Lyhyt tutkielma Jumalan kuolemisen opista

Kirjoitin foorumille tällaisen tekstin ja ajattelin jakaa sen täällä.

Lyhyt tutkielma Jumalan kuolemisen opista
Trinitaarinen dogmi sanoo, että vain Poika, Jeesus Kristus, kärsii - ja hänkin "vain" ihmisyydessään. Siis Poika Jumala kärsii kärsivällisessä ihmisyydessään, ei jumaluudessaan, joka on kärsimätön. Isä Jumala ei kärsi, eikä myöskään Henki Jumala; vain Pojalla on kärsivällinen ihmisluonto.

"Jumala kärsii" terminologian käyttäminen kolmiyhteisen jumalakäsitteen kanssa ei toimi. Tarvitaan homoousiokseen perustuva persoonallinen jumalakäsite koskemaan distinktiivisesti Poikaa. Kolmiyhteinen Jumala ei kärsi ristillä, Poika Jumala kärsii ristillä - ja hänkään ei "kärsi" siinä jumalallisessa luonnossa, joka hänet yhdistää Isään ja Henkeen ja joka on kaikille näille kolmelle yhteistä, vaan siinä inhimillisessä luonnossa, joka on kärsivällinen, ja joka on yhteinen meidän, kärsivällisten kanssa.

"Jumala kuolee - mutta ei jumalallinen luonto". Näin myös juuri tämän väännön keskeinen liturginen vaikutus, hymni Jumalan ainokainen kuolematon Poika ja Sana ilmaisee:

Jumalan ainokainen kuolematon Poika ja Sana,
joka meidän pelastuksemme tähden
olet tahtonut lihaksi tulla
pyhästä Jumalansynnyttäjästä ainaisesta Neitseestä Mariasta.
Muuttumatta ihmiseksi tullut.
Myös ristiinnaulittu ja kuolemallasi kuoleman rikki polkenut.
Yksi pyhästä Kolminaisuudesta,
ja Isän ja Pyhän Hengen kanssa kunnioitettava Kristus Jumala.
Pelasta meidät.

Tämä hymni liittyy osin kiistaan siitä, onko ns. kolmipyhäveisu "Pyhä Jumala, Pyhä Väkevä, Pyhä Kuolematon, armahda meitä" osoitettu pyhälle Kolminaisuudelle yhdessä vai Kristus Jumalalle. Nimittäin jotkut varhaisessa kirkossa ajattelivat, että se osoitetaan Pojalle, joten he liittivät siihen lopukkeen "joka olet ristiinnaulittu meidän puolestamme". Ymmärrät varmasti, että kun tällainen lopuke lisätään ja ymmärretään kolmipyhäveisu pyhälle Kolminaisuudelle osoitetuksi, tämähän tarkoittaa sitä, että pyhä Kolminaisuus olisi ristiinnaulittu, mikä on harha. Puolestaan ne, jotka olivat kolmipyhäveisua pitäneet Kristukselle osoitettuna, pitivät sitä ainoastaan inkarnaation ja ristin korostamisena, mikä on oikein. Teopaskitismi - eli oppi siitä, että Jumala voi kärsiä (jumaluudessaan) - on harha, ja muokattua kolmipyhäveisua sen trinitaariset tulkitsijat oikein pitivät teopaskitismina. Muokattu teopaskitismi, eli minkä Wigelius nosti esiin ("Jumala kuolee") hyväksyttiin katoliseksi muotoiluksi ja dogmiksi Konstantinopoli II:ssa (553) jotakuinkin muodossa "Yksi pyhästä Kolminaisuudesta kärsi/ristiinnaulittiin lihassa". Eli siis Poikaa ei ristiinnaulittu jumalallisuudessa vaan ihmisyydessä. (Andrew Louth, Denys the Areopagite, London: Continuum 1989, ss. 9-10.)

Ylläoleva hymni tuli liturgiassa laulettavaksi keisari Justinianuksen aikana (527-65), eli juuri teopaskitismiväännön aikana, ja sitä ortodoksit laulavat edelleen. Kirkko ymmärtää, että vain tällainen teopaskiittinen formulaatio on hyväksyttävissä ja se hylkää harhaoppina kaikki muut.

Luterilaiset voivat katsoa tunnustuskirjojansa, kohdasta "Todisteiden luettelo" löytyy selvitys abstraktien ja konkreettisten sanojen (jumalallinen luonto - Jumala) erosta ja myöskin siinä yhteydessä kaikki tämä kerrataan.

* * *

Tämä Pojan teopaskiittinen formulaatio rakentuu kaksiluonto-opin päälle, joka puolestaan rakentuu triniteettiopin päälle. Jos joku edeltävistä jää ymmärtämättä, on tämäkin sanoja, jotka jäävät ymmärtämättömiksi.

Kaksiluonto-opissa ajatus on se, että Poika on "samaa luontoa Isän ja Hengen kanssa iankaikkisuudesta syntyneenä ja samaa luontoa äitinsä ja meidän kanssamme Mariasta ajassa syntyneenä". Me tunnemme Pojan "kahdessa luonnossa, ihmisyydessä ja jumaluudessa", näitä luontoja "sekoittamatta, erottamatta, jakamatta ja muuttamatta". Jeesus Kristus on Isän täydellinen Poika ja sitä kautta "täysi Jumala" ja Mariasta syntyneenä olennaisilta osiltaan täysin niin kuin me ja siten "täysi ihminen". Tietenkään Jeesus ei ole täysin niin kuin me - vain olennaisilta osiltaan - sillä hänessä ei ole syntiä, koska hän ei syntiä ole tehnyt.

Triniteettiopin ajatus on puolestaan se, että Isä on Jumala ja omaa koko jumaluuden, ja että Poika syntyy Isästä (tässä kirkko puhuu syntymisestä, koska hän tuntee ajassa syntymisen; terminologia on siirretty koskemaan myös sitä, mitä emme voi käsittää) ja Henki lähtee Isästä (samoin, tässäkin on kyse terminologian siirrosta; emme varsinaisesti tiedä, mitä syntyminen ja lähteminen on, mutta koska tunnemme historiassa tapahtuneet sellaiset, puhumme näillä termeillä). Se, mikä syntyy jostain, on samaa luontoa kuin se, mistä synnytään; koska Poika syntyy Isästä, Poika on Jumala ja omaa koko jumaluuden. Toisin sanoen Poika on samaa olemusta kuin Isä. Samoin Henki on Jumala ja omaa koko jumaluuden. Pyhä Kolminaisuus, Jumaluus, on siten kokonaan sekä Isän että Pojan että Pyhän Hengen. Tässä kohden puhutaan yhdessä tanssimisesta tai toistensa läpäisemisestä, perikoreesista; kaikki kolme persoonaa ovat yhdessä yksi Jumaluus, pyhä Kolminaisuus, ja kaikki kolme persoonaa ovat kukin erikseen yksi Jumala, yksi ja ainoa. -- Kaikki kolme persoonaa ovat yhtä kunnioitettavia yhdessä jaetun jumaluuden vuoksi. Kaiken tämän me tunnustamme Nikean uskontunnustuksessa, joka on kirkon katolinen ja ekumeeninen tunnustus.

Uskomme - - Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan,
joka ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt,
Jumala Jumalasta, Valkeus Valkeudesta, [tosi Jumala tosi Jumalasta],
syntynyt, ei luotu,
joka on samaa olemusta kuin Isä - -
tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi,
meidän edestämme ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana,
kärsi kuoleman ja haudattiin - -

Uskomme Pyhään Henkeen,
Herraan ja eläväksi tekijään,
joka lähtee Isästä [ja Pojasta]
ja jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan.

* * *

Sanon vielä tuosta syntymis-ja lähtemistermeistä. Kirkko tuntee kaksi Pojan syntymää ja kaksi Hengen lähtemistä. Se Pojan syntyminen, jonka kirkko varsinaisesti tuntee on inhimillinen syntymä Mariasta. Koska kirkko ymmärtää Jeesuksen Kristuksen olevan Jumala (vrt. Tuomaan tunnustus, "minun Herrani ja minun Jumalani") ja että Jeesus Kristus on nimenomaisesti Isän Poika, se puhuu myös Pojan ikuisesta syntymästä Isästä, käyttäen sitä termiä, jonka se tämän persoonan kohdalla jo tuntee. Näin siis tunnetusta syntymisestä on johdettu tuntematon syntymä. Niinpä kirkko tunnustaa Pojan syntyvän sekä Isästä että Mariasta. Poika ei synny ikuisuudessa Mariasta.

Samoin on Hengen kohdalla. Kirkko tuntee varsinaisesti helluntaina tapahtuneen Hengen lähtemisen t. lähettämisen, jonka Kristus sanoi itse tekevänsä. Niinpä kirkko varsinaisesti tuntee Hengen lähtemisen Pojasta. Koska kirkko kuitenkin tunnistaa Hengen olevan Jumala ja tietää, ettei Hän sitä voi olla ilman yhteyttä Isään, se tunnustaa Hengen lähtevän Isästä - käyttäen samaa termiä. On siis tunnettu lähettäminen (helluntai) ja tuntematon lähteminen (ikuisuudessa). Niinpä kirkko tunnustaa Hengen lähtevän sekä Isästä että Pojasta. Henki ei lähde ikuisuudessa Pojasta.