"Pelasta maailma ekopaastoten." Kampanja ilmaisee lähtökohtaisen tavoitteensa olevan maailman pelastaminen. Periaatteessa tämä ei ole kovinkaan kaukana kristillisestä tavoitteesta, joskin lause ymmärretään aika eri tavalla. Kristillinen "maailman pelastaminen" lähtee liikkeelle sielujen pelastamisesta uskon avulla, ja rakentaa maailmaa koskevan toivonsa Kristuksen eskatologisesti esille murtautuvan Jumalan valtakunnan kautta. Maailma pelastuu vasta, kun Kristus palaa pyhien ja enkeleiden kanssa. Sitä ennen se on jatkuvassa kuolemantaudissa. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö kristittyjen tulisi olla maailman suhteenkin oikeamielisiä. Emme voi pitää luontoa vain hedonistisena itsemme toteuttamisen tyhjänä tauluna, jota voidaan turmella, käyttää, tuhota mielin määrin. Kristinusko ei kuitenkaan rakennu luonnon pelastamiselle samalla tavoin kuin se tähtää sielujen pelastumiseen.
"Kevennä, hiljennä ja hiljenny." Tämä kohta ilmeisesti tarkoittaa sitä, mitä ekopaasto merkitsee. Ekopaasto on elämän keventämistä, hiljentämisen ja hiljentymistä. "Etsi tapoja muuttaa elämääsi niin, että olet mukana hillitsemässä ilmastonmuutosta." Tavoitteena on siis ilmastonmuutoksen hillitseminen. Luonto yritetään säilyttää ihmisen vallassa, niin että ihminen ei lajina kuolisi, vaan säilyisi.
Perusteluita tällaiselle paastolle esitetään monia. "Liha tuhlaa luonnonvaroja", jotka ilmeisesti voisi käyttää paremminkin. Luonnonvarojen tuhlaamisen lisäksi "lihansyönti on myös riski terveydelle", ja kasvissyönti on paljon parempi vaihtoehto. Ruoan ympäristövaikutusten vähentämiseen liittyy myös ruoasta syntyvien jätteiden vähentäminen. Kampanja suosittelee jätteiden kierrätystä. Kolmas näkökulma yllättää, mutta vain hieman: "suosi kotimaista". Vaikka kotimaisen suosimisella on joitakin ekologisia perusteita, alkaa sivustoa lukiessa kuitenkin tuntua, että siinä ei ole kyse mistään muusta kuin ilmastokampanjasta, johon on yhdistetty protektionistisia piirteitä. Onko kyse sittenkin taloudellisesta kampanjasta, jolla yritetään luoda lisää kysyntää suomalaiselle ekoruoalle? Kotimaisen luomuruoan suitsutuksen kohdalla alkaa tuntua tältä. Teknologiateollisuuden myynninedistämistäkään ei ole jätetty huomiotta: "Jääkaappi ja pakastin ovat kotona pääläl kaiken aikaa, joten niiden tehokkuuteen kannattaa satsata. Energiapihi jääkaappi säästää luontoa ja pienentää sähkölaskua."
Ekopaaston tavoitteena ei näytä olevan kulutuksen vähentäminen, vaan kulutuksen suuntaaminen kalliimpaan, mutta ekologisempaan. Tässä näkyy paitsi jotain ihmisen lähtökohtaisesta itsekkyydestä, myös teollisuusmaiden ihmisten jatkuvasta kulutushysteriasta: Osta enemmän! Tai jos et osta enemmän, osta vähemmän, mutta laadukkaampaa. Käytä rahaa! Pyöritä markkinoiden rattaita! Kuluttaminen, oikeanlainen kuluttaminen, tuo sinulle nautinnon. – Koska ei välttämättä ole aivan selvää, olen kriittinen tällaista kulutusmentaliteettia kohtaan. Yksinkertaisuuteen pyrkiminen ei synny kuluttamisesta. Kuluttaminen, edes ympäristöystävällinen kuluttaminen, ei vapauta sitä mammonan vallasta.
Erityisen ongelmalliseksi Ekopaaston kulutusorientaatio muodostuu köyhille. Kuinka köyhä voi ekopaastota? Ei voi. Voi olla, että juuri tällä rikkaan länsimaisen ihmisen näkökulmalla vieraannuttaa köyhemmät ihmiset paastosta ja sen tavoitteista.
Eniten yllätyn kuitenkin siitä, että uskonnollinen näkökulmakin löytyy. Yksi kuudesta pääotsikosta on nimittäin "Luterilainen paastoperinne". Osiossa puhutaan paastosta valmistusaikana juhlaa varten. Ennen arki oli täynnä puutetta, ja juhlaa varten piti säästää pitemmän aikaa. Paaston ajat olivat tällaisia säästämisen hetkiä, joilla valmistauduttiin juhlaan. Osiossa on mukana myös yllättävän hengellisiä näkökulmia:
Paaston avulla ihminen tavoittelee mielenmuutosta ja keskittyy olennaiseen. Osallistuminen paastoon on aina vapaaehtoista. Paastonaikana elämä yksinkertaistuu: syödään eri lailla, hidastetaan vauhtia ja hiljennytään. Samalla annetaan tilaa hengellisyydelle. Aineellisesta hyvästä ja nautinnoista – esimerkiksi ruuasta, juomasta tai muusta kuluttamisesta – karsimisen toivotaan kasvattavan kykyä keskittyä olennaiseen, kuulla sydämen ääntä ja Kristusta. – –
Kristillinen paasto muistuttaa siitä, kuinka Jeesus valmistautui jumalalliseen tehtäväänsä rukoilemalla ja paastoamalla ruuasta. ”Hengen johdattamana hän kulki autiomaassa neljäkymmentä päivää ja Paholainen kiusasi häntä. Hän ei syönyt noina päivinä mitään, ja kun tämä aika oli kulunut, hänen tuli nälkä.” (Joh. 4:1-2)
Minun on myönnettävä, että tässä tulee esiin useita niitä kohtia, joita olen aiempien "eksegeesien" perusteella pitänyt kristillisen paaston määräävinä piirteinä: mielenmuutoksen tavoittelu, aineellisen hyvän karsiminen ja Kristukseen keskittyminen, Kristuksen esimerkki. Kaikki piirteet eivät tietenkään ilmene, mutta yksittäisen kampanjan ei voinekaan olettaa sisältävän kaikkia teologisia piirteitä. Yllätyn todella siitä, kuinka vahva asema Kristukselle tässä on annettu. Minusta kirkon keskeisiä tehtäviä ovat yhtäältä saarnata sanomaa Kristuksesta, hänen teoistaan ja hänen opetuksistaan kaikille, jotta he uskoisivat hänen nousseen kuolleista ja tuovan meille kaikille pelastuksen, ja toisaalta olla pelastusta odottavien yhteisö, joiden keskellä Kristus on Hengessään näkymättömästi läsnä. (Tässä olen jakanut tehtävät tavoittavan ja kokoavan työn jaottelun mukaisesti.)
Lopussa on vielä "pastori Jaakko Heinimäen ajatuksia Ekopaastosta", jossa Heinimäki kommentoi itse kampanjaa. On vähän epäselvää, onko kommentteja pidettävä itse kampanjan osana vai ei. Heinimäki huomauttaa: "Ekopaasto ei ole pöllömpi idea, olkoonkin että sen nimi on ihan kummallinen. Juutalais-kristillisessä perinteessä paastossa on aina ollut vahva yhteiskunnallinen klangi, oikeudenmukaisuuden puolesta taistelemisen vire. Nälän sietäminen opettaa muistamaan niitä, jotka elävät puutteessa. – – Meidän on opittava tasaamaan paitsi rikkaus ja hyvinvointi, myös maailman köyhyys ja kurjuus. Meidän on opittava, että tällä planeetalla ei asu muita kuin meitä." Heinimäki kehittää nimen tällaiselle paastolle, joka huomioi myös toiset ihmiset. Se on egopaasto, omasta itsekkyydestä paastoamista.
* * *
Ekopaasto-kampanjassa on kyse on ilmastokampanjasta, joka on yhdistetty temaattisesti paastonaikaan. Jos vertaamme kristillisen paastonajan ja paaston tavoitteita kampanjan tavoitteisiin, voidaan nähdä useita yhtäläisyyksiä. Vastuullisuus luomakunnasta on korostunein tavoite, mutta sen lisäksi kampanjassa muistetaan myös paaston Kristukseen orientoitunut piirre - niin yllättävältä kuin se tuntuukin. Alkaa jopa näyttää siltä, että kirkko levittää desantin tavoin sanomaansa kätkettynä. Ilmastonmuutoksen hidastamisen lisäksi ekopaastoilija kuuleekin Kristuksesta - tai ainakin jos jaksaa selata sivua viimeiseen osioon saakka. Uskonnollinen sisältö on viimeisenä, melkein ikään kuin anteeksipyyntönä - mutta silti se on siellä!
Kampanja siis jakaa useita piirteitä kristillisen paaston kanssa. Mutta onko siinä sellaisia piirteitä, jotka ovat kristillisen paaston vastaisia? Ainakin aiemmin kritisoimani kulutusnäkökulma on ainakin kyseenalainen. Kaikista kyseenalaisin puoli on kuitenkin kampanjaan liittyvä kilpailu. "Jaa kuva omasta Ekopaasto-lupauksestasi Facebookin 7 viikkoa, 7 lupausta -tapahtumassa, Instagramissa tai Twitterissä tunnuksella #paastolupaus." Kilpailuun liittyvät kuvat ja hashtagit identifioituvat Ekopaastoon, ja ilmoittavat kaikille muille, että niiden käyttäjä ekopaastoaa. Ekopaasto-kampanja on niin vahvasti aikamme yleisen moraalisuuden mukainen, jotain mitä hyvät ihmiset tekevät, että kovaääninen osallistuminen siihen muistuttaa enemmänkin tekopyhyyttä. Jeesus sanoo: "Kun paastoatte, älkää olko synkän näköisiä niin kuin tekopyhät. He muuttavat muotonsa surkeaksi, jotta kaikki varmasti huomaisivat heidän paastoavan. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet." (Matt. 6:16)
Muutettavat muuttaen voisin siis sanoa: "kun paastoatte, älkää laittako siitä viestejä facebookkiin, instagrammin ja muualle sosiaaliseen mediaan kuin tekopyhät. He kertovat paastostaan kaikille, jotta kaikki varmasti huomaisivat heidän paastoavan."
* * *
Minun täytyy tunnustaa, että alkuperäinen tavoitteeni oli sivuston tekstejä analysoimalla osoittaa, että siellä on epäkristillistä sisältöä. Mutta siihen en kyennyt, vaikka muutamia kysymyksiä kyllä esiin nousikin. Lopullinen arvioni Ekopaastosta on siten lopulta ainakin hieman positiivisen puolella. Sitä ei voida pitää kristillisen paaston vastaisena, siis epäkristillisenä paastona. Tämä ei vielä tarkoita sitä, että se olisi sama asia kuin kristillinen paasto, sen verran piirteitä nimittäin jää puuttumaan.
Kristitty voi siis viettää ekopaastoa turvallisin mielin. Jos hänen oma kirkkonsa antaa erilliset ohjeet paastoamisesta, niitä tulee noudattaa. Ekopaastossa on kuitenkin kyse yksityisestä hartaudenharjoituksesta. Luterilaisilla sen sijaan tällaisia ohjeita ei ole, joten uskovat ovat vapaita noudattamaan tai olemaan noudattamatta niitä tapoja, joita haluavat. Ja eri vaihtehtojen joukossa myös Ekopaasto on mahdollinen ja sallittava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti