Kristus, joulun ruoka
Emme ehkä aina muista, että yksi joulun suurimmista lahjoista on ruoka. Joulupöydässä olevat laatikot, kinkku ja kaikki muut ruokalajit ovat aina jonkun hankkimia, jonkun valmistamia, eikä ainakaan perheen ja suvun kesken ole kai tapana pyytää maksua joulupöydän ruoista.
Ruoka on kuitenkin lahjana sen tyylinen, että sen tuottama nautinto on vain hetkellinen. Ruoka yhdistää meidät yhteiseen makunautintoon, joka kestää hetken. Yksi näkökulma Kristukseen lahjana on katsoa häntä ruokana - eläinten ruokakuppiinhan hänet laitettiin, seimeen lepäämään. Siinä hän on, elämän leipä, joka murrettiin ja jaettiin kaikkialle maailmaan syötäväksi.
Tämän kielikuvan konkreettinen ilmentymä on nähtävissä ehtoollisessa: Kristus muuttaa leivän ja viinin omaksi ruumiikseen ja verekseen. Yhdessä, ohitsekiitävässä hetkessä saamme kokea hänen armonsa humahtavan meihin, mutta kun hetki on ohi, vain muisto siitä jää jäljelle. Pyhä eukaristia vaikuttaa salaisesti meissä pitkään ehtoollisen nauttimisen jälkeenkin, mutta kokemus siitä on hetkellinen.
Lelu ja käyttötavara
Lapset saavat jouluna usein leluja, aikuiset puolestaan käyttötavaroita. Lelut kestävät aikansa. Parhaimmillaan ne ovat useamman lapsen käytössä, mutta jossain vaiheessa nekin aina tulevat käyttökelvottomiksi. Ne on käytetty loppuun. Aikuisten käyttötavaroilla on puolestaan samoin. Nämä, sekä aikuisten että lasten käyttötavarat, ovat kaikki hetken elämässä. Tämä hetki on toki pidempi kuin ruoka, joka syödään, mutta kuitenkin nämäkin lahjat kiitävät ohitse.
Miten tämä vertauskuva olisi sovitettavissa Jeesukseen, joulun lapseen, joka tuli lahjaksi ihmisille? Ehkä siten, että hän oli maallisesti luonamme kolmekymmentäkolme vuotta, kunnes kansa, jolle hänet oli annettu, käytti hänet loppuun. Hän toi iloa, armoa ja totuutta, sillä hän opetti elämänsä aikana kansansa tuntemaan vanhurskauden, mutta kun hänestä oli tarpeeksi nautittu, hänet ristiinnaulittiin. Harmillista, että näin esineet kuluvat.
Aineettomia lahjoja
Kaikki aineelliset lahjat ovat sellaisia, jotka käytetään. Ruoka kestää hetken, tuottaa nautinnon ja sitten se on poissa. Esineet kestävät pitempään, mutta nekin hajoavat materian jatkuvassa kiertokulussa. Aineettomat lahjatkin ovat helposti vain hetkellisiä. Joulunvietossa inhimillisesti katsoen suurinta on ilo, onnellisuus, rauha, yhteenkuuluvuus.
Aika jättää jälkensä kaikkeen inhimilliseen. Nämä jäävät muistoihin, ja muistotkin katoavat. Mutta ne vaikuttavat myös siihen, miten me ajattelemme. Jokainen tapahtuma, jokainen hetki, muovaa meitä suuntaan ja toiseen, ja kannamme aina historiaamme mukanamme, muistamme sitä, tai emme.
Emme saa kuitenkaan jättäytyä menneisyyden vangiksi. Menneisyys ei määrittele sitä, mitä me olemme. Jumala teki ihmisen alunperin ikuiseksi, ja ajankierto, joka jatkuvasti meitä suuntaa kohti kuolemaa, on yhtäältä synnin kirous, mutta toisaalta Jumalan antama lahja. Ihmisen henki on siis vapaa, jos Jumala sen vapauttaa.
Kaksituhatta vuotta sitten hän murtautui maailmaan, yllättäen kuin varas yöllä, ja mursi synnin kahlitseman menneisyyden ja vapautti meidät uudenlaiseen tulevaisuuteen. Jumala, joka on täydellisesti ajan ulkopuolella, eikä hänessä voida puhua siitä, mitä hän olisi ennen tai jälkeen, tuli Jeesuksessa ajalliseksi. Hän otti ajankierron omakseen, ja lahjoittaa nyt ajankierrossa meille iankaikkisia lahjoja.
Jeesuksen suuri lahja meille onkin, että, sen jälkeen kun hänet oli käytetty loppuun, hän osoitti meille loppumatonta hyvyyttään, ja nousi kuolleista. Hän on meidän kanssamme myös ylösnousseena, ikuinen ihminen, joka seisoo ajan virrassa. Ajalla ei ole valtaa hänen ylitseen, vaan nyt hän jakaa ajan virrassa kulkeville ikuisia lahjoja, jotka eivät lakkaa. Hän vapauttaa meidän henkemme, antaa meille väylän pois kellokoneiston vakaasta liikkeestä.
Ikuinen lahja
Tänäkin jouluna Jeesus on meille Jumalan suurin lahja. Häntä ei voida enää käyttää loppuun, vaan Jeesuksessa meille annettava armo on loppumaton. Se jaetaan kaikille, mutta se ei vähene. Yhä uudet ihmiset tulevat osallisiksi siitä, mutta se ei vähennä meidän osuuttamme.
Jeesuksella on aina lisää annettavaa, ja hän kutsuukin meitä antamaan kanssaan. Jumala toimii ihmiskäsien kautta. Jumala toimii ihmisten rakkauden, hyväntahtoisuuden kautta. Jumala ei anna aineettomia lahjoja aineettomasti, ikuisia lahjoja ikuisesti, vaan hän antaa aineettomat lahjat aineellisesti ja ikuiset lahjat ajallisesti.
Sen vuoksi Jumala kutsuu meidät. Hän kutsuu meidät kertomaan armosta. Hän kutsuu meidät välittämään armoa pienissä teoissamme. Hän kutsuu meitä olemaan kilttejä toisillemme, ja tahtomaan hyvää silloinkin, kun toinen on ahdistava, ärsyttävä tai tyhmä.
Rakkaus murtaa menneisyyden vallan. Ihmisen henki vapautuu rakkaudessa. Olkoot nämä sanat kannustukseksi kaikille rakkauden vapauttamille: käyttäkää saamaanne vapautta ja rakastakaa niitä, jotka eivät ole vielä rakkauden vapauttamia. Vapauttakaa heidät rakkaudellanne! Jumala tahtoo käyttää teitä juuri tässä työssä, vapauttamassa ihmisiä menneisyyden painolasteista rakkauden ikuiseen vapauteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti