Pohdintoja rauhasta: ykseys

Kristuksen ruumiin rauha

Apostoli kirjoittaa myös siitä rauhasta, jonka Kristus tuli tekemään juutalaisten ja pakanoiden välillä. "Kristus on meidän rauhamme. Hän on tehnyt nämä kaksi ihmisryhmää yhdeksi ja kuolemallaan hajottanut niitä erottaneen vihollisuuden muurin. Hän on kumonnut lain käskyineen ja säädöksineen, jotta hän omassa itsessään loisi nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, ja näin hän on tehnyt rauhan." (Ef. 2)

Rauha ei ole vain taistelun päättymistä, vaan se on yhteistyötä entisen vihollisen kanssa. Rauha syntyy ykseydessä; ne, jotka ennen olivat kaksi ja vieläpä tukkanuottasilla, tulevat yhdeksi, ja alkavat toimia yhteisen päämäärän eteen. Kirkko tunnustaa olevansa "yksi, pyhä, katolinen ja apostolinen" (Nicaenum). Tällä kirkko tosiasiallisesti sanoo, että sen sisällä ei pitäisi olla taisteluja, vaan sen sisällä tulisi vallita rauha.

Paavali kirjoittaa, että Kristus on kumonnut lain, jotta hän itsessään loisi pakanat ja juutalaiset "yhdeksi uudeksi ihmiseksi". Tämä yksi uusi ihminen on Kristus, joka kasteen kautta ottaa yhteyteensä niin juutalaiset kuin pakanat. Kaste liittää meidät Kristuksen kuolemaan ja Kristukseen itsensä. Me olemme ikään kuin Kristuksen persoonan ja nimen suojissa. Emme lähesty enää Jumalaa omassa persoonassamme. En lähesty luoksepääsemätöntä kirkkautta Juhana, vaan lähestyn rakastavaa Isää Kristuksen kautta. Kristus on uusi ihminen, joka on tullut vanhan Aadamin tilalle. Hän tahtoo, että kaikki ihmiset liittyisivät häneen kasteen kautta, jotta kaikilla olisi hänessä rakastava Isä.

Tai siis toisin sanoen: Kristuksen kautta meillä on pääsy Kolminaisuuden sisään, siten että olemme Pojan ruumiissa ja siinä Poikana suhteessa Isään. Suhdetta Isään Isänä ei ole ilman Poikaa, vaan ilman Poikaa olemme Kolminaisuuden ulkopuolella, jossa Jumala on pelottava tuomari, luoja ja lainsäätäjä. Kristuksen kautta meillä on kuitenkin rauha Jumalan kanssa.

Paavali kirjoittaakin: "Ristillä kuollessaan hän omassa ruumiissaan sai aikaan sovinnon Jumalan ja näiden molempien välille ja teki näin lopun vihollisuudesta. Hän tuli julistamaan rauhaa teille, jotka olitte kaukana, ja rauhaa niille, jotka olivat lähellä. Hän on avannut meille molemmille pääsyn Isän luo yhden ja saman Hengen johdattamina." (Ef. 2) Huomaat, että tässä on neljä osapuolta: Kristus, Jumala, pakanat ja juutalaisuudet. Kristus on saanut aikaan sovinnon ja rauhan näiden neljän osapuolen välillä ristillä.

Miksi Kristus sai juuri ristillä kuolleessaan aikaan sovinnon? Tässä on useita näkökulmia. Risti on lunastuksen ja sovituksen paikka, ja ristin sovituksen lahja annetaan meille kasteessa. Kasteen prototyyppi on veteen upottaminen; näin meidät ikään kuin upotetaan kolme kertaa veden alle, niin kuin Kristus oli maan povessa kolmanteen päivään saakka. Meidän yllemme lausutaan Jumalan kolminainen nimi todistamaan siitä, että meidät otetaan ikään kuin Kolminaisuuden sisään, kun meidät liitetään Pojan kuolemaan. Kaste liittää meidät siis Kristuksen ruumiiseen, ja koska se liittää, kyse on yhdeksi tekemisestä. Kasteen kautta syntyy ykseys ja rauha. "Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät." (Ef. 2)

Paavali kirjoittaa toisaalla tästä suuresta ykseydestä, johon meidät on kutsuttu. Se näkyy kaikkialla. Pyhässä eukaristiassa, joka on Kristuksen ristinuhrin lahjoja jakava ja sen läsnäolevaksi tekevä muisto "leipä on yksi, ja niin mekin olemme yksi ruumis, vaikka meitä on monta, sillä tulemme kaikki osallisiksi tuosta yhdestä leivästä." (1. Kor. 10) "Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä". (1. Kor. 12)

Meidät on siis ristin ja kasteen ja Hengen kautta tehty yhdeksi uudeksi ihmiseksi Kristuksessa. Apostoli Paavali sanookin: "Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys. On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi. Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! Yksi on Jumala, kaikkien Isä!" (Ef. 4) Näin jos kerran kirkko on yksi, meidän tulee pyrkiä jatkuvasti rauhaan, taisteluiden päättymiseen ja yhteistyöhön ja rakkauteen. Rauhan sitein eli yhteistyön tuomalla yhteisellä hyvällä voidaan säilyttää ykseys. Erimielisyydet, jotka estävät tekemästä yhdessä sovituksen työtä, johtavat myös kirkon ykseyden murentumiseen.

Mitä keinoja voisi olla kirkon ykseyden säilyttämiseen - ja ehkä sen uudelleen syntymiseen? Paavali puhuu nöyryydestä, lempeydestä ja kärsivällisyydestä. Toisaalla hän muistuttaa, että meidän tulee olla myös kiitollisia. Kirkon ykseys ei ole meidän tekojemme tuote, vaan Jumalan lahja silloinkin, kun hän toimii meidän käsiemme kautta. "Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu. Olkaa myös kiitollisia. Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja." (Kol. 3) Jumalan sana on armon, rauhan ja laupeuden luoja.