Pohdintoja rauhasta: toinen taistelija

Toinen taistelee puolestani

Toinen näkökulma taistelun päättymiseen on se, että minä voin olla rauhassa, koska toinen taistelee minun puolestani. Toki meidän lienee syytä huomata, että olemme lähteneet muutamiin täysin turhiin taisteluihin - niistä on syytä yksinkertaisesti luopua. Mutta joitakin sotia käydään edelleen.

Yksi niistä sodista, joista olemme saaneet luopua, on sota meissä olevan synnin syyllisyyttä vastaan. Me olemme taistelukenttä, mutta emme ole taistelijoita - meissä taistelee Kristus Henkensä avulla. Siksi me saammekin luottaa Jumalaan, joka taistelee meidän puolestamme, ja voimme itse luopua turhasta taistelusta. Kristus on jopa saattanut taistelun sellaiseen päätökseen, että lopputulos on varma. Meille riittääkin se, että pysymme rauhassa ja hiljaa, kun Jumala taistelee puolestamme. "Herra sotii teidän puolestanne, olkaa te hiljaa!" (Ex. 14)

Pyhät kirjoitukset eivät ole mikään yksinkertainen kirjakokoelma. Se on täynnä tekstejä, joissa Jumala ilmaisee voimansa ja kauneutensa aina uusilla ja uusilla tavoilla. Välillä Pyhä Henki puhuukin meille rauhasta, välillä taistelusta. Kristityn elämä ei ole pelkkää rauhaa. Meillä on rauha Jumalan suuntaan, enkelten suuntaan, toisiin ihmisiin, itseemme, ja jossain määrin luontoon, kun elämme hyvän tahdon vallassa. Mutta yksi sota säilyy, jota meidän on käytävä: me nimittäin taistelemme "tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan" (Ef. 6).

Mitä tämä taistelu pahoja henkiä vastaan on? Pahojen henkien ensisijainen tapa yrittää saada meitä yhä uudestaan aloittamaan nuo muut sodat on vaikuttaa ajatteluumme, siihen mitä meidän omassa mielessämme liikkuu. Ne herättävät tunteita, ärtymystä, suuttumusta, vihaa, ahdistusta, masennusta. Ne yrittävät saada meidät ajattelemaan virheellisesti erityisesti Jumalan armosta ja rauhasta, joka meillä on Hänen kanssaan. Pahat henget yrittävät usein olla piilossa ja vain herätellä meitä luulemaan, että kaikki pahat ajatukset nousevat vain ja ainoastaan meistä itsestämme. Moni sellainen nouseekin langenneesta luonnostamme, mutta kaikki ei ole meistä. Ainut keino taistella sekä pahojen henkien pahuutta että itsessämme vielä olevaa pahuuden siementä vastaan on puolustautua pahoja ajatuksia ja houkutuksia vastaan. Kun alamme ajatella valhetta ja huomaamme sen, meidän tulee muistuttaa itseämme totuudesta. Kun puolestaan himo ja houkutus tulee lähelle, meidän on tehtävä jotain hyvää ja hyödyllistä, joka tuottaa mielihyvää. Pahoja sielunliikkeitä vastaan on annettu kaksi työkalua: työ ja rukous, joka sekin on työtä. Se, joka tekee työtä - oli se sitten maallista työtä tai Jumalalle tehtävää työtä - ja keskittyy siihen, ei ole pahojen ajatustensa vallassa.

No. Näistä asioista monet muut tietävät ja kirjoittavat paremmin kuin minä, joten en jatka tästä.

Meissä syntyy pahoja ajatuksia kolmesta eri lähteestä. Ensimmäinen on oma sydän, sillä siihen jää kasteenkin jälkeen siemen, josta pahat ajatukset voivat kasvaa. Toinen on pahat henget, jotka yrittävät saada aikaan. Kolmas on ulkoinen maailma, ärsykkeet joita toiset ihmiset aiheuttavat meissä. Näitä viimeisimpiä vastaan taistellessa täytyy muistaa Kristuksen sana: "jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan." (Matt. 5) Ei aviorikosta tee se, jota himoitaan, vaan se, joka himoitsee. Himo on sydämessä, ja se herää saatuaan aistihavainnosta ärsykkeen. Tässä auttanee, jos rukoilemme, teemme jotain työtä, pyrimme siirtämään ajatuksemme muualle, tai muulla tavoin siirrämme huomion pois ärsykkeestä. Tätä minun ymmärtääkseni Herra tarkoitti, kun hän käski hakkaamaan viekoittelevat ruumiinjäsenet irti: että emme kiinnity siihen asiaan, joka meissä synnyttää himon.

Vaikka joku siis aiheuttaisikin meissä pahoja ajatuksia, meidän taistelumme ei ole ihmisiä vastaan, vaan pahoja henkiä vastaan, jotka yrittävät joko aistiärsykkeiden tai hengellisten ärsykkeiden avulla herättää sydämessämme vaanivan synnin sytykkeen taas liekkiin. Me emme taistele ihmisiä vastaan, emme edes niitä, jotka julistavat Kristuksen sanoman vastaista harhaa, vaan pahoja henkiä vastaan. Kukaan ihminen ei ole väärässä tietentahtoen, ja jos joku hyväntahtoisesti julistaa harhaa, hän tekee sen vahingossa, virheestä; hyväntahtoisina meillä ei ole siis syytä tuomita häntä. Sen sijaan pahat henget tietävät kyllä totuuden, mutta silti puhuvat sitä vastaan. He puhuvat vääryyttä pahantahtoisuuttaan.

Tai, voihan olla, että hekin ovat väärässä vahingossa, ja Jumala pelastaa heidätkin.