Pappeuteen liittyvää terminologiaa

Selvittääkseni edellisessä kirjoituksessa käytettyä terminologiaa on kirjoitettava lyhysti pappeudesta ja siitä, mikä on sakramentaalista pappeutta.

Jumala on asettanut pyhän pappisviran (sacerdotium), jota kantaa kirkossa kaksi virkaa: piispa ja presbyteeri. Sekä piispa (episcopus) että presbyteeri (presbyter) ovat pappeja (sacerdos). Sakramentaalinen pappeus on sacerdotium, ei presbyteratus eikä episcopatus. Diakoni (diaconus) kantaa sacerdotiumista erillistä palveluvirkaa (diaconatus). Kirjoitan näiden virkojen keskinäisistä suhteista myöhemmin lisää, kunhan olen itsekin selkeyttänyt näkemystäni. Korkein näistä viroista on episkopaatti, seuraavaksi presbyteraatti ja kolmantena diakonaatti.

Roomalaiskatolisessa kirkossa on säädös, että jokaisen papiksi vihittävän tulee olla diakoniksi vihitty ja jokaisen piispan tulee olla papiksi vihitty. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on voimassa järjestys, jonka mukaan papiksi voidaan vihkiä kuka tahansa, mutta piispaksi voidaan vihkiä vain papiksi vihitty. Nämä säädökset eivät ole kuitenkaan aina olleet voimassa, vaan - mikäli nyt oikein muistan - tunnetaan tapauksia, joissa henkilö on vihitty suoraan episkopaattiin tai diakonista on tullut piispa ilman välissä tapahtuvaa presbyteraattiin vihkimistä. Säännös, jonka mukaan piispaksi vihittävän tulee olla presbyteeriksi vihitty on inhimilliseen järjestykseen perustuva; elleivät kirkolliset säädökset estäisi, voitaisiin maallikko vihkiä piispaksi. Tällöin hän tulisi osalliseksi sakramentaalisesta pappeudesta! Sakramentaalinen pappeus eli sacerdotium on sekä piispoilla että presbyteereillä. Ontologisesti kyseessä on samasta sacerdotiumista sekä piispoilla että presbyteereillä. Sakramenttien toimittamisen kannalta sacerdotium on olennainen. Piispan ja presbyteerin erottaa varsinaisesti piispalla oleva potestas iurisdictionis, hallintovalta. Juuri piispana piispalla on hallintovalta kirkossa; tätä valtaa ei presbyteereillä ole, vaan he ovat siinä piispasta riippuvaisia.

Suomen kielessä sekä sacerdos että presbyter käännetään usein papiksi, mikä on hieman ongelmallista. Vakiintuneessa kielenkäytössä pappi tarkoittaa lähinnä presbyteerin asemassa kirkossamme olevia.

Perinteinen läntinen virkojen järjestys on seuraava:
Piispa
Presbyteeri
Diakoni
Subdiakoni t. alidiakoni
Akolyytti t. messupalvelija
Eksorkisti t. manaaja
Lehtori t. lukija
Ostiaari t. ovenvartija

Nämä kaikki kuuluvat termin clerus (kleerus, suomennetaan joskus papisto) alle. Ordines minores:iin (alemmat vihkimykset, joskus myös alempi papisto) kuuluvat ostiaari, lehtori, eksorkisti ja akolyytti. Ylempiin vihkimyksiin (ordines maiores, suomennetaan joskus ylemmäksi papistoksi) kuuluvat subdiakonin, diakonin, presbyteerin ja piispan vihkimykset. Jumalallisesti asetettuja näistä viroista ovat diakonin, presbyteerit ja piispan virat, muut on kirkko asettanut. Vain piispa ja presbyteeri kantavat sakramentaalista pappisvirkaa (sacerdotium).

Lisään vielä sen verran, että sakramentaalinen vihkimys on toki myös diakoneilla.