Seppo A. Teinosen kirje Pappisliitolle

Suomen Kirkon Pappisliitolle

Kuten Kunnianarvoisat Veljet jo tiennevät, olen palauttanut pappeuskirjani tuomiokapituliin ja siirtynyt pyhään katoliseen Kirkkoon. Tämä ei ole minkäänlainen protesti Korkea-arvoista Pappisliittoa eikä sen eteviä johtajia vastaan, mutta siitä seuraa tiettyjä organisatorisia ja teologisia ongelmia. Jälkimmäisistä viittaan lyhyesti seuraaviin.

Jos joku saa kasteen Suomen ev.-lut. kirkossa, eroaa siitä ja ryhtyy vaikkapa muslimiksi, mutta palaa takaisin, häntä ei kasteta uudelleen. Tämä johtuu siitä, että kaste on sakramentti, joka on kertakaikkinen. Sitä tarkoittaa puhe 'lähtemättömästä merkistä' (character indelebilis). Vaikka joku siis eroaisikin kirkosta, hän ei kastettuna pääse siitä milloinkaan irti; hän on yhä kastettu, yhtä kaikki kirkon jäsen, ja hän eroaa ratkaisevasti pakanoista.

Sama koskee mutatis mutandis pappeutta. Kristikunnan perinteisen opin mukaan ordinaatio on sakramentti - siihen viittaa myös Apologia - jossa saadaan pappeus ja character indelebilis. Jos joku saa ordinaation, eroaa pappisvirasta ja siirtyy buddhalaisuuteen mutta palaa takaisin, häntä ei vihitä uudelleen, sillä pappeus on säilynyt; siitä ei päästä irti.

Eri asia on, jos yhteisöllä ole aitoa pappeutta, vaan enemmän tai vähemmän tilapäinen pastorin tai saarnamiehen toimi, johon asianomainen otetaan suorittamaan tiettyjä funktioita niin kuin virkamies tai toimihenkilö. Sellaisella ei ole aitoa, pysyvää pappeutta eikä lähtemätöntä merkkinä, vaan tehtävästä luovuttuaan hän on tavallinen maallikko.

Rohkenen tiedustella, kumpi on Korkea-arvoisan Pappisliiton kanta. Asialla on suuri ekumeeninenkin merkitys. Onko Suomen ev. lut. kirkossa sakramentaalista pappeutta vai onko sillä vain funktionaalisesti käsitettyjä hengellisiä virkamiehiä? Jos edellinen pitää paikkansa, allekirjoittanut on tulkintanne mukaan yhä pappi, jos taas kanta on jälkimmäinen, olen maallikko. Minua huvittaisi tavattomasti tietää, mikä olen.

Ja edelleen: jos asiat ovat edellisellä kannalla, voinen olla yhä Korkea-arvoisan Pappisliiton jäsenenä, kun taas jälkimmäisessä tapauksessa se on mahdotonta. Edellisen mukaan liittonne on Pappisliitto, jälkimmäisessä tapauksessa toimihenkilöyhdistys.

Pyydän, etteivät Kunnianarvoisat Veljet ottaisi tätä kovin vakavasti, sillä säännöissänne on varmaan pykälä, jonka avulla teologia voidaan sivuuttaa ja asia ratkaista käytännöllisesti ja tarkoituksenmukaisesti; sehän on yleinen menettely Suomen ev. lut kirkossa.

Saanen lopuksi toistaa, ettei tässä ole kysymyksessä minkäänlainen kritiikki. Korkea-arvoinen Pappisliitto on tehnyt suuremmoista työtä, ja sen jäsenkunta kestää mielestäni vertailun mihin tahansa reformaation kirkkoon.

Malagassa 18. 7. 1987
Seppo A. Teinonen
servus inutilis