tiistai 24. toukokuuta 2016

Saarna: Jumalan työssä mukana

SAARNA
Kyseessä on käsikirjoitus. Itse saarnaan tehtiin lennosta lisäyksiä ja muutoksia.
Kesään siunaamisen viikkomessu, Johanneksenkirkko 23.5.2016 klo 18
Teksti: Jes. 5:1-8

Jesajan näyssä Herra istui korkealla ja ylhäisellä istuimella. Huomaan, että minua kiinnostaa tuo, mitä sanotaan Herran vaatteista. ”Hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin.” Näyttää, että Jesaja kuvaa jonkinlaista viittaa. Siis Herra on pukeutunut viittaan. Hän on piilossa viitan alla. Jumalan salaisuus on kätkeytynyt viittaan.

Jesajan näyn jälkeen on pelastushistoriassa tapahtunut yhtä sun toista. Nyt me tiedämme, mitä salaisuuden viitan alla on, sillä Jumala tuli viittansa alta kertomaan meille: siellä on Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Poika, joka itse on viitan alla, on opettanut meidät tuntemaan salaisuuden, joka oli kätkettynä maailman luomisesta asti. Poika kuitenkin paljasti sen meille. Hän tuli ihmiseksi, toteutti lunastuksen, ilmoitti Isän, lähetti Hengen. Yhdessä Henki ja Poika ilmoittavat Isän.

Jumala opettaa meitä jatkuvasti tuntemaan itseään. Voisi jopa sanoa, että luominen, lunastus, pyhitys ja kaikki Jumalan työt ovat yhtä ja samaa ilmoitustyötä. Jumala tekee työtä – samoin ihmisen, Jumalan kuvan on tehtävä työtä. Mutta ei eri työtä, vaan Jumala kutsuu meidät osallisiksi tuosta samasta työstä. Mutta kyse ei ole vain samasta työstä, vaan Jumala toimii itse ihmisten kautta. Näin työ on todella yhteinen. Tästä ihmisen työ saa erityisen arvonsa: Jumala toimii meidän työmme kautta. Ottaessamme vastaan ja välittäessämme eteenpäin Jumalan ilmoitusta Hän itse vaikuttaa meissä ja meidän kauttamme.

Työllä en tarkoita palkkatyötä, vaan kaikkea, mitä voidaan nimittää työksi, palveluksi, kehittämiseksi. Opiskelukin on osa Jumalan ilmoitustyöhön osallistumista. Luomiskertomus ja sapattikäsky opettavat meille vielä senkin, että loma on välillä myös tarpeen. Tänään me lähestymme Jumalaa ja pyydämme häneltä siunausta kesälle, oli se täynnä sitten työtä, opiskelua tai lomaa. Annamme hänelle itsemme, tämän kesän ja koko elämämme. Hän puolestaan lähestyy meitä. Kun toimimme hyvää tahtoen – siis rakastaen – hän lupaa olla meidän teoissamme läsnä ja niiden kautta tehdä suurempia asioita, antaa suurempia lahjoja kuin mitä olemme kuvitelleetkaan.

Uskokin on suuri lahja, suurempi kuin ymmärrämmekään. Nousemme tunnustamaan uskomme.

Ei kommentteja: