Pyhien kirjoitusten kaanon: Uusi testamentti

Kirjoitin aikaisemmin alustusta pyhien kirjoitusten kaanonia käsittelevässä sarjassa ja käsittelin Vanhaa testamenttia. Nyt käsittelen Uutta testamenttia, joka on selkeästi kirkon aikakaudella syntynyt, kirkon kirjoittama ja kirkon vastaanottama kokoelma teoksia. Sen eri teosten kanonisuuden suhteen käytiin ensimmäisillä kristillisillä vuosisadoilla
"vääntöä".

Tämän väännön seurauksena puhutaan antilegoumena ja homolegoumena. En puutu nyt Uuden testamentin yksittäisten kirjoitusten kirjoittaja-kysymykseen saatika välittömään reseptioon, se on oma kysymyksensä. Kuitenkin joukko kirjoituksia oli saanut tärkeän aseman kirkossa. Näistä oli kohtalaisen hyvä konsensus. Niitä kirjoituksia, jotka kaikki paikalliskirkot poikkeuksetta hyväksyivät, nimitetään homologoumena-kirjoituksiksi. Vastaavasti antilegoumena t. antilegomena-kirjoituksia olivat ne, joista kiisteltiin - nimittäin kirje Filemonille, Heprealaiskirje, Johanneksen kirjeet, 2. Pietarin kirje, Juudaksen kirje ja Johanneksen ilmestys. Muistettakoon, että esimerkiksi ortodoksinen kirkko ei tänäkään päivänä lue kirkossa Johanneksen ilmestystä sen yksityisnäky-luonteen vuoksi. Tästä myöhemmin.

Kanonisaatiota ei koskaan tehty ekumeenisesti, valitettavasti. Sanon valitettavasti, koska tämä johti myöhemmin ongelmiin. Kuitenkin kirkolliskokoukset, piispojen paikallissynodit siis, ottivat kantaa kysymykseen. Laodikeassa (363) kaanonissa opetettiin olevan kaikki paitsi Johanneksen ilmestys; Karthagossa (397) se otettiin mukaan; Hippossa (419) Karthagon kaanon vahvistettiin. Ekumeenisen kirkolliskokouksen vahvistusta kaanon ei saanut ennen Trentoa, mikä oli luterilaisten osalta liian myöhään.

On puhuttu paljon nk. Uuden testamentin apokryfikirjoista. Sanon tämän suoraan: Uudessa testamentissa ei ole apokryfikirjoja samalla tavoin kuin Vanhassa testamentissa! Vanhan testamentin kohdalla voidaan puhua deuterokanonisista teoksista tai apokryfikirjoista, mutta tätä jakoa ei voida sellaisenaan siirtää Uuteen testamenttiin, johon kuuluu jako homo- ja antilegomenaan! Uuden testamentin apokryfikirjoina puhutaan sellaisista teoksista, jotka ovat aina kuuluneet Uuden testamentin ulkopuolelle. Verrattuna Vanhan testamentin apokryfikirjoihin niiden asema on täysin toinen: ne eivät ole koskaan kuuluneetkaan, eivätkä kuulu, pyhien kirjoitusten kaanoniin!

Katolisessa teologiassa termi apokryfiset kirjat t. apokryfikirjat kuuluu aina Raamatun kaanonin ulkopuolisille kirjoille, eikä sitä siis käytetä deuterokanonisista kirjoista. Suosittelen itse kutakin siirtymään tämän käsitteistön käyttöön. Jos käytetään termiä "apokryfiset" (salattu, kätketty, t.s. ei luettu jumalanpalveluksessa) Vanhan testamentin kirjoituksista, jotka kuitenkin esiintyvät tulevissa nk. aporaamatuissa, sekaantuu tavallisen ihmisen mieli; hehän alkavat luulla, että nämä Uuden testamentin apokryfikirjat ovat jumalallisen innoituksen vallassa kirjoitettuja. Pois se!

Listaa Uuden testamentin apokryfisistä kirjoista voit lukea vaikka Wikipediasta.