Rauha on taistelun päättymistä. Lopetamme taistelun Jumalaa, enkeleitä, toisia ihmisiä, itseämme ja luontoa vastaan.
Rauha on oikeudenmukaisuuden johtamaa yhteistyötä. Taistelun sijasta alamme tehdä yhteistyötä ja etsiä oman hyvämme sijaan yhteistä hyvää rakkauden avulla. Jaettu hyvä on suurempaa kuin omien hyvyyksien summa.
Kaikki taistelut eivät pääty; emme kuitenkaan taistele enää ihmisiä vaan pahoja henkiä vastaan. Sota syntiä vastaan on jo päättynyt, mutta silti me taistelemme itsessämme esiin nousevia pahoja ajatuksia vastaan.
Kuinka rauha syntyy? Rauha syntyy hyvästä tahdosta. Kun tahdomme hyvää ja näemme muiden tahtovan hyvää, syntyy hyvän kierre; meidän ei tarvitse enää tahtoa pahaa, kun hyvään vastataan hyvällä.
Hyväntahtoisuus syntyy, kun tunnistamme Kristuksen lähimmäisessä. Tunnistamme hänessä kärsivän Kristuksen ja huomaamme, että käymme läpi samoja ahdistuksia. Toisaalta tunnistamme hänessä myös Kristuksen pyhyyden ja ehtymättömän ihmisarvon, joka kutsuu tahtomaan hyvää.
Mutta entä jos hyväntahtoisuus ei olekaan molemminpuolista? Silloin rauha tarvitsee rohkeutta, rohkeutta olla hyväntahtoinen pelkän toivon varassa, että toinen vastaa hyvään hyvällä.
Kristuksen rauha on yhtäältä se rauha, joka hänellä oli suhteessa kaikkiin. Kristuksen rauhan pohtiminen kutsuu meitä ottamaan Kristuksesta esimerkkiä, kuinka eletään rauhassa - ilman taistelua ja yhteistyössä - Jumalan, enkelten,
Toisaalta Kristuksen rauha on hän itse; Kristus antaa itsensä rauhan lahjaksi meille. Kristus luo antamallaan rauhalla meidät yhdeksi ruumiiksi. Hän teki "kirkosta ihmiskunnan ykseyden ja jumalayhteyden sakramentin" (KKK 2305).
Meidän tulee kuitenkin muistaa, että rauha on Jumalan lahja. Sodan ja taisteluiden, puutteiden ja tarpeiden keskellä meille on varattu pieni pyhän huolettomuuden paikka: "Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa." (Fil. 4)
Paavali jatkaa: "Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen. Tehkää sitä, mitä olette minulta oppineet ja vastaanottaneet, mitä olette minulta kuulleet ja minusta nähneet. Silloin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne." (Fil. 4)
Rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, joka on suurempi kuin mikään maallinen rauha, on se rauha, joka meillä on rauhan Jumalalta. Koska rauha on lahja, me rukoilemme sitä Jumalalta. Siksi tämä rauhan viikko päättyy tässä blogissa rukoukseen.
Rukous rauhan puolesta
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.
Ant. Ole tervehditty, Jerusalem, olkoon sinulla rauha.
Ps. 122 Ilo valtasi minut, kun kuulin sanan: *
Me lähdemme Herran huoneeseen!
Nyt seisomme porteillasi, Jerusalem. *tänne kansamme kokoontuu, *
Jerusalem, olet kaupunkimme,
tänne valtavat heimomme, Herran heimot,
täällä, niin kuin on säädetty, Israel kiittää Herran nimeä. *Ole tervehditty, Jerusalem! *
Täällä jaetaan oikeutta Daavidin suvun istuimilla.
Olkoon rauha sinulla ja ystävilläsi.
Vallitkoon rauha muureillasi *Veljieni ja ystävieni tähden *
ja hyvinvointi linnoissasi.
toivotan sinulle rauhaa.
Herran, Jumalamme, huoneen tähden *Kunnia Isälle ja Pojalle,
rukoilen sinulle menestystä.
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *Ant. Ole tervehditty, Jerusalem, olkoon sinulla rauha.
ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
Rukoilkaamme.
Armon, rauhan ja laupeuden Jumala,
joka olet tehnyt Poikasi ruumiissa meidät yhdeksi:
opeta meidät näkemään Kristus lähimmäisissä,
jotta rohkeasti rakkaudessa lopettaisimme taistelut ja pyrkisimme yhteiseen hyvään;
saman Poikasi, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.
Aamen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti