Pohdintoja paastosta: Teemu Sipon paastokäskyt

Helsingin katolinen piispa Teemu Sippo on antanut 3. joulukuuta 2015 tätä vuotta koskevan paastokäskyn. Se julkaistiin katolinen.fi-sivustolla 9.2.2016, minkä vuoksi viittasin ensimmäisessä paastopohdinnassani vanhaan, vuoden 2015 käskyyn. Paastokäsky säilyi Helsingin hiippakunnassa käytännössä samana vuodesta 1985 vuoteen 2015 asti toistaen "Pohjoismaiden piispainkokouksen suositukset". Vuoden 2016 käsky on kuitenkin muodoltaan aivan erilainen, minkä vuoksi ajattelin, että sitä olisi hyvä käsitellä vähän tarkemmin. Tekstissä viittaan vanhaan ja uuteen käskyyn, jotka tarkoittavat siis vuoden 2015 käskyä (joka on käytännössä aivan samanlainen vuodesta 1985 vuoteen 2015) ja vuoden 2016 käskyä.

Paastokäsky on kanonisen lain paastosäädösten (can. 1249–1253) soveltamista konkreettisessa tilanteessa ja yhteisössä.

Piispa Teemu Sipon vaakuna.

VANHA KÄSKY

Vanha käsky alkaa huomiolla siitä, että se toistaa "Pohjoismaiden piispainkokouksen suositukset vuodelta 1985". Uudessa käskyssä tätä mainintaa ei enää ole, koska kyseessä ei ole suora toisto. Tämän jälkeen molemmat käskyt kertovat tuhkakeskiviikon ja pitkäperjantain sijainnin sekulaarissa kalenterissa.

Vanha käsky rakentuu neljästä kappaleesta. Ensimmäinen kappale puhuu paastosta ja abstinenssista (liharuoasta pidättäytyminen), ja toteaa näiden olevan velvoittavia tuhkakeskiviikkona ja pitkäperjantaina, paasto 18–60 vuotiaille ja abstinenssi 14 vuotta täyttäneille. Toinen kappale puhuu katumusvelvollisuudesta, joka koskee 14 vuotta täyttäneitä "perjantaisin". Muotoilu on hieman epäselvä; käskyn otsikko "paastokäsky" antaa olettaa, että kyseessä on vain paastonajan perjantaita koskeva säädös, mutta toisaalta tarkemmin määrittelemätön "perjantaisin" ja kirkon historiallinen tapa viittaavat siihen, että kyse on vuoden jokaisesta perjantaista. Toisessa kappaleessa on listattu tapoja, joilla katumusvelvollisuus täytetään, mutta käsittelen niitä vasta vähän myöhemmin.

Kolmannessa kappaleessa todetaan, että jokainen saa vapaasti valita "katumuksen harjoittamisen muodon, jota hän tavallisina perjantaina noudattaa, eikä sen tarvitse aina olla sama". (Vanha käsky, 3) Tässä kohdassa oleva muotoilu "tavallisina perjantaina" viittaa 1. kappaleessa olevaan säädökseen, jonka mukaan pitkäperjantaina uskovia velvoittaa abstinenssi (ja paasto). Toisin sanoen, toisen kappaleen mukainen perjantaita koskeva katumusvelvollisuus täytetään pitkänäperjantaina paaston ja abstinenssin kautta, muina perjantaina vapaasti valittavalla tavalla. Lisäksi "tavallisina perjantaina" vahvistaa sitä tulkintaa, että perjantain katumusvelvollisuus koskee myös paastonajan ulkopuolisia perjantaita.

Neljännessä kappaleessa muistutetaan vielä siitä, että "[v]akava aikomus katumuksen harjoittamiseen on kuitenkin velvoittava", vaikka syntiä ei olekaan se, että katumusvelvollisuuttaan ei tosiasiallisesti täytä. Toisin sanottuna, jos on aikonut jättää liharuoan syömättä, mutta ruokalassa ei olekaan mitään muuta kuin liharuokaa tai unohtaa tämän aikomuksensa, uskova ei tee syntiä. Mutta jos ei aiokaan noudattaa tätä velvollisuutta, vaikka on siitä tietoinen, uskova tekee syntiä.

UUSI KÄSKY

Uusi käsky on rakenteeltaan aivan erilainen. Se koostuu kolmesta pienestä luvusta: abstinenssi, paasto ja katumusvelvollisuus. Ensimmäisessä luvussa muistutetaan, että 14 vuotta täyttäneitä uskovia velvoittaa "tuhkakeskiviikkona, pitkänäperjantaina ja vuoden jokaisena perjantaina (jollei silloin ole juhlapyhä) abstinenssi" (Uusi käsky, 1.1). Saman luvun toisessa kappaleessa mainitaan, että abstinenssin voi korvata eri tavoilla; lista on melkein sama kuin vanhan käskyn toisessa kappaleessa oleva lista, mutta käsittelen sitä vähän myöhemmin.

Toisessa luvussa, joka on otsikoitu "Paasto", velvoitetaan uskovat paastoamaan kahtena päivänä, eli tuhkakeskiviikkona ja pitkäperjantaina. 18–60 vuodenmääritelmä ikäraja on sama kuin aiemmin. Suurena erona vanhaan käskyyn tähän kohtaan on lisätty myös paaston määritelmä: "Paasto merkitsee sitä, että nautitaan ainoastaan yksi täydellinen ateria ja muista aterioista vähän yli puolet tavallisesta." (Uusi käsky, 2) Englanninkielisessä käytännössä paasto on usein määritelty melkein samalla tavalla: "The Church defines this as one meal a day, and two smaller meals which if added together would not exceed the main meal in quantity." (Lähde: EWTN) Uuden käskyn säädös näyttää tähän verrattuna kuitenkin menevän englanninkielisen määritelmän yli. Oletan siis, että muita aterioita on kaksi; jos niillä molemmilla syödään "vähän yli puolet tavallisesta", se johtaa siihen, että päivän aikana syödään jonkin verran yli kahden normaalin aterian verran. Paastopäivinä Suomessa saa siis syödä enemmän kuin Yhdysvalloissa!

Kolmannessa luvussa selvitetään katumusvelvollisuutta. Uskovilla on velvollisuus katumuksen tekoon paastonaikana yleisesti, ja sen lisäksi vuoden jokaisena perjantaina. Toisin sanottuna, koko paastonaika on siis katumuksen aikaa. Tässä katumusvelvollisuutta on tarkennettu verrattuna vanhaan käskyyn. Katumusvelvollisuuden suhteen "kirkko kehottaa uskovia erityisellä tavalla rukoukseen, pidättäytymiseen ja lähimmäisenrakkauteen" (Uusi käsky 3.1). Konkreettisten toimintamallien suhteen kohdassa viitataan ensimmäisessä luvussa olevaan listaan. Paastokäsky painottaa tämän jälkeen, että jokainen voi itse "löytää" sopivan tavan katumukseen myös paastonajalla. Abstinenssi ei ole ainut mahdollisuus, vaan muitakin tapoja on. Erityisesti paastokäsky suosittelee, että jostain rahaa vievästä pidättäydyttäisiin ja säästynyt raha annettaisiin hiippakunnan paastouhriin "niiden hyväksi, joilta usein puuttuu kaikkein välttämättöminkin elämää varten" (Uusi käsky 3.2).

On huomionarvoista, että vanha käsky ei sisältänyt paaston määritelmää, joka puolestaan löytyy uudesta käskystä. Uusi käsky puolestaan ei sisällä huomautusta vakavasta aikomuksesta katumusvelvollisuuden täyttämiseen, mikä oli vanhassa käskyssä.

KATUMUSVELVOLLISUUS JA ABSTINENSSIN KORVAAMINEN

Sekä uusi että vanha käsky sisältävät listan eri tavoista, joilla katumusta voi harjoittaa tai abstinenssin korvata. Vanhassa käskyssä listan lähtökohtana on katumusvelvollisuus. Katumusvelvollisuus täytetään jollain listassa mainitulla tavalla. Uudessa käskyssä listaa ei anneta katumusvelvollisuuden, vaan abstinenssin yhteydessä. Velvoittava abstinenssi tuhkakeskiviikkona, pitkäperjantaina ja vuoden jokaisena perjantaina voidaan korvata jollain listalla mainitulla asialla (Uusi käsky 1.2). Tässä huomataan ero verrattuna vanhaan käskyyn; vanhan käskyn mukaan pitkäperjantain abstinenssia ei voi muuttaa joksikin toiseksi katumusteoksi, mutta uusi käsky antaa siihen mahdollisuuden.

Vanhan ja uuden käskyn listat ovat hieman poikkeavia. Vanhassa käskyssä lista alkaa abstinenssilla, kun taas uudessa käskyssä abstinenssi on korotettu listan edellä ensisijaiseksi toimintamalliksi. Lyhennellen hieman, vanhan käskyn lista sisältää seuraavat teot: (1) abstinenssi, tai muusta ruoasta pidättäytyminen; (2) nautintoaineista tai nautinnoista pidättäytyminen; (3) pidättäytyminen ruoasta pidemmän ajan ja säästyneen rahan lahjoittaminen hädänalaisille; (4) perheen rukoukseen huomion kiinnittäminen tai muu hartauden harjoittaminen; (5) hädänalaisten erityinen huomiointi. Uusi lista puolestaan sisältää seuraavat: (1) pidättäytyminen jostain muusta ruoasta tai juomasta; (2) nautintoaineista tai nautinnoista pidättäytyminen; (3) rakkaudenteot "lähimmäisten hyväksi (Caritas)"; (4) hartauden harjoittaminen; (5) perheen rukoukseen huomion kiinnittäminen.

Uuden käskyn listassa vanhan käskyn neljäs kohta on jaettu kahdeksi. (Sivuhuomiona, sakramentin palvonta on muutettu termiltään adoraatioksi.) Vanhan käskyn viides kohta, erityisen huomion antaminen "niille, jotka ovat köyhiä, sairaita, vanhuksia tai yksinäisiä" (Vanha käsky 2) on uudessa käskyssä muutettu listan kolmanneksi kohdaksi, rakkaudenteoiksi lähimmäisten hyväksi. Vanhan käskyn huomio pitempiaikaisesta ruoasta pidättäytymisestä ja säästyneen rahan lahjoittamisesta – listan kolmas kohta – on siirretty listan ulkopuolelle, kolmannessa luvussa mainitun paastouhrin yhteyteen.

Uuden käskyn osalta abstinenssin korvaamisessa lista on eksklusiivinen, eli rajaa ne mahdollisuudet, joilla abstinenssi voidaan korvata. Katumusvelvollisuuden suhteen lista on sen sijaan inklusiivinen: "[e]rilaisia mahdollisuuksia katumusvelvollisuuden täyttämiseen luetellaan kohdassa 1" (Uusi käsky 3.1). Tämä muotoilu ei vielä selkeästi sano, että muitakin tapoja on. Seuraavassa kappaleen ensimmäinen lause kuitenkin selkeyttää: "Jokainen voi löytää juuri itselleen sopivan tavan tehdä parannusta ja katumusta myös paastonajalla" (Uusi käsky 3.2). Vanhassa käskyssä abstinenssi oli ehdoton, mutta katumusvelvollisuus samalla tavoin avoin, koska listan todetaan olevan ainoastaan esimerkki (Vanha käsky 1, 2). 

YHTEENVETO

Katumustekojen listojen muutokset johtuvat siitä, että listasta on siirretty sen ulkopuolelle asioita, minkä vuoksi listalla olleet asiat on strukturoitu uudella tavalla. Listan ulkopuolelle siirtäminen tarkoittaa myös sitä, että ne nostetaan aivan eri tavalla esille. Näin siis esimerkiksi abstinenssi on itsessään ensisijainen, ja velvoittava määrättyinä päivinä, mutta voidaan toissijaisesti korvata muilla asioilla. Vastaavasti rahan lahjoittamiseen (paastouhrin yhteydessä) kannustetaan vahvemmin kuin 

Käskyt ovat sisällöllisesti pääsääntöisesti samat. Tarkasti lukien voi kuitenkin huomata, että on tapahtunut yksi muutos, nimittäin pitkäperjantain abstinenssi ei ole enää ehdoton, vaan senkin voi tarvittaessa vaihtaa. Uudessa käskyssä on tarkennettu paaston määritelmää, mutta toisaalta vähennetty paastosäädöksen ja moraalisen velvoittavuuden moraaliteologista pohdintaa. Minusta tuntuu siltä, että tässä paljon puhuttu "läntinen juridinen uskonnollisuus" on lopettanut oman juridisuutensa anteeksipyytelyn. Eikä itse säädös minusta ole mitenkään erityisen raskaskaan.

On kuitenkin muistettava, että katolisen kirkon säädös ei koske niitä, jotka eivät kuulu katoliseen kirkkoon. Vaikka muotoilu sisältää maininnan, "[u]skovia velvoittaa", se ei tarkoita sitä, että myös kirkkoon kuulumattomia uskovia tämä käsky velvoittaisi. Kirkkoon kuulumaton ei voi osallistua kirkon yhteisölliseen paastoon, vaikka noudattaisi paastokäskyä kirjaimellisesti. Yhteisön ulkopuolella olevalle käskyn noudattaminen on henkilökohtaista kilvoitusta, vaikka se pyrkiikiin yhdistymään kirkon yhteisölliseen kilvoitukseen. Ei voida siis ajatella, että luterilaiset tai katolishenkisetkään luterilaiset tekisivät syntiä ollessaan noudattamatta paastokäskyä. Hyötyä tällaisesta hengellisestä harjoituksesta sen sijaan varmasti on.