Pohdintoja rauhasta: yhteistyö

Taistelun päättymisen jälkeen alkaa yhteistyö

Sen jälkeen, kun sota Jumalaa, enkeleitä, toisia ihmisiä, itseä ja luontoa vastaan on päättynyt ei vallitse pelkkä tulitauko. Rauha ei ole pelkästään taistelun loppumista. Rauha ei ole autarkkista tyyntymistä, jossa ihminen on yksin omassa rauhassaan, vailla sotaisaa kosketusta.

Kun rukoilemme "kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti", (1. Tim. 2) emme rukoile, jotta saisimme olla erossa toisista. Jos taistelu on päättynyt, mutta emme elä yhdessä entisten vihollisten kanssa, ei ole vielä rauha, vaan vasta tulitauko, epävarma tilanne. Tyyni ja rauhallinen elämä ei ole erossa olemista, vaan se on yhdessä olemista. Todellinen rauha vaatii yhdessä elämistä, jossa entinen vihamies muuttuukin tutuksi ja turvalliseksi.

Yhdessä elämisen tärkeä aspekti on yhdessä syöminen, josta puhun toiste. Nyt keskityn yhteistyöhön.

Vasta yhteistyö, entisen vihamiehen kanssa toimiminen yhteisen hyvän aikaansaamiseksi, mahdollistaa todellisen rauhan. Herra itse sanoo: "Jos valtakunta jakautuu ja taistelee itseään vastaan, se ei voi kestää, eikä myöskään perhe kestä, jos sitä repivät riidat." (Mark. 3) Valtakunnan ja perheen jakautuminen tarkoittaa, että syntyy kaksi osapuolta, jotka kumpikin etsivät omaa hyväänsä sen sijaan, että he etsisivät yhdessä - siis yhtenä yksikkönä, sanotaanhan aviokumppaneita puolisoiksi, siis yhden ja saman eri puoliksi - yhteistä hyvää. Rauha on taipumista oman hyvän etsinnässä yhteisen hyvän etsintään; yhteinen hyvä on hyvää kaikille, myös minulle.

Herra puhuu itse myös yhteistyöstä rukoilemisen suhteen: "mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni" (Matt. 18). Miksi hän liittää näin suuren lupauksen yhdessä rukoilemiseen? Ensinnäkin siksi, että siten rukoukset osapuolet luopuvat oman suljetun hyvänsä etsimisestä ja etsivät yhteistä, molempia hyödyttävää hyvää. Toiseksi siksi, että näin he suuntautuvat juuri hengellisessä asiassa pois itsestään ja kohti toista, hyvän tahdon hengessä. Ihminen avautuu kuin kukka. Hengellinen yhteistyö on jumalanpalvelusta, jossa me teemme Jumalalle jotain ja Jumala tekee meille jotain.

Paavali kirjoittaa: "Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys." (Ef. 4) Mikä on rauhan side? Eikö rauhan side ole se keskinäinen, yhteinen ja jaettu hyvä, mikä rauhassa vallitsevasta yhteistyöstä syntyy? Kun teemme yhteistyötä, saamme aikaan enemmän kuin jos olisimme yksin. Jos rauha särkyy, myös yhteistyö päättyy, ja se suurempi hyvä, jota yhdessä olisimme saaneet aikaan.

Työn ja rauhan välisestä suhteesta puhuu Apostoli, kun hän kirjoittaa: "Pitäkää kunnia-asiananne, että elätte rauhallisesti, hoidatte omat asianne ja ansaitsette toimeentulonne kättenne työllä, niin kuin olemme käskeneet." (1. Tess. 4) Rauhallisesti elämiseen kuuluu siis työnteko. Kun Paavali tässä kirjoittaa omien asioiden hoitamista, hän ei kritisoi yhteistyötä, vaan toisten ihmisten omaisuudessa kiinni riippumista. "Kukaan ei saa pyrkiä hyötymään veljensä kustannuksella. Herra rankaisee kaikesta sellaisesta, niin kuin olemme teille sanoneet ja teroittaneet mieleenne." (1. Tess. 4) Kristillinen rauha ei kutsu meitä elämään hyötymentaliteetilla, jossa etsimme muista uskovaisista itsellemme hyötyä. Meitä ei ole tarkoitettu pyrkimään käyttämään toisia omaksi hyödyksemme, vaan rakastamaan toisiamme. Paavali sanookin veljesrakkaudesta, "Jumala itse on opettanut teidät rakastamaan toinen toistanne"; se on vain hyvästä, kun yksi jakaa sen hyvän, mitä hän on saanut niille, joilla ei ole. On kuitenkin eri asia ottaa vastaan toisten lahjat yhteiseksi hyväksi kuin jatkuvasti kärkkyä, josko se seurakunnan rikas pariskunta nyt antaisi vähän almuja köyhille opiskelijoillekin.

Yhteistyön, rauhan ja kaiken taustalla on oikeudenmukaisuus. Se, ettei keneltäkään oteta pois hänen omaansa, ja että kaikki saavat sen, mikä heille kuuluu. Oikeudenmukaisuus yhdessä rakkauden kanssa synnyttää rauhan.

Rauha ei sulje pois lahjojen yhteiseksi tekemistä, mutta se sulkee pois toisista hyötymisen. Ja rauha vaatii, että taistelun päätyttyä emme jää eroon vihamiehistämme, vaan elämme ja olemme heidän kanssaan ja teemme yhteistyötä. Yhteistyön perustana on oikeudenmukaisuus; onhan kirjoitettu, "oikeudenmukaisuuden hedelmänä on oleva rauha". (Jes. 32:17)