on siis pitkäperjantaille. Kaikkea ei kuitenkaan kannata ottaa kerralla. Esittäisinkin, että liturgista rikkautta jaetaan Moitteiden osalta niin, että ne osoitetaan sanajumalanpalvelukseen eikä kuolinhetken rukoushetkeen. Rukoushetkessä "Jeesus on jo kuollut", joten minusta Moitteissa hänelle osoitettu rukous "Pyhä Jumala, Pyhä Väkevä, Pyhä Kuolematon, armahda meitä" soveltuu paremmin edeltävään sanajumalanpalvelukseen, vaikkakin sielläkin on luettu evankeliumissa Jeesuksen kuolevan. Samasta syystä kyllä en käyttäisi myöskään Rukousta ristin äärellä rukoushetkessä.
Tällöin rukoushetkessä voitaisiin käyttää joko Ristin äärellä -kohdan vaihtoehtoa A ilman Moitteita tai vaihtoehtoa B, Rukousta ristin juurella. Valitukset puolestaan osoittaisin juuri rukoushetkeen, mutta en ennen evankeliumia vaan välittömästi sen jälkeen. Valitusten sisältönä on se, kuinka Jerusalem on yksin - kun Jumala on kuollut. Niinpä rukoushetkessä ottaisin lukukappaleen jälkeen responsorion, evankeliumin ja tämän jälkeen Valitukset. Puhe koostuisi hiljaisuudesta ja kolmesta sanasta "Jumala on kuollut", jonka jälkeen lausuttaisiin "Katsokaa ristinpuuta, jolle maailman Vapahtaja on naulittu", jota seuraisi virsi Pyhä risti kärsimyksen. Valitukset voisi seurata myös rukoushetkeä.
Jos siis nyt edelleen noudatetaan ajatusta, jonka jo edellä esitin, että kaikkea liturgista rikkautta ei tungeta yhteen jumalanpalvelukseen, niin sekä Moitteiden että "Rukous ristin juurella" kuuluisivat aamun jumalanpalvelukseen. Tai ehkä kuitenkin olisi parasta, jos aamun sanajumalanpalveluksessa olisi Rukous ristin juurella, Moitteet kuolinhetken rukoushetkessä eli ad nona'ssa (ja/tai mahdollisesti ristiinnaulitsemisen hetkellä, ad sextamissa) ja Valitukset ruumiin ristiltälaskemisen hetkellä (vesper).
En tunne pitkäperjantain hetkipalvelustraditiota lainkaan, mutta minusta evankeliumikantikumit voi jättää suurissa palveluksissa pois. Ristiltälaskemisen hetkellä eli vesperissä voisi evankeliumikantikumin tilalla olla esimerkiksi Valitukset. Pitääpä itse asiassa tutustua siihen, miten traditiossa pitkäperjantain hetkipalvelus on vietetty. Tietääkö kukaan lukijoista tarkemmin?
Ainakin kannattaa noudattaa sitä ajatusta, ettei erityisen rikkaat liturgiset asiat ole liian lähekkäin. Minusta Valitukset sopisi erityisesti esimerkiksi päätösmusiikiksi mihin tahansa pitkäperjantain palvelukseen.
Kannattaa muuten hoksata, että pitkäperjantain sanajumalanpalveluksessa voidaan evankeliumina lukea joko käsikirjan mukainen evankeliumi, passio Johanneksen mukaan tai "viides ahti". Luulen, että viittaus viidenteen ahtiin on jäänyt vahingossa komitealta jumalanpalvelusten kirjan tekstiin, koska eihän ahteja ole käsikirjoissa.
Jos nyt joku pappi, joka pitkäperjantaina toimittaa palveluksia, lukee tätä, suosittelen pohtimaan - myös saarna huomioonottaen - miten järjestelee näitä liturgisia elementtejä. Kannattanee toki myös huomioida se, että liturgisesti monipuolisin (ehkäpä se on sitten juurikin Moitteet) kannattaisi olla siellä, missä kansaa on eniten - nimittäin sanajumalanpalveluksessa, tosin seurakunnasta riippuen.
No, olen esittänyt lukuisia vaihtoehtoja. Kukin valitkoon parhaan, kunhan pohtii.
Ristin äärellä, ehdotus
sana: Ristin äärellä vaihtoehto A, Moitteet ja Pyhä risti kärsimyksen
klo 12: Ristin äärellä vaihtoehto B, Rukous ristin juurella
klo 15: a) Ristin äärellä vaihtoehto A, Pyhä risti kärsimyksen
klo 15: b) Moitteet puheessa, Ristin äärellä vaihtoehto B
klo 18: Ristin äärellä vaihtoehto A, Pyhä risti kärsimyksen
Kannattaa myös huomata, että pitkäperjantain hetkipalveluksessa Moitteet voi olla myös puheen paikalla.
Valitukset, ehdotus
sana: päätösmusiikkina
klo 12: vastauksena, (evankeliumin jälkeen) tai päätösmusiikkina
klo 15: vastauksena, (evankeliumin jälkeen) tai päätösmusiikkina
klo 18: Magnificat'n sijasta
Valituksille erityisen hyvä paikka on myös odotuksemme lauantai, jos silloin jotain palveluksia pidetään.
sunnuntai 5. huhtikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Kun nyt kirkossamme mm. seurakuntien yhdistämisen ym. rationalisoitumisen ja liberalisoitumisen myötä on alettu (aivan liiaksi) irrottautua siitä ikiaikaisesta periaatteesta, että ainakin pääkirkoissa ja sellaisina joskus palvelleissa on klo 10 kirkonmenot joka pyhä, niin tätä voisi hiljalleen soveltaa myös pitkänäperjantaina ja ryhtyä kehittämään Kristuksen kuolinhetken palvelusta päivän varsinaiseksi pääjumalanpalvelukseksi, vaikkapa lisäten sen aineistoa ja karsien aamupäiväkirkon menoja.
Pitkänperjantain messuttomuushan muuten kuuluu vain läntiseen liturgiseen traditioon eikä siihenkään niin, että kommuunio jäisi pois. Jos lähdetään siitä, ettei luterilaisuuteen kuulu presanktifikaattimessujen pitäminen, niin sellaisen tilalla voisi nähdäkseni olla yhtä hyvin messu kuin ns. sanajumalanpalveluskin. Itse asiassahan se systeemi, ettei pitkänäperjantaina ole ehtoollista, toimii kunnolla vain silloin kun messu on muuten joka pyhä - tai vielä mieluummin joka päivä... Pitkänperjantain messuttomuus menettää tehonsa, jos se on messuton siinä missä toinen pääsiäispäivä tai 17. sunnuntai helluntaista.
En vastusta kuolinhetken korottamista. Tosin mielelläni näkisin koko pitkäperjantain täynnä hetkiä... Tai no en tiedä.
Läntisessä perinteessä varsinainen pitkänperjantain palvelus on juuri tuo kuolinhetkeen kuuluva. Sen lisäksi kiirastorstaista pyhään lauantaihin asti vietetään nk. tenebrae-hetkiä eli yhdistettyjä matutina-laudes-palveluksia, joista on puuttuu paljon tradition mukanaan tuomaa sälää, joten ne ovat rakenteeltaan aika paljaat. Tenebrae-hetkiin kuuluu kirkon valojen asteittainen himmentäminen, niin että lopulta pyhänä lauantaina kirkko pimenee kokonaan. Ennen Pius XII:n uudistusta nuo kaikki pyhän viikon palvelukset olivat nurinkurisia, joten tenebraet vietettiin iltaisin ja pääsiäisyön vigilia lauantaiaamuna...
Joka tapauksessa itse suosisin sellaista kehitystä, jossa pitkänperjantain aamupalvelus olisi psalmipainotteinen katumushetki ja varsinainen palvelus olisi tuo kuolinhetken hartaus ristin kunnioittamisineen, moitteeneen yms. (Saisikohan sapiskaa, jos viettäisi pitkänäperjantaina presanktifikaattipalveluksen...)
Kommentoipa Arto myös tuota Tenebrae-kohtaa. En tiedä siitä paljoa, jotain vain mitä NLM:sta luin.
Presanktifikaattimessu kuulostaa hyvältä. :P
Lähetä kommentti