Pohdintoja paastosta: Ekopaaston ja kristillisen paaston ero

Ajattelin näin paastonajan saapuessa kirjoittaa pienen tekstisarjan paastosta. Tekstit ilmestyvät parin päivän välein blogiini!

* * *

Olen kritisoinut vuosittain Ekopaasto-kampanjaa ja todennut usein, että se ei ole kristillinen paasto. Tällä en tietenkään tarkoita sitä, että olisi epäkristillistä paastota. On kuitenkin syytä muistaa, että vaikka evl. kirkko on Ekopaasto-kampanjassa mukana, Ekopaasto ei ole sama asia kuin kirkossa vietettävä paastonaika. Kampanjan aika ja paastonaika toki osuvat yhteen, mutta siitäkin huolimatta nämä ovat eri asioita.

On myös huomioitava, että paasto ja paastonaika ovat eri asioita. Paastonaika, latinaksi quadragesima, on 40 arkipäivän (ja kuuden sunnuntain) aika kirkkovuodessa ennen pääsiäistä. Paasto, latinaksi ieiunium, sen sijaan tarkoittaa osittaista ruoasta pidättäytymistä. Lännessä on vakiintunut tapa, että paasto tarkoittaa vain yhden aterian (ja kahden välipalan) syömistä. Paasto ei siis tarkoita sitä, että jätettäisiin kokonaan syömättä! Vielä kolmas eri asia on lihasta pidättäytyminen eli abstinenssi. 

Kun nyt kerran kirkossa koittaa paastonaika, niin alkaako kirkossa paasto? Kyllä ja ei. Kirkossa tunnistetaan edelleen paaston ja paastonajan välinen yhteys, mutta kirkko ei pidä paastoa normaalina asiana. Evankeliumikirjassa mainitaan paastoon liittyviä tavoitteita: katumus, Jumalan pyhyyden tutkistelu, vastuulliseen elämäntapaan kasvaminen. Lisäksi mainitaan: "Ruokatottumusten ja muiden elämäntapojen yksinkertaistaminen voi olla avuksi päästoon liittyvässä hengellisessä kilvoituksessa." (Evankeliumikirja: Paastonaika)

Monet uskovat toki yhdistävät paastonajan ja paaston toisiinsa ja viettävät paastonajalla paastoa. Evl. kirkko ei kuitenkaan vaadi keneltäkään paastoa - toisin kuin katolinen kirkko, jossa piispa antaa paastokäskyn. Tämä "juridinen läntinen katolisuus" ei kuitenkaan aseta kovin suuria vaatimuksia: paastonajalla paastopäiviä on kaksi, tuhkakeskiviikko ja pitkäperjantai, ja perjantaisin on niin sanottu katumusvelvollisuus, jonka voi täyttää esimerkiksi abstinenssilla tai jollain muulla tavalla.

Koska (evl.) kirkko ei vaadi keneltäkään paastoa, eikä myöskään paastoa yleisesti opeta, tällöin ei voida väittää, että kirkko paastoaisi. Kirkko viettää kyllä paastonaikaa, mutta ei paaston aikaa. Yksittäiset uskovat voivat paastota, myös ekopaastota, mutta kyse ei ole yhteisöllisestä toimesta, vaan yksityisestä hartaudenharjoituksesta. Kirkolla on toki materiaalia siitä, mitä paasto on, tosin lähinnä sen tavoitteiden näkökulmasta.

Kun nyt sanon, että ekopaasto ei ole kristillinen paasto, tarkoitukseni on yksinkertaisesti muistuttaa siitä, että ekopaasto on eri asia kuin se paasto, josta kirkko puhuu, mutta jota se ei yhteisesti vietä. Tästä huolimatta mikään ei estä kristittyä viettämästä ekopaastoa. (Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että ekohenkisyyden pitäisi olla jatkuvaa, eikä paastonajan "itsekuritukseen" ulkoistettua toimintaa, mihin ekopaaston kampanjaluonne hieman viittaa.)