Paastonajalla on useita tavoitteita, esimerkiksi:Nämä ovat siis paastonajan tavoitteita ja ilmentävät sen instrumentaalista tarkoitusta. Luettelosta voi huomata selkeästi jaon erilaisiin kohteisiin. Ensimmäinen tavoite käsittelee ihmisen suhdetta itseensä (katumus, mielenmuutos), toinen tavoite käsittelee suhdetta Jumalaan (pyhyyden ja rakkauden tunteminen) ja kolmas puolestaan ihmisen suhdetta maailmaan ja muihin ihmisiin (vastuullinen elämäntapa, suhde hädänalaisiin).
- ihminen katuu syntejään ja kiintymistään tähän maailmaan sekä haluaa palata täyttämään Jumalan tahdon
- ihminen tutkistelee Jumalan pyhyyttä ja rakkautta, joka näkyy Kristuksen kärsimyksessä ja kuolemassa
- ihminen pyrkii myös kasvamaan yhä vastuullisempaan elämäntapaan ja luopumaan omastaan hädänalaisten hyväksi. (Evankeliumikirja: Paastonaika)
Paastonajan merkityksen suhteen evankeliumikirja puolestaan jatkaa, että paastonajan "alkuosan aiheita ovat katumus, mielenmuutos ja taistelu pimeyden valtoja vastaan" ja paastonajan lopun eli ns. kärsimysajan merkitys on Kristuksen kärsimyksen tarkastelu. (emt.) Näitä voi pitää paastonajan ideaalisempina merkityksinä. Paastonajan konkreettisempi merkitys on se, mistä aiemmassa tekstissä kirjoitinkin: se on kirkkovuoden aika, joka edeltää pääsiäistä.
* * *
Entä mikä on paaston merkitys ja tarkoitus? Paastolla on konkreettinen merkitys: syömisen vähentäminen. Syömisen vähentämisestä syntyvän rahansäästön käyttämistä köyhien hyväksi voidaan pitää sekä paaston merkityksenä, että sen konkreettisena tavoitteena. Hengellisen (sanoisinko, epäkonkreettisemman) tarkoituksen ja merkityksen suhteen ollaan jo vaikeammilla vesillä. Näkisin, että paaston hengelliseen tavoitteeseen kuuluu paljon samaa, mitä edellä on sanottu paastonajan tavoitteista: pyritään eroon itsekeskeisyydestä kohti oikeaa Jumala-suhdetta ja oikeaa suhdetta toisiin ihmisiin.
Mutta mitä Raamatussa sanotaan? Ensimmäinen näkökulma on se, että paasto on tapa pyhittää, erottaa yksi aika toisesta. Se on maailmalle vieras toimintamalli - normaalitilassa ihminen syö ja juo tavallisen verran, mutta paastossa hän toimii eri tavalla ikään kuin vetäytyen maailmasta (fuga mundi). Näin ymmärrän esim. Lev. 16 ja 23 säädökset paastoista, sekä Sak. 7 sanan: "Mutta oletteko paastonneet minun kunniakseni?" Tämä erottaminen ilmenee myös ruumiskokemuksessa. Paastoaminen nimittäin totta kai myös vaikuttaa siihen, miltä minusta tuntuu, miltä oma ruumiini tällä hetkellä tuntuu. Silloin, kun tämä ruumiin riuduttaminen on tehty omasta tahdosta, eikä esimerkiksi köyhyyden tai sairauden vuoksi, se muistuttaa jatkuvasti päätöksen taustalla olevasta pyrkimyksestä erottaa jokin aika Jumalan palvelemiseen. Pelkkä omassa ruumiissani oleminen muistuttaa minua Jumalasta.
Toinen näkökulma - ja mielestäni edellistä ensisijaisempi - on se, että paasto on normaalitilasta erottautumisen kautta hätähuuto Herran puoleen, joka on luvannut pitää huolta kansastaan; kun Herra katsoo kansaansa ja näkee sen paastoavan, hän, hyvä ja laupias, säälii kansaansa ja antaa sille hyvää, vastaa sen rukouksiin ja antaa synnit anteeksi. Se liittyy erityisesti katumukseen, kuten esimerkiksi Niniven kaupungissa (Joona 3), mutta myös muuhun rukoukseen. Tästä esimerkkinä on esimerkiksi Daavidin sanat, "Kun poika oli elossa, minä paastosin ja itkin, sillä ajattelin: 'Ehkäpä Herra armahtaa minua ja lapsi saa elää.'" (2. Sam. 12), tai Esran kirjan maininta, "Niin me paastosimme ja pyysimme apua Jumalalta, ja hän kuuli meidän rukouksemme", (Esra 8). Paastoaminen saa Jumalan kuulemaan rukoukset paremmin, voisi kärjistäen sanoa. Tämä ajatus näkyy myös Uudessa testamentissa (Matt. 17:21).
Rukousten parempi kuuleminen tulee ilmi myös klassisessa, paaston tarkoitusta kuvaavassa tekstissä:
*: Huomaatte, että teen erottelun tarkoituksen ja merkityksen käsitteiden välille. Lyhyesti ja yksinkertaisesti sanottuna tarkoitus tarkoittaa jonkin asian instrumentaalista tavoitetta, kun taas merkitys viittaa asian kommunikatiiviseen sisältöön.
Entä mikä on paaston merkitys ja tarkoitus? Paastolla on konkreettinen merkitys: syömisen vähentäminen. Syömisen vähentämisestä syntyvän rahansäästön käyttämistä köyhien hyväksi voidaan pitää sekä paaston merkityksenä, että sen konkreettisena tavoitteena. Hengellisen (sanoisinko, epäkonkreettisemman) tarkoituksen ja merkityksen suhteen ollaan jo vaikeammilla vesillä. Näkisin, että paaston hengelliseen tavoitteeseen kuuluu paljon samaa, mitä edellä on sanottu paastonajan tavoitteista: pyritään eroon itsekeskeisyydestä kohti oikeaa Jumala-suhdetta ja oikeaa suhdetta toisiin ihmisiin.
Mutta mitä Raamatussa sanotaan? Ensimmäinen näkökulma on se, että paasto on tapa pyhittää, erottaa yksi aika toisesta. Se on maailmalle vieras toimintamalli - normaalitilassa ihminen syö ja juo tavallisen verran, mutta paastossa hän toimii eri tavalla ikään kuin vetäytyen maailmasta (fuga mundi). Näin ymmärrän esim. Lev. 16 ja 23 säädökset paastoista, sekä Sak. 7 sanan: "Mutta oletteko paastonneet minun kunniakseni?" Tämä erottaminen ilmenee myös ruumiskokemuksessa. Paastoaminen nimittäin totta kai myös vaikuttaa siihen, miltä minusta tuntuu, miltä oma ruumiini tällä hetkellä tuntuu. Silloin, kun tämä ruumiin riuduttaminen on tehty omasta tahdosta, eikä esimerkiksi köyhyyden tai sairauden vuoksi, se muistuttaa jatkuvasti päätöksen taustalla olevasta pyrkimyksestä erottaa jokin aika Jumalan palvelemiseen. Pelkkä omassa ruumiissani oleminen muistuttaa minua Jumalasta.
Toinen näkökulma - ja mielestäni edellistä ensisijaisempi - on se, että paasto on normaalitilasta erottautumisen kautta hätähuuto Herran puoleen, joka on luvannut pitää huolta kansastaan; kun Herra katsoo kansaansa ja näkee sen paastoavan, hän, hyvä ja laupias, säälii kansaansa ja antaa sille hyvää, vastaa sen rukouksiin ja antaa synnit anteeksi. Se liittyy erityisesti katumukseen, kuten esimerkiksi Niniven kaupungissa (Joona 3), mutta myös muuhun rukoukseen. Tästä esimerkkinä on esimerkiksi Daavidin sanat, "Kun poika oli elossa, minä paastosin ja itkin, sillä ajattelin: 'Ehkäpä Herra armahtaa minua ja lapsi saa elää.'" (2. Sam. 12), tai Esran kirjan maininta, "Niin me paastosimme ja pyysimme apua Jumalalta, ja hän kuuli meidän rukouksemme", (Esra 8). Paastoaminen saa Jumalan kuulemaan rukoukset paremmin, voisi kärjistäen sanoa. Tämä ajatus näkyy myös Uudessa testamentissa (Matt. 17:21).
Rukousten parempi kuuleminen tulee ilmi myös klassisessa, paaston tarkoitusta kuvaavassa tekstissä:
Te ette enää pidä sellaista paastoa, joka kantaa rukoukset taivaisiin. Tuollaistako paastoa minä teiltä odotan, tuollaista itsenne kurittamisen päivää? Sitäkö, että te riiputatte päätänne kuin rannan ruoko, pukeudutte säkkivaatteeseen, makaatte maan tomussa, sitäkö te kutsutte paastoksi, Herran mielen mukaiseksi päiväksi?
Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.
Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi. Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua, hän sanoo: "Tässä minä olen." (Jes. 58)
Kirjoitukset tuovat tässä esiin myös paaston merkityksen kaksi ulottuvuutta. Mitä on paasto? Kuten jo edellisessä kirjoituksessa sanoin, paasto tarkoittaa konkreettisesti sitä, että syödään vain yksi ateria päivässä. Jesajan kirjan kohta antaa hieman radikaalimman konkreettisen merkityksen: paasto on ruoasta pidättäytymisen lisäksi säkkivaatteeseen pukeutumista, tuhkan ja tomun heittämistä ylleen. Jeesus opettaa tällaista näkyvää itsensä kurittamista vastaan: "Kun paastoatte, älkää olko synkän näköisiä niin kuin tekopyhät. He muuttavat muotonsa surkeaksi, jotta kaikki varmasti huomaisivat heidän paastoavan. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä paastoat, voitele hiuksesi ja pese kasvosi. Silloin sinun paastoasi eivät näe ihmiset, vaan Isäsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut." (Matt. 6) Jesajan kirjan mukaan paasto onkin varsinaisesti hädänalaisten auttamista, ei muille näkyvää itsekuritusta.
Kolmantena näkökulmana paaston tarkoitukseen voisi nostaa esiin vielä hengellisen kehityksen. Äsken lainatussa Jesajan kirjan kohdassa oikeanlainen paasto saa nimittäin aikaan sen, että "sinun valosi puhkeaa näkyviin", ja "[v]anhurskaus itse kulkee sinun edelläsi". Minusta tässä on kyse Jumalan rakkauden kaltaisuuteen - eli Kristuksen kaltaisuuteen - kasvamisesta: toimimalla tuon rakkauden mukaan me kasvamme yhä enemmän tuon rakkauden kaltaiseksi. Rakkauden kaltaisena ihminen loistaa muille Jumalan valkeutta, heijastaa hänen rakkauttaan, josta on myös tullut hänen oma valonsa -- "sinun valosi" niin kuin tekstissä sanotaan. Tämä tarkoitus on erityisesti yhteydessä hädänalaisten auttamiseen.
Tarkastelen Uuden testamentin mainintoja paastosta seuraavassa tekstissä.
* * *
*: Huomaatte, että teen erottelun tarkoituksen ja merkityksen käsitteiden välille. Lyhyesti ja yksinkertaisesti sanottuna tarkoitus tarkoittaa jonkin asian instrumentaalista tavoitetta, kun taas merkitys viittaa asian kommunikatiiviseen sisältöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti