Virkateologiaan kuuluu klassisesti myös neljän potestaksen käsittely: potestas consecrationis, potestas iurisdictionis, potestas ordinis, potestas docendi. Termi potestas viittaa valta, voima ja kykyyn. En käsittele nyt sitä, missä määrin kyseessä on "kyky" ja missä määrin "valtuutus" - se jääköön myöhemmäksi - vaan esittelen termit lyhyesti tulevaa virkateologista pohdintaa varten.
Potestas consecrationis. Konsekraatiovoima. Valta, voima ja kyky toimittaa konsekraatio eli - hieman epäselvästi sanottuna - muuttaa leipä ja viini Kristuksen ruumiiksi ja vereksi.
Potestas docendi. Valta, voima ja kyky opettaa, erityisesti evankeliumia. Sisältää myös sen, että opetettavat "alistuvat" opetukseen ainakin jossain määrin - tietenkin reseptio kuuluu tähän aina sisältäen kuullun kritisoimisen uskontajun perusteella.
Potestas ordinis. Valta, voima ja kyky vihkiä uusia diakoneja, pappeja ja piispoja Kristuksen kirkkoon. Voidaan käyttää myös siitä voimasta, jonka ordinaatio välittää.
Potestas iurisdictionis. Valta, voima ja kyky hallita ja ohjata kirkkoa sisältäen sen, että kirkon jäsenet ovat velvoitettuja seuraamaan päätöksiä.
Sitten hieman lisää termejä, jotta pää menisi varmasti sekaisin.
Potestas ecclesiasticae. Kirkollinen valta.
Potestas gladii. "Miekan valta", eli maallisen esivallan valta.
Potestas clavium. "Avainten valta", valta päästää synneistä ja pidättää anteeksianto.
Osin päällekkäisiä termejä aikaisemmin mainittujen kanssa:
Potestas magisterii. Sama kuin opetusvalta.
Potestas ministerii. Valta jakaa sakramentteja.
Potestas regimis. Sama kuin jurisdiktiovalta.
Potestas ordinaria. Ordinariuksen t. hierarkin valta, eli siis valta, joka henkilöllä on normaalisti, eikä ihmisiltä delegoitua valtaa. (Tässä Kristukselta delegoitua valtaa ei huomioida.)
Varmasti voisi vieläkin puhua monista muista valloista ja voimista, mutta jätettäköön nyt toistaiseksi. Käsittelen myöhemmin sitä, mille viralle kukin potestas kuuluu.
lauantai 7. marraskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti